Olen nelisen vuotta sitten arvostellut tämän vallan mainion murder folk -albumin Imperiumiin. Ajankohtaiseksi tämä levy tuli siksi, että siitä julkaistiin juuri uusi LP-painos, jonka tilasin jenkkilästä. Teen nyt ensin pienen vertailun LP vs. Qobuz-striimi, tämä osuus on uutta tekstiä. Sen … Jatka artikkeliin LP vs. Striimi, sekä levyarvostelu: Harley Poe / Satan, Sex and No Regrets
90-luvun alkupuolella elettiin progressiivisen metallin alun kulta-aikaa, poltettiin tupakkia ketjussa ja ihmeteltiin että mitäs hyvää sieltä nyt taas tulee. Niin, ja tulihan sieltä. Muunmuassa norjalaisen Conceptionin 90-luvun tuotanto on jäänyt hyvin mieleeni, vaikka julkaisuista onkin jo yli kaksikymmentä vuotta aikaa. … Jatka artikkeliin LP vs. striimi -vertailu: Conceptionin tuotanto
Mutta biisit joissa on enemmän toimintaa, eivät minua tyydytä, varsinkaan kun vertaa alkuperäiseen vinyyliin tai striimauspalveluiden äänenlaatuun.
Homma otti minua päähän jopa niin paljon, että päätin kirjoittaa sähköpostia vinyylin masteroineelle Thorsten Wyk’lle. Kerroin hänelle mielipiteeni äänenlaadusta, ja ihmettelin miten uudelleenjulkaisu poikkeaa täysin alkuperäisestä vinyylistä, sekä striimauspalveluiden tuottamasta soundista.
Savatage on yksi kovimpia hevibändejä koskaan. Piste. Varsinkin unelmakokoonpanossa, jossa veljespari Jon Oliva ja Criss Oliva oliva hoitivat laulun ja kitaran, tulos oli parhaimmillaan maagista – ehkä jopa vielä jotain sitäkin suurempaa. Kun Jonin tunteellista laulua sekä koskettimien soittoa säesti kerrassaan upean ja aivan oman soittotyylinsä omannut Criss, ei tulosta voi kuin ihmetellä. Ja edelleen käsikarvat nousevat pystyyn bändin levyjä kuunnellessa. Jatka artikkeliin Alkuperäinen LP vs. uusintapainos-LP vs. striimi: Savatage / Streets, A Rock Opera
Kauko Röyhkän uran alkupäähän, varsinaiseen kultakauteen osuva Onnenpäivä on musiikillisesti loistava levy aivan kaikilla mittareilla. Levy on äänitetty vuonna 1983 Millbrook -studiolla, äänittäjänä on toiminut Juha Heininen. Äänityksessä käytettiin 16-kanavaista mikseriä. Röyhkän biisit ja sanoitukset ovat aivan erinomaisia, eikä ole bändissäkään valittamista, vaan esimerkiksi kitarassa on mukana legendaarinen Riku Mattila. Jatka artikkeliin Alkuperäinen LP vs. Svartin uusintapainos LP vs. striimaus: Kauko Röyhkä, Onnenpäivä
Striimaus: Qobuz cd-laatu, remasteroitu 2010 LP: Mobile Fidelityn uudelleenjulkaisu vuodelta 2017 Testissä käytetty laitteisto Supertramp on bändi, josta olen tavallaan aina pitänyt, mutta en ole sitä kuitenkaan korkeimmille palleille nostanut. Bändillä on suhteellisen laaja tuotanto (yksitoista albumia), myönnän että en … Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Supertramp, Breakfast in America
80-luvun puolivälin jälkeen Keravalta ponnistanut Stone on jättänyt pysyvän jäljen suomalaisen metallimusiikin historiaan. Stonen tekninen, taidokas thrash -paahto saavuttikin nopeasti suosiota, ja huolimatta lyhyestä levytyshistoriasta, laariin jäi hyvänkokoinen pino laadukkaita biisejä. Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Stone, Emotional Playground
Slayer on jenkkibändi, jota tuskin tarvitsee esitellä kenellekään rankemman musiikin ystävälle. Thrash -jumala ilmoitti lopettavansa kiertämisen vuonna 2019, ja lienee todennäköistä että uutta materiaalia ei ole myöskään enää luvassa. Se on sääli, sillä viimeisin Repentless -albumi sisälsi useammankin erinomaisen biisin. Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Slayer, South of Heaven
Amerikkalaisen heavy/power metalin suurimpiin menneisyyksiin kuuluu Iced Earth. Bändi tuli vimme vuosikymmenten aikana tunnetuksi äärimmäisen tarttuvista, loistavaa kitarariffittelyä ja vokaaleja sisältävistä albumeistaan. Bändin nokkamiehen, Jon Schafferin, biisikynä tuntui ehtymättömältä sillä tuoreimmatkin julkaisut olivat täysin relevantteja genressään, ja taistelivat edelleen kärkisijoista. Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Iced Earth, Incorruptible
Legendaarisen Musiikin Ääni -lehden varsin usein testireferenssinä käyttämä Däfos-levy puolustaa paikkaansa testikäytössä yhä edelleen. Myös nyt harmillisesti edesmenneen Audioporin Pekka Ylitalon kerrotaan käyttäneen levyä messudemossa. Vaikka levy ei musiikillisesti ole kovin mielenkintoinen, se sisältää hurjan määrän asioita joilla testata oman ääenntoistolaitteiston laadukkuutta. Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Däfos
inyylinä, kun ne ovat saatavissa ilman vaivaa ja pienemmällä kustannuksella striimauspalveluista? Yksi syy itselläni on artistin tukeminen; fyysisen äänitteen myynnistä saa artisti varmastikin paremman korvauksen kuin striimauspalvelun tuotoista. Lisäksi vaikkapa Pedot -julkaisun tapaan gatefold -kansiin pakattu tuotos on hieno esine jo sinänsä. Ja jos oikein hyvin käy, voi ”älppäriltä” saada mahdollisesti parempaa äänenlaatua kuin mitä 44.1 Khz -laadulla saatavilla olevasta peruslaatuisesta striimistä saadaan. High res -muoto on sitten asia erikseen. Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: CMX Vainajala, Aion, Pedot
Ruotsalainen death metal -orkesteri Hypocrisy on kolmikymmenvuotisen uransa ajan ollut genrensä kärkibändejä. Hypocrisyn äärilahjakas Peter Tägtgren soittaa kitaraa, hoitaa vokaalit ja tekee vielä biisejäkin. Miehellä on myös oma Abyss -studio, jota hän pyörittää ja toimii siellä tuottajana sekä ”jokapaikan Jantusena”.
90-luvun alun suoraviivaisesta kuolomusiikista bändi siirtyi melko pian enemmän melodiseen ilmaisuun, ja onkin tehnyt ison nipun todella vaikuttavia viisuja. Jatka artikkeliin Qobuz vs. LP vs. Spotify: Hypocrisy / Worship
Bloody Kisses, Type O Negativen läpimurtolevy 90-luvulta, on erinomainen. Tämä albumi esitteli itsevarman, loistavia biisejä tekevän bändin joka oli tietoinen vaikutteistaan ja sekoitti ne omaan tekemiseensä luoden jotain uutta. Mukana on aimo annos doom metal -vaikutteita, goottia ja hävyttömän toimivia … Jatka artikkeliin Type O Negative: Bloody Kisses
Aloitin testin jossa on tarkoitus käydä läpi eri formaattien eroja. Ensin ajattelin että käytän testiin vain yhtä biisiä, Megadethin Symphony of Destructionia. Johtuen biisin omituisista ongelmista striimausformaattien kanssa, jouduin ottamaan mukaan muitakin levyjä ja biisejä. Mutta ilman sen syvempiä esittelyjä, … Jatka artikkeliin Spotify vs. Tidal vs. CD vs. LP. vs EP
Diabolus in HiFi 