CD vs. LP: Lasten Hautausmaa, IV

Arttu Wiskarista Leevi & the Leavings -pastisseineen ei ole suomirockin pelastajaksi, mutta Lasten Hautausmaa alkaa olla lähellä tuota titteliä. Viiden vuoden sisällä jo neljännen julkaisunsa aikaansaanut orkesteri on onnistunut parantamaan juoksuaan julkaisu julkaisulta, ja kaksi tuoreinta albumia voidaan laskea jo mestariluokkaan kuuluviksi. IV on ensimmäinen Lasten Hautausmaan levy joka on äänitetty oikeassa studiossa. Sen huomaa aiempia levyjä paremmasta soundimaailmasta, vahinko vain että tämäkään levy ei vielä ole mitään referenssiluokkaa äänenlaatunsa puolesta. Positiiviseen suuntaan ollaan menty myös siinä että levyn äänimaailma on nyt aiempaa täydempi ja täyteläisempi. Tällä kertaa levyllä ei ole ainuttakaan filleriraitaa, toisin kuin aikaisemmilla levyillä joilta yleensä löytyy … Jatka artikkeliin CD vs. LP: Lasten Hautausmaa, IV

Balansoitu vs. Balansoimaton kuulokejohto

Juuri hankkimani Musical Fidelityn kuulokevahvistin sekä Focalin Clear -kuulokkeet mahdollistavat balansoidun liitännän käytön kuulokevahvistimen ja kuulokkeiden välille. Kuulokevahvistimen ja Anthem -etuvahvistimeni välille balansoitu kytkentä ei valitettavasti ole mahdollista joten homma jää hieman ”puoliväliin”. Päätin kuitenkin testata olisiko balansoidun XLR-liitännän ja tavallisen 6,3 mm jakki-liitännän välillä korvin kuultavaa eroa. Testimusiikiksi valitsin mahdollisimman tuttuja kappaleita; Therionia, Megadethia ja CMX:ää muun muassa. Näistä ehkä eniten soittelin Megadethin Symphony of Destruction -kaksitoistatuumaista. Tämä kappale on suorastaan syöpynyt kuuloelimiini ja muistan koko biisin ulkoa soundeine kaikkineen. Laitoin EP:n soimaan ja vaihdoin piuhaa puolessa välissä. Ei havaittavaa muutosta. Annoin levyn soida loppuun, vaihdoin piuhaa ja kuuntelin. … Jatka artikkeliin Balansoitu vs. Balansoimaton kuulokejohto