Erkki Innola järjesti jälleen Musiikkia korville -messutapahtuman Turun Logomossa. Kuten yleisö on jo aiemminkin saanut nähdä ja kuulla, esillä on hyvin kirjaimellisesti sanottuna raskasta hifiä. Olipa yhdessä setissä Brystonin 50-kiloiset monopäätteetkin käytössä.
Logomo ei ole äänentoistoa ajatellen mitenkään ihanteellinen ympäristö, löytyy muun muassa betonilattiaa ja -seinää, hyvin korkeaa kattoa ja vähän matalampaa kattoa. Erkki on kuitenkin onnistunut saamaan tilan suhteellisen toimivaksi käyttämällä Akustiikka.com -firman Bassan -bassoansoja sekä Diffan -diffuusoreja.
Erkki ei olisi Erkki, mikäli kaiuttimiin signaalia syöttävät laitteistot eivät olisi huippuluokkaa. Ehkäpä huikein takapää/etupää -suhde oli Boijsin pikkuruisten Half three -minikaiuttimien kanssa, jossa elektroniikan ja johtojen hinta oli noin 70 000 euroa. Muut setit olivat myös varsin upeita esityksiä, käytössä oli esimerkiksi jo aiemmilla käynneillä tutuksi tullut Clearaudion Master innovation -öljynporauslautta, jota myös levysoittimeksi kutsutaan. Hintaa tälle ainoalle Suomeen tuodulle soittimelle kertyy noin 60 000 €.
Johdotuksena Taidettiin mennä pitkälti Furutechin tuotteilla, useammassakin setissä johdotus kustantaisi pienen perheauton verran. Mutta valinnat ovat aina valintoja.
Lauantaina yhden aikaan iltapäivällä alkaneeseen tilaisuuteen saapui noin tusina innokasta kuuntelijaa. Tarjoiluista ei tälläkään kertaa ollut sanomista, kun ensimmäiseksi käteen työnnettiin samppanjalasi.
“Tavallisten” kuulijoiden lisäksi paikalla oli kulttuurikuuluisuus, nimittäin mm. Circle -yhtyeestä tuttu Jussi Lehtisalokin oli paikalla. Hän kehui valitsevansa jatkossa monitorointia varten Boijsin Half three -kaiuttimet.
Avantgarde Trio
Ensimmäiseksi soittovuorossa oli setti, jossa kaiuttimina käytettiin valtaisia Avantgarde Trio-kaiuttimia. Nämä ovat ne monsterit, joista vuoden takaisilla hifimessuilla oli monenlaista mielipidettä, riippuen vähän siitä mihin aikaan paikalle sattui, ja mitä musiikkia soitettiin. Nyt soundi oli saatu varsin hyvin kohdalleen, ja ELP:n Tarkus -albumi kuulosti upealta. Onneksi levyltä soitettiin ensimmäinen puoli kokonaan, sillä melkoisen komeaa meno oli. Striimerinä oli Linn Klimax, joka soitteli musiikkia Melcon kovalevyltä. Kuultavana oli korkearesoluutinen versio, liekö silläkin ollut oma osuutensa.
Triothan koostuvat kahdesta pilarista, joihin molempiin on kiinnitetty kolme torvielementtiä, ja lisäksi lattialla makaavista kahdesta isosta kotelosta, joiden sisältä löytyvät matalamman bassotoiston hoitavat elementit.
Nyt Triojen sointia voi kuvailla todella avoimeksi, suuren äänikuvan ja äärettömän dynamiikan omaavaksi järjestelmäksi. Luonnollisesti bassotoistokaan ei jätä kovin monta hertsiä toistamatta. Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan paiskata kuuntelijaa vasten, vaan yhdistelmää on helppo kuunnella, ja pääasia eli musiikki kuulostaa luonnolliselta. Messuilla koettu eräänlainen raakuus on poissa, soundi on miellyttävä. Jostain syystä mieleen jäi varsinkin rumpusetin lautasten hieno ja heleä sointi.
Päivän suurin yllätys koettiin, kun kuorolaulua harrastava isäntä lauloi Trio-setin edessä laulun, jota säestettiin Trioilta kuuluvan flyygelin avulla. Todellista antautumista ja omistautumista, arvostan suuresti!
Boijs Half three
Melkoinen hyppäys tehtiin, kun valtaisasta torvijärjestelmästä siirryttiin uuden suomalaisvalmistajan, Boijsin, lähes mikrokokoisiin Half three -kaiuttimiin. Hämmentävää on se, että muutos ei ollut lainkaan järkyttävä, vaan Boijsit hoitavat tehtävänsä varsin hyvin.
Äänikuva oli mainio, bassoakin löytyi kohtuullisesti, mutta eiväthän nämä tietenkään mitkään bassotykit ole. Yläpäässä ja keskialueella soundi oli hyvin selkeä ja miellyttävä, mutta jossain yläbasson-alemman keskialueen suunnalla ääni oli hieman epäselvä. Veikkaan, että käytetyllä tilalla oli tähän oma vaikutuksensa. Diskanttipuolelta tein havainnon, että kaiuttimet tuntuvat olevan kohtuullisen suuntaavat, joten niitä kannattaa mielellään kuunnella sopivassa spotissa.
Avantgarde Duo
Avantgarde Duo -kaiuttimia voi kutsua Triojen pikkuveljiksi. Muut äänialueet hoidetaan näissäkin torvilla, mutta nyt bassossa käytetään dynaamista elementtiä.
Ensimmäinen ääninäyte jota Duoilla soitettiin, oli Led Zeppelinin III -albumiln alkuperäiseltä jenkkipainokselta, Clearaudion levysoittimella. Nyt jouduin valitettavasti hieman pettymään, sillä sähkökitaroista puuttui niille ominainen metallisuus, ja Plantin äänikään ei oikein vakuuttanut, vaan siitä puuttui terävyyttä. Tuntui siltä, että esitys oli kuin pehmeämmäksi siloiteltu versio todellisuudesta. Jälleen kyse voi olla esimerkiksi tilan tuottamista ongelmista, vaikea sanoa.
Seuraava näyte soitettin diginä, Bachin Toccata ja Fuuga. Nyt homma pelitti erinomaisesti, kirkkourkujen soundi ja kirkkosalin tila sekä kaiut soivat oikean oloisesti. Ja sitten kun ensimmäisen kerran käytettiin sitä urkupillien matalampaa päätä, bassopuoli heräsi henkiin hyvinkin uskottavan kuuloisesti. Erinomaista. Aiempienkin kuuntelukertojen perusteella voisi sanoa, että Duot eivät paljon Trioille häpeä, lähinnä äänikuvassa jäädään jälkeen.
Koskapa sweet spot -paikkaa on vain yksi, järjestimme edellä mainittua kuuntelua varten “kuuntelujunan” kaikessa yhteisymmärryksessä. Ja ei kannata ymmärtää termiä väärin.
Harmillilesti jouduin muiden aikataulujen takia lähtemään paikalta jo tässä vaiheessa, kuultavana olisi varmasti ollut vielä monenlaista mielenkiintoista. Tässä vaiheessa kiitän Erkkiä sekä kaikkia paikalle tulijoita erinomaisen mukavasta iltapäivästä!
Diabolus in HiFi 
Jätä kommentti