Siitä on jo reipas vuosi vierähtänyt kun hankin itselleni ensimmäiset kunnolliset kuulokkeet (Focal Clear -kuulokkeet – Diabolus in HiFi ) Olen ollut kuulokkeisiin suhteellisen tyytyväinen, paitsi että tänä talvena taisi tulla lähes kahden kuukauden tauko niiden kuuntelussa. Mitä pidemmälle tauko meni, sitä huonommaksi mielsin kuulokkeiden äänenlaadun. Loppujen lopuksi ne vertautuivat mielessäni ammoisiin korvalappustereoihin.

Ethernet-kytkintä koskevan testini (Onko ethernetkytkimillä äänenlaadun suhteen väliä? – Diabolus in HiFi ) aikana otin kuulokkeet uudelleen käyttöön sillä yritin pysyä perheeni kanssa väleissä ja olla häiritsemättä heitä lähes ikuisuuksiin jatkuneilla kuuntelusessioillani. Yllätyin kuulokkeiden käyttöönotosta positiivisesti, olivat ne huomattavasti paremmat kuin mitä muistin. Suurimmat ongelmakohdat kuulokekuuntelussa kohdallani ovat aavistuksen pliisu bassotoisto, sekä tietysti kuulokemainen tilainformaatio. Kaiutinkuuntelusta saan paremmat kicksit varsinkin elävän tilailluusion takia. Viimeisten parin kuukauden aikana olen kuunnellut musiikkia aika paljonkin kuulokkeiden kanssa. Olen ollut ihan positiivisella mielellä niiden suhteen. Askeleen parempaan suuntaan pääsin vaihtamalla Focalien oman kuulokejohdon Chordin vastaavaan, Hifimestan Matin ehdotuksesta (Chord Shawline -kuulokejohto – Diabolus in HiFi ).

Hifimestassa tulee pyörähdettyä aina silloin tällöin, yleensä hakemassa lisää levyjen sisäpusseja (käytän Nagaokan tuotteita) ja katsomassa josko levyhyllyyn olisi tullut jotain kiinnostavaa. Liian usein on. Viime kerrat olen iskenyt silmäni Focalin Arche -kuulokevahvistin – DAC -yhdistelmään. Eikä vähiten sen takia että Archessa on mielenkiintoisena ominaisuutena optimointi Focalin eri kuulokemalleille – myös Clearille jota käytän. Vaan eipä laitetta ole suunniteltu pelkästään Focal-kuulokkeiden käyttäjille, muille kuulokkeille löytyy kaksi eri asetusta: toisen pitäisi olla putkivahvistinta muistuttava, toisen taas transistorivahvistinta. Viime käynnillä satuin kysymään jotta saisiko Archea ottaa testiin. No sehän järjestyi. Matkalla kotiin toivoin kovin että tämä purnukka ei toisi kliimaksia. Nimittäin 2500 € on ihan hitonmoinen määrä dinaaria purkista joka on kuulokevahvistin, DAC sekä kuuloketeline. Ja kyllä, luitte oikein. Archen mukana tulee metallinen teline joka ruuvataan laitteeseen kiinni, ja siihen voi sitten ripustaa kuulokkeet. Kätevää. Varmasti yksi maailman kalleimpia kuuloketelineitä.

Minulla on ollut tapana olla hieman skeptinen uusien tuotteiden suhteen. Ja varsinkin nyt, osittain mainitusta dinaaripoliittisesta syystä johtuen. Päätin aloittaa kuuntelut helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli laitoin Archen suoraan oman Musical Fidelity -kuulokevahvistimen tilalle. Archen kanssa käytän tavallista ”mustaa” sähköjohtoa, MF:ssä on Isotekin sähkökaapeli. Sähkönsyötön järjestämisen jälkeen tarkistin vielä vaiheen, ja siirsin RCA-johdot Musical Fidelitystä Archeen. Ja ei kun kuuntelemaan. Laitan Tidalin laulamaan Bluesoundin Node 2i -striimerin ja Anthemin DACin kautta. Aloitan testibiisilistallani, aluksi soi Therionin Summernight City.

Ja mitä ihmettä! Skeptisyys ja elämän harmaus katosivat silmänräpäyksessä. Nyt ei puhuta nyanssieroista tai pinnisteltäen tapahtuvasta, äärimmäisen keskittyneestä kuuntelusta. Archen edut lyötiin silmien eteen kuin sakkolappu auton tuulilasiin. Mikä dynamiikka, mikä voima, mikä bassotoisto! Helppoa kuunneltavaa alusta loppuun. Niinsanottu testausfiilis katosi välittömästi ja kuuntelin musiikkia vain nauttiakseni. Biisien edetessä hieman rauhallisemmiksi huomasin lisää Archen tuomia etuja; finesse, hienot detaljit äänensävyissä, akustisten soitinten hahmottaminen, vokaalien äärimmäinen uskottavuus. Ehkäpä omituisin ja myös tärkein asia oli muutos äänikuvassa. En kykene käsittämään miten kuulokevahvistin voi vaikuttaa siihen että soundiin tuli positiivisessa mielessä annos kaiutinmaisuutta. Tavattoman hienoa!

Pitää tietysti myös testata mikä vaikutus Archen ”Amplifier” -valinnalla on. Tähän mennessä olen käyttänyt sitä omien kuulokkeitteni asennossa, eli ”Clear”. Vaihtamalla se ”Voltage” -asentoon, äänenvoimakkuus nousee hieman mutta juuri muita eroja en huomaa. ”Hybrid” -asennossa äänestä katoaa dynamiikka, ja soinnista tulee kaikin puolin mielenkiinnoton. Joten takaisin ”Clear” -asentoon.

Olen päättänyt jättää lauantai-iltana testaukset sikseen. Arche on käynnissä ja käyn läpi NASsille tallentamaani levykokoelmaa. Soittoa saavat niin Opeth, Jess and the Ancien Ones kuin myös Tactical Sekt. JATAOn musiikkihan ei täytä välttämättä hifikriteerejä, mutta erinomaisen hyvää ja hauskaa musiikkia se on. JATAO haisee 60-luvulle, garagelle, sienille ja huumeille. Jefferson Airplanen huuruilla mennään. JATAO on aivan tavattoman kova livebändi, mikäli mahdollisuus tulee nähdä niin käykää ihmeessä katsomassa.

Kuunneltuani erilaista musiikkia hevistä akustisen kautta sähköiseen musiikkiin, alan miettimään miksi homma Archen kanssa toimii niin hyvin kuin toimii. Yksi ero Musical Fidelityn kanssa on toimintaperiaate, Arche toimii täysin A-luokassa. Sitä en tiedä mitä taikoja Archen yksilöity kuulokevalinta tekee. Luultavasti jotain impedanssijuttuja tms. En voi tietää mitä Archen sisällä on, koska en löydä sen sisuskaluista mitään kuvia. Varmaan laitteen noin viiden kilon paino koostuu muustakin kuin melkoisen paksusta alumiinikotelosta. Sitten pieni varoituksen sana Archen esimerkiksi kokeiluun ottaville: laitteen pohjassa on pienet piikit. Varomaton onnistuu näillä helposti naarmuttamaan alustaa. Miettiessäni lisää eroavaisuuksia, sähköpuoli nousee mieleen: virtajohto on erilainen, kuten myös jakotukki. Musical Fidelity on kiinni suodattamattomassa sähkössä, Archen sähkön taas suodattaa Isotek Gemini. Näiden vaikutus on varsin helppo testata siirtämällä sähköjohto Musical Fidelitystä Archeen. Kuulokejohtona toimii Focalin vakiopiuha, Musical Fidelityssä tavallisella 6,3 mm jakilla, Archen kanssa käytössä on Focalin balansoitu kuulokejohto.

Sunnuntain testisessio jatkuu sillä että siirrän sähköjohdon Musical Fidelitystä Archeen, eli nyt on käytössä sama jakotukki sekä sama sähköjohto. Tunteet ovat hieman ristiriitaisia, jotain tuntuu muuttuneen, osa parempaan ja osa huonompaan suuntaan. En oikein osaa konkretisoida muutosta sanoiksi. Mutta nyt mennään niissä kuuluisissa pienissä eroissa. Päätän vielä seuraavaksi siirtää Isotekin virtajohdon kiinni Isotek Geminiin ja kokeilla onko jotain eroavaisuuksia havaittavissa.

Vaihdan johdon Isotekin filtteröityyn jakotukkiin ja jatkan kuuntelua Tenhin Näkin laulu -kappaleella. Ensin on vaikea sanoa kuulenko mitään eroa aikaisempaan. Jonkun aikaa kuunneltuani tulee tunne että diskantti olisi hieman selkeämpi. Ei paljon mutta hieman. Tämä on asia joka pitää kuunnella ajan kanssa, mieluiten niin että Archella on kuunneltu pidemmän aikaa, ja sitten muutos virtapuolelle. Tänä viikonloppuna kuulokkeissa viettämäni tunnit eivät vielä riitä siihen että voin hyvällä omallatunnolla sanoa mielipiteeni sähköpuolen muutosten vaikutuksesta. Sen verran voin kuitenkin mielipidettäni raottaa että mielestäni sähköpuolen asioissa silloin tällöin on eroja, ei tosin kaikilla kombinaatioilla. Olen päätynyt kuuntelutestien kanssa jopa sellaiseen tulokseen että osa laitteista hyötyy virtafiltteristä, osa taas ei.

Koskapa Archen hintaan sisältyy DAC, pitää se myös tietenkin testata. Tähän mennessä olen kokeillut ehkä viittä eri DACia, ja jokaisessa on ollut oma äänellinen ominaispiirteensä. CD-soittimien kohdalla en ole vielä tavannut Consonancen Reference cd 2.2:n voittanutta, olen ollut siihen vallan tyytyväinen. Mutta nyt tilanne on se, että cd-levyjä fyysisenä formaattina tulee kuunneltua varsin harvoin, joten Consonance on lähinnä räkin täytteenä. Striimerini on Bluesound node 2i, sen DAC ei ole kovin hääppöinen. Anthem AVM60:n DACiin olen ollut ihan tyytyväinen, se on mielestäni hyvinkin neutraali ja tarkka, ilman ”digitaalista riipivyyttä”.

Arche on varsin yksinkertainen käyttää. Etupaneelissa on vain kuulokeliitännät (balansoitu & 6,3 mm jakki), näyttö sekä pyöritettävä säädin. Näytössä näkyy äänenvoimakkuus kivan isoilla numeroilla, sekä käytössä oleva äänilähde. Näytön kirkkautta voidaan muuttaa, ja sen saa myös kokonaan pois päältä. Näyttöön saadaan myös väliaikaisesti näkyviin käytössä oleva näytteenottotaajuus, harmi että sitä ei saa näkymään pysyvästi. Pyöritettävällä ja painettavalla nupilla on ihan kätevä säätää laitteen ominaisuuksia; sisääntulo, kuuloketyyppi, vaihe ym. asiat. Ja tietysti äänenvoimakkuus. Ja tässä tullaankin ihmetystä herättävään asiaan. Arche ei sisällä kauko-ohjainta jolla voisi säätää vaikkapa äänenvoimakkuutta. Viidensadan euron AV-virveleissä on vahvistimia ja ominaisuuksia ties kuinka paljon, mutta näihin arvokkaisiin kuulokevahvistimiin ei kauko-ohjainta suoda. Olisi joskus kiva keskustella henkilön kanssa joka tämänkin on päättänyt.

Toinen erikoinen asia Archen kanssa on se, että äänen ulostulo (xlr ja rca) muuttaa voimakkuuttaan äänenvoimakkuussäätimen mukana. ”Kiinteää” äänen ulostuloa ei ole. Käyttöohjeessa kehotetaan vääntämään äänenvoimakkuus täysille aina kun Archea on tarkoitus käyttää pelkän DACin roolissa, ja hoitaa vahvistus jonkun toisen laitteen kanssa. Tämä ei ole kovinkaan eleganttia. Ehkä tämän ominaisuuden takia Archessa ei ole muistia volumesäädölle, eli aina kun laite laitetaan päälle volume on oletusasennossa (20). Sitä voisikin tapahtua tapaturma jos toinenkin, kun volume jää 99-asentoon ja aletaan harrastamaan kuulokekuuntelua.

Liitännät Archessa ovat hyvät. Sisääntulopuolelta löytyy koaksiaalinen ja optinen liitäntä, usb sekä rca. Lähtönä on xlr sekä rca.

Mutta nyt siirrytään DACin äänenlaatutestiin. Seuraavassa ensituntumat suoraan kuuntelemalla, vertaamatta omaan Anthem DACiin.

Ensimmäisenä testibiisinä Archen DACin kanssa on Wicker Man -leffan Willow’s Song. Aistin kappaleessa läsnäolon tunnetta, joka on suurempi kuin mihin aiemmin olen tottunut. Sana ”intiimi” nousee mieleen. Hiljaisiksi miksatut akustiset kitarat soivat herkän hienosti, kuten myös viulu. Todella kaunista. Kappaleen loppupuolella äänimaisemassa on paljon erilaisia soittimia, läsnäolon ja yksityiskohtaisen toiston ansiosta kyseessä on suorastaan immersiivinen kokemus.

Jatketaan matkaa vielä hieman, särökitaran toisella puolella. The Pogues -klassikko Dirty Old Town soi odotetun kaltaisesti, sillä tämä kappale sisältää paljon samanlaisia elementtejä Willow’s Songin kanssa. On banjoa, akustista kitaraa, huuliharppua ja muuta mukavaa. Kaiken kruunaa nykyään hammaskalustonsa korjanneen Shane MacGowanin epävireinen mutta tyyliin täydellisesti sopiva laulu. Hienosti homma hoituu, yksityiskohdat ja läsnäolo ovat tarjolla, mutta niitä ei heitetä päin pläsiä.

Annetaan seuraavaksi pikkusormi särökitaralle. Bruce Dickinsonin aliarvostetulta sooloajalta laitetaan soittoon biisi Navigate the Seas of the Sun. Tämä sisältää hienosti soitettua akustista kitaraa, mutta myös hieman sähkökitaralla soitettua maustetta. Musiikki soi rauhallisesti, ja tuntuu melkein kuin Bruce laulaisi juuri minulle. Upeaa.

Mutta onko asia näin ruusuinen kuin miltä ensikuulemalta tuntuu? Laitetaan kaiken äskeisen hyvän päälle vielä Metallica soimaan. …And Justice for All sisältää soundimaailman joka herättää keskustelua vielä tänäkin päivänä. Mielestäni levyn hieman omaperäinen soundimaailma on varsin mainio, kunpa vain se Jasonin basso kuuluisi voimakkaammin. Mutta siitä viis tällä kertaa. Biisin päästyä vauhtiin olen suhteellisen tyytyväinen kuulemaani. Rumpusetin bassarit tykittävät matalalta ja jylhästi, ja kitaroissa on kivasti särmää.

Sitten vaihto Anthemin DACiin. Tuntuu siltä että bassaritykitys ei ole ihan niin jyhkeää, isku tulee napakasti mutta aivan matalin ulottuvuus jää ehkä ohuemmaksi. Särökitarat soivat ok. Eipä tämäkään mikään huono suoritus ole. Hyvin pienissä nyansseissa mennään.

Seuraavaksi musiikillisesti jotain aivan muuta. Turkulainen Kimi Kärki on musiikkipuolella todellinen auteur joka toteuttaa visioitaan kuten haluaa. Doom metal -yhtye Revered Bizarre on varmastikin Kimin tunnetuin bändi, lisäksi hän on tehnyt kaksi soololevyä sekä levyttänyt E-Musikgruppe Lux Ohrin kanssa. Doom-osastoa hän on jatkanut jo kolme levyä julkaisseella Lord Vicar -bändillään. Vaan eipä myöskään unohdeta orkesteria nimeltä Orne, joka myös on Kärjen luomus. Reverend Bizarre -laulaja/basisti Sami Albert Hynnisen kanssa tehdyt kaksi Orne -levyä kuuluvat harrastajan levyhyllyyn siinä kuin Camelinkin teokset.

Ornen The Tree of Life -levyn Temple of the Worm soimaan, ensiksi Anthemin DACilla. Hyvältä kuulostaa. Sitten Archen DAC. Jotain vaikeasti määriteltävää tapahtui, hieman kuin soitinten ympärillä olisi enemmän ilmaa. Hynnisen laulussa on lisää värejä, hienosti äänitettyihin pelteihin tuli aavistuksen metallisempi klangi.Vaihdan DACeja vielä muutaman kerran Ornea kuunnellen. Mutta mutta. Useista vaihdoista huolimatta en saa laitteiden välille varmoja, käsin kosketeltavia eroja. Vain ”mutumaisia” fiiliksiä.

Erottaakseni ”mutun” faktasta, kuuntelen vielä uudelleen nuo aiemmin mainitsemani biisit ja vaihtelen DACia lennosta. Ei mahda mitään, tarkempi kuuntelu ja vertailu tuo tulokseksi tasapelin. Win-win?

Teen sovinnon itseni kanssa ja päätän että viimeinen DAC-kokeilu tehdään Therionin Summernight Cityn kanssa. Siinä missä Ornen kanssa pieniä eroavaisuuksia välillä tuntui olevan, nyt ei edes häivähdä mielessä että kuulisin eroavaisuuksia. Samalta kuulostaa.

Mietin vielä DACien samankaltaisuutta; olenko mahdollisesti unohtanut jotain testijärjestelyssä? Mitään virhettä ei tule mieleen, sähköjen vaihekin on tarkistettu siirryttäessä Isotekin johtoon. Tein nopeita vaihtoja DACien välillä kymmenittäin samalla musiikkia kuunnellen. Koska en kykene toistamaan kuulovaikutelmiani useamman vaihdon kohdalla, voin tulla ainoastaan siihen lopputulokseen että sekä Archen että Anthemin DACit ovat varsin hyviä äänenlaadultaan eikä niiden erottelu onnistu ”tuosta vaan” ainakaan minun laitteistollani. Mikäli minulla olisi enemmän yhteistä aikaa Archen kanssa, voisi ehkä olla että DACeissa kuulisin helpommin eroavaisuuksia kun ääneen ehtii paremmin tottua. Yhden pitkän viikonlopun aikana ei voi vielä vetää lopullisia johtopäätöksiä, varsinkin kun perheellisenä ihmisenä minun pitää tehdä muutakin kuin istua AV-tilassa luurit korvilla.

Mitä Archesta sitten jää mieleen, kun summataan kokemukset yhteen? Laite on mekaanisesti erittäin uskottava, varsinkin noin viiden kilon paino kuulokevahvistin-DACille on reippaanlaisesti. Kuulokevahvistimena laite on lyömätön, ehdottomasti parasta mitä olen kuullut. Archen DAC on myös äänenlaadullisesti mallikas, pitäisi todennäköisesti lyödä aika kasa dinaaria pöytään päästäkseen samalle tai paremmalle tasolle. Jo mainitsemani erikoisuus heikentää Archen käyttöä pelkkänä DACina kun ääni ohjataan ulos joko xlr- tai rca-liittimistä. Mikäli Archea käytetään vain kuulokekuuntelussa (oman DACin kanssa tai ilman) niin ainoa puute on kaukosäätömahdollisuus.

Arche on erinomainen, omistamisen halua aiheuttava laite jonka soisin pysyvän omassa kuuntelutilassani jatkossakin.

Epilogi:

Niin siinä sitten pääsi käymään, kuten vähän pelkäsin. Arche sai pysyvän paikan laitetelineessäni, ja vanha laitteeni lähti vaihtoon. Älkää saako väärää käsitystä, Musical Fidelityn kuulokevahvistin on lajissaan varsin hyvä tuote, hinta-laatusuhteeltaan varmasti yksi parhaita. Mutta minun luurieni kanssa Arche vain sattuu olemaan parempi. Ja onhan toki hintaakin lähes kolminkertaisesti.

Epilogi 2: On keskiyö, ja olen tuntikaupalla kuunnellut musiikkia Focal Clear & Focal Arche -yhdistelmällä. Voin sanoa että on äärimmäisen hyvä pari kyseessä, kuuntelu on todella miellyttävää ja ”hifistely” on jäänyt jo aikaa sitten. Nyt vain nautin. Minä, entinen kuulokkeiden vihaaja!