Guns N’ Roses: User Your Illusion 30th Anniversary box

Juhlistaakseen Use Your Illusion -albumikokonaisuuden 30-vuotisjuhlaa, gunnarit päättivät julkaista jotain todella päräyttävää: reilun viidensadan euron hintaisen paketin, josta löytyy vähän kaikkea. On remasteroidut versiot alkuperäisistä levyistä, täyspitkät, kahdeksan levypuoliskoa täyttävät keikkataltioinnit New Yorkista sekä Las Vegasista, massiivinen kuvakirja, sekä hurja … Jatka artikkeliin Guns N’ Roses: User Your Illusion 30th Anniversary box

Alkuperäinen LP vs. uusintapainos: Savatage / Gutter Ballet

80-luvun alussa perustettu amerikkalainen Savatage aloitti uransa suoraviivaisena hevibändinä, jonka musiikki alkoi kuitenkin pian saada entistä monipuolisempia sävyjä. Tämän mahdollistivat mm. käsittämättömän kova vokalisti Jon Oliva, jolla on myös erinomaisen herkkä, lähes maaginen tapa soittaa koskettimia. Hänen veljensä Criss Olivan … Jatka artikkeliin Alkuperäinen LP vs. uusintapainos: Savatage / Gutter Ballet

LP vs. Striimi, sekä levyarvostelu: Harley Poe / Satan, Sex and No Regrets

Olen nelisen vuotta sitten arvostellut tämän vallan mainion murder folk -albumin Imperiumiin. Ajankohtaiseksi tämä levy tuli siksi, että siitä julkaistiin juuri uusi LP-painos, jonka tilasin jenkkilästä. Teen nyt ensin pienen vertailun LP vs. Qobuz-striimi, tämä osuus on uutta tekstiä. Sen … Jatka artikkeliin LP vs. Striimi, sekä levyarvostelu: Harley Poe / Satan, Sex and No Regrets

Levyarvostelu: Agonoize / 666 Degrees Below

Jo 2000-luvun alussa perustettu Agonoize on aina kuulunut raskaamman pään EBM:n keihäänkärkiin. Kyllä se vain niin on, että saksalaiset osaavat tämän genren, ei voi mitään. Agonoizen biisit tehdään lajille poikkeuksellisesti peräti kolmen jäsenen kesken. Liekö sitten tästä johtuvaa, mutta bändin ulosanti on … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Agonoize / 666 Degrees Below

Levyarvostelu: Lord of the Lost / Judas

Kohta viisitoistavuotias saksalainen goottimetalliorkesteri Lord of the Lost on varsin tuottelias bändi. Nyt julkaistava Judas on orkesterin seitsemäs studioalbumi, ja tämä on peräti kolmas tuplalevyinen eepos. Livelevyjäkin on julkaistu jo seitsemän kappaletta. Myönnän, etten ole koskaan ollut mikään suuri Lord of the Lost -fani, … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Lord of the Lost / Judas

Levyarvostelu: Type O Negative / Bloody Kisses

Type O Negativen läpimurto 90-luvulta, Bloody Kisses (1993), on erinomainen levy. Albumi esitteli itsevarman, loistavia biisejä tekevän bändin, joka oli tietoinen vaikutteistaan ja sekoitti ne omaan tekemiseensä luoden jotain uutta. Mukana on aimo annos doom metal -vaikutteita, goottia ja hävyttömän toimivia pop-melodioita. Bändin … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Type O Negative / Bloody Kisses

Levyarvostelu: Jess and the Ancient Ones / Vertigo

Uusi Jess and the Ancient Ones -kiekko on aina tapaus, johon tulee paneutua. Kuopiolaisbändin neljäs täyspitkä on nyt soinut äänentoistolaitteistossani lähes tauotta jo pari päivää. Ensiksi lähestyin sitä varoen, taustamusiikkina. Levyn pyörähdettyä useamman kerran en oikein saanut siitä mitään irti. Se kirottu … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Jess and the Ancient Ones / Vertigo

merl saunders live keystone

Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, osa VII: Merl Saunders & Jerry Garcia

Vuonna 2008 kuollut Merl Saunders oli erinomaisen tatsin omannut kosketinsoittaja / biisintekijä, jonka Hammond-soitto oli parhaimmillaan erinomaista. Saunders teki 70-luvulla paljon yhteistyötä Grateful Deadin vokalistina parhaiten tunnetun laulaja/kitaristi Jerry Garcian kanssa. Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, osa VII: Merl Saunders & Jerry Garcia

Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetalllenteita, osa V

Osa V: Opeth, Lamentations Ruotsalainen Opeth aloitti elonsa jo vuonna 1989. Tuosta kokoonpanosta ei tosin ole enää yhtään jäsentä jäljellä, ja voidaankin sanoa bändin uran käytännössä alkaneen 1992, kun laulaja-kitaristi Mikael Åkerfeldt liittyi bändiin. Alkuvuosina Opeth oli melkoista death metalin … Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetalllenteita, osa V

Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, Osa I

Iced Earth on amerikkalaisen power metalin ylpeys ja yksi sen kehittäjistä. Vuonna 1984 perustettu heavya ja thrashia taitavasti yhdistelevä bändi on julkaissut varsin kovatasoisen katalogin, joten oivaa biisimateriaalia oli koossa enemmän kuin tarpeeksi vuonna 1999 toteutettua livepläjäystä varten. Ja mikä pläjäys siitä tulikaan! Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, Osa I

Stam1na: Viimeinen Atlantis cd vs. remasteroitu lp

En ole koskaan ollut kova Stam1na -fani. Muistan vielä ajan jolloin sain erään Stam1nan ensimmäisistä cd-r -demoista arvosteltavaksi, en tainnut sille kovin monta pistettä antaa. Toki bändin soitto oli tuolloin aika lailla erilaista kuin nykyään. Jos mennään kovin yksityiskohtaisiksi, olen kuunnellut enemmälti oikeastaan vain yhtä Stam1nan levyä. Viimeinen Atlantis on mielestäni täyden kympin levy, dystopia joka hakataan isolla lekalla kuulijan kalloon. Taisin jossain välissä ostaa bändin toisiksi uusimman levyn, enkä valitettavasti pitänyt siitä kuin yhden biisin verran. Arvostan musiikissa melodioita, tarttuvuutta, menevyyttä ja sitä että se koskettaa jollakin emotionaalisella tasolla. Valitettavasti Stam1nan tapauksessa nämä atribuutit toteutuvat omalla kohdallani vain yhdellä … Jatka artikkeliin Stam1na: Viimeinen Atlantis cd vs. remasteroitu lp

Blutengel – Damokles

Blutengel on ollut jo vuosia saksalaisen sähköisen goottimusiikin sanantuoja. Ja Blutengelin gootti koostuu nimenomaan elektronisista instrumenteista sillä esimerkiksi kitaraa ei ole lainkaan mukana. Oma suhtautumiseni Blutengeliin on ollut tähän asti hieman kaksijakoinen: bändin jokaisella levyllä on ollut kyllä yksi-kaksi välittömästi päähän jäävää hittibiisiä, mutta muuten biisit ovat usein olleet hieman mielikuvituksettomia, harmaaksi massaksi muodostuvia. Kuultuani ensimmäisen kerran Damoklesta olin hieman ymmälläni. Nimittäin en havainnut levyllä yhtään ”pikahittiä”. Muutenkaan en oikein osannut muodostaa kuvaa siitä millainen levy on kyseessä. Mutta useampi, keskittyneempi kuuntelu oli palkitsevaa. Sillä Damokles on kokonaisuudessaan hieno levy, jonka lähes jokainen kappale lähentelee erinomaisuutta. Kappaleet ovat melodisia, sanoitukset … Jatka artikkeliin Blutengel – Damokles

Mana Mana – Totuus palaa

Mana Mana on suomen kovin kulttibändi. Joensuusta kotoisin oleva ryhmä alkuperäisellä kokoonpanolla aikaiseksi yhden täyspitkän LP:n sekä muutaman singlen, 80-luvun ja 90-luvun taitteessa. Tämän jälkeen bändin vokalisti ja biisintekijä Jouni Mömmö onnistui viimein lopettamaan itsensä oman käden kautta. Tai toisaalta on parempi sanoa että Jouni kuoli hoitovirheeseen, hänet nimittäin laitettiin Paiholan mielisairaalassa lepositeisiin lääkkeiden yliannostuksen ja vatsahuuhtelun jälkeen. Lepositeissä ollessaan Jouni oksensi, ja loppujen tukehtui omaan oksennukseensa. Totuus palaa on mitä raskainta musiikkia. Voitaisiin puhua hevimusiikista mutta ei kuitenkaan; hevimusiikki kuulostaa kepeältä popilta Mana Manan jyrän jälkeen. Kitaroista vastuussa ollut Otra Romppanen kutoi kitarallaan vastaansanomattomia verkkoja ja valleja, soundeja ja … Jatka artikkeliin Mana Mana – Totuus palaa

Viikate: Vuoden synkin juhla CD vs. LP

Taas kerran on joulun aika, ja joululaulut raikuvat niin radioissa kuin kaupoissakin. Tekopirteät humpat, popit ja iskelmät ovat ikiaikaisia dinosauruksia, mörköjä kaapeissa jotka nostetaan esille aina joulun alla. Joulun tunnelmaa tuomassa on kuitenkin myös muutama muu, hieman erilainen jouluperinne: Raskasta joulua tuo oman versionsa tunnetuista joululauluista, Hevinkelium esiintyy jälleen kerran Turussa jouluaaton kulmilla ja Viikatteen joululevyn voi laittaa levylautaselle aina kun siltä tuntuu. Vuoden synkin juhla on edelleen, noin 17 vuotta julkaisunsa jälkeen, täysin relevantti albumi. Varsin omituista levyn julkaisun aikaan oli muun muassa se että levy oli vasta toinen Viikatteen pitkäsoitto. Harvempi bändi julkaisee jo tässä vaiheessa joululevyn, jos … Jatka artikkeliin Viikate: Vuoden synkin juhla CD vs. LP

Metal Allegiance: Power Drunk Majesty

Maailmalle on tähän mennessä pukattu monenkin ”superkokoonpanon” levyä jotka ovat yleensä sitten unohtuneet, tai harvoissa tapauksissa onnistuneet. Metal Allegiancen riveissä on useampikin tunnettu tähti. Soittopuolella löytyy niin David Ellefsonia (Megadeth), Alex Skolnickia (Testament) kuin Mike Portnoytakin (ex-Dream Theater). Keuhkojaan levyllä taasen tuulettavat niin Max Cavalera (ex-Sepultura, Soulfly), Johan Heggin (Amon Amarth), John Bush (Armored Saint, ex-Anthrax) kuin moni muukin. Metal Allegiancen metalli on thrashista vuoltua orvaskettä. Testamentin ja Kreatorin olemus on läsnä kuin varjona taustalla. Ensimmäisen kerran kuuntelin levyä hieman pienellä volumella enkä saanut siitä oikein mitään irti. Samaa shittiä kuin moni muukin thrash -kiekko, ajattelin. Mutta tulipa sitten etäpäivä … Jatka artikkeliin Metal Allegiance: Power Drunk Majesty