Mikä bändi tekee tällä hetkellä parasta thrashmetallia? Väärin meni – oikea vastaus on Fugitive. Tämä muutama vuosi sitten perustettu yhdysvaltalainen rässibändi tekee kaiken oikein; uskomattoman tarttuvat riffit kietovat kuulijan verkkoonsa, meno on vauhdikasta kaahausta josta ei halua heittäytyä irti. Jatka artikkeliin Levyarvostelu – Fugitive: Blast Furnace / Standoff
Suicide Commando on ollut jo vuosikymmeniä raskaamman pään EBM-musiikin parhaita akteja. Suicide Commandohan on käytännössä yhden miehen projekti, belgialainen Johan Van Roy tekee itse kaiken musiikin, laulaa sekä rustaa jopa keikoilla näytettävät taustavideot. Erinomaisena liveaktina tunnetun esiintyjän keikoilla nähdään myös rumpali sekä läppärin käyttäjä. Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Suicide Commando: Axis of Evil (20th Anniversary Release)
Soen on ruotsalainen progemetallibändi, joka on ehkä hieman turhaankin jäänyt muiden suuruuksien, kuten vaikkapa Opethin varjoon. Mistä päästään tietysti pieneen aasinsiltaan, sillä Soenissahan rumpalina toimii entinen Opeth-rumpali Martin López. Atlantis on kokoelma Soenin biisejä vuosien varrelta, akustisessa muodossa. Levy on soitettu livenä studiossa, ja … Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, osa IX: Soen / Atlantis
Rust Never Sleeps sisältää potpurin erinomaisia biisejä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kiertueella keikkasetit oli jaettu akustisiin ja sähköisiin osioihin, LP:llä levyn ensimmäinen puoli sisältää akustisia biisejä, toinen puoli taas sähkökitaralla soitettuja. Levylle on tehty päälleäänityksiä studiossa. Ikuinen kysymys on se, saako levyä kutsua liveksi jos sitä on paikkailtu studiossa; oma mielipiteeni on se, että jos homma toimii ja kuulostaa hyvältä, niin mikäs siinä. Pitää vielä myös mainita, että kaksi biisiä on äänitetty kokonaan studiossa kiertueen aikana. Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, VIII: Neil Young & Crazy Horse: Rust Never Sleeps
Juhlistaakseen Use Your Illusion -albumikokonaisuuden 30-vuotisjuhlaa, gunnarit päättivät julkaista jotain todella päräyttävää: reilun viidensadan euron hintaisen paketin, josta löytyy vähän kaikkea. On remasteroidut versiot alkuperäisistä levyistä, täyspitkät, kahdeksan levypuoliskoa täyttävät keikkataltioinnit New Yorkista sekä Las Vegasista, massiivinen kuvakirja, sekä hurja … Jatka artikkeliin Guns N’ Roses: User Your Illusion 30th Anniversary box
80-luvun alussa perustettu amerikkalainen Savatage aloitti uransa suoraviivaisena hevibändinä, jonka musiikki alkoi kuitenkin pian saada entistä monipuolisempia sävyjä. Tämän mahdollistivat mm. käsittämättömän kova vokalisti Jon Oliva, jolla on myös erinomaisen herkkä, lähes maaginen tapa soittaa koskettimia. Hänen veljensä Criss Olivan … Jatka artikkeliin Alkuperäinen LP vs. uusintapainos: Savatage / Gutter Ballet
Olen nelisen vuotta sitten arvostellut tämän vallan mainion murder folk -albumin Imperiumiin. Ajankohtaiseksi tämä levy tuli siksi, että siitä julkaistiin juuri uusi LP-painos, jonka tilasin jenkkilästä. Teen nyt ensin pienen vertailun LP vs. Qobuz-striimi, tämä osuus on uutta tekstiä. Sen … Jatka artikkeliin LP vs. Striimi, sekä levyarvostelu: Harley Poe / Satan, Sex and No Regrets
Jo 2000-luvun alussa perustettu Agonoize on aina kuulunut raskaamman pään EBM:n keihäänkärkiin. Kyllä se vain niin on, että saksalaiset osaavat tämän genren, ei voi mitään. Agonoizen biisit tehdään lajille poikkeuksellisesti peräti kolmen jäsenen kesken. Liekö sitten tästä johtuvaa, mutta bändin ulosanti on … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Agonoize / 666 Degrees Below
Kohta viisitoistavuotias saksalainen goottimetalliorkesteri Lord of the Lost on varsin tuottelias bändi. Nyt julkaistava Judas on orkesterin seitsemäs studioalbumi, ja tämä on peräti kolmas tuplalevyinen eepos. Livelevyjäkin on julkaistu jo seitsemän kappaletta. Myönnän, etten ole koskaan ollut mikään suuri Lord of the Lost -fani, … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Lord of the Lost / Judas
Type O Negativen läpimurto 90-luvulta, Bloody Kisses (1993), on erinomainen levy. Albumi esitteli itsevarman, loistavia biisejä tekevän bändin, joka oli tietoinen vaikutteistaan ja sekoitti ne omaan tekemiseensä luoden jotain uutta. Mukana on aimo annos doom metal -vaikutteita, goottia ja hävyttömän toimivia pop-melodioita. Bändin … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Type O Negative / Bloody Kisses
Uusi Jess and the Ancient Ones -kiekko on aina tapaus, johon tulee paneutua. Kuopiolaisbändin neljäs täyspitkä on nyt soinut äänentoistolaitteistossani lähes tauotta jo pari päivää. Ensiksi lähestyin sitä varoen, taustamusiikkina. Levyn pyörähdettyä useamman kerran en oikein saanut siitä mitään irti. Se kirottu … Jatka artikkeliin Levyarvostelu: Jess and the Ancient Ones / Vertigo
Vuonna 2008 kuollut Merl Saunders oli erinomaisen tatsin omannut kosketinsoittaja / biisintekijä, jonka Hammond-soitto oli parhaimmillaan erinomaista. Saunders teki 70-luvulla paljon yhteistyötä Grateful Deadin vokalistina parhaiten tunnetun laulaja/kitaristi Jerry Garcian kanssa. Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, osa VII: Merl Saunders & Jerry Garcia
Sentenced on niitä bändejä, jotka lopettivat ollessaan uransa huipulla. Bändi oli kovin suosittu niin Suomessa kuin maailmallakin, ja jurot muhoslaiset kiersivät keikoilla sen minkä jaksoivat. Ensimmäisen kerran ulkomailla näin bändin Wacken Open Airissa, Saksassa, vuonna 2003 Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, osa VI
Osa V: Opeth, Lamentations Ruotsalainen Opeth aloitti elonsa jo vuonna 1989. Tuosta kokoonpanosta ei tosin ole enää yhtään jäsentä jäljellä, ja voidaankin sanoa bändin uran käytännössä alkaneen 1992, kun laulaja-kitaristi Mikael Åkerfeldt liittyi bändiin. Alkuvuosina Opeth oli melkoista death metalin … Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetalllenteita, osa V
Jatkan sarjaani Erinomaisia ja mielenkiintoisia keikkatallenteita. Ja varsinkin nyt siihen on hyvä syy: käteen tarttui Queenin kulta-aikana taltioitu Montrealissa tehty livenauhoitus. Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetalllenteita, osa IV
Bloody Kisses, Type O Negativen läpimurtolevy 90-luvulta, on erinomainen. Tämä albumi esitteli itsevarman, loistavia biisejä tekevän bändin joka oli tietoinen vaikutteistaan ja sekoitti ne omaan tekemiseensä luoden jotain uutta. Mukana on aimo annos doom metal -vaikutteita, goottia ja hävyttömän toimivia … Jatka artikkeliin Type O Negative: Bloody Kisses
Iced Earth on amerikkalaisen power metalin ylpeys ja yksi sen kehittäjistä. Vuonna 1984 perustettu heavya ja thrashia taitavasti yhdistelevä bändi on julkaissut varsin kovatasoisen katalogin, joten oivaa biisimateriaalia oli koossa enemmän kuin tarpeeksi vuonna 1999 toteutettua livepläjäystä varten. Ja mikä pläjäys siitä tulikaan! Jatka artikkeliin Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, Osa I
Blutengel on ollut jo vuosia saksalaisen sähköisen goottimusiikin sanantuoja. Ja Blutengelin gootti koostuu nimenomaan elektronisista instrumenteista sillä esimerkiksi kitaraa ei ole lainkaan mukana. Oma suhtautumiseni Blutengeliin on ollut tähän asti hieman kaksijakoinen: bändin jokaisella levyllä on ollut kyllä yksi-kaksi välittömästi päähän jäävää hittibiisiä, mutta muuten biisit ovat usein olleet hieman mielikuvituksettomia, harmaaksi massaksi muodostuvia. Kuultuani ensimmäisen kerran Damoklesta olin hieman ymmälläni. Nimittäin en havainnut levyllä yhtään ”pikahittiä”. Muutenkaan en oikein osannut muodostaa kuvaa siitä millainen levy on kyseessä. Mutta useampi, keskittyneempi kuuntelu oli palkitsevaa. Sillä Damokles on kokonaisuudessaan hieno levy, jonka lähes jokainen kappale lähentelee erinomaisuutta. Kappaleet ovat melodisia, sanoitukset … Jatka artikkeliin Blutengel – Damokles
Mana Mana on suomen kovin kulttibändi. Joensuusta kotoisin oleva ryhmä alkuperäisellä kokoonpanolla aikaiseksi yhden täyspitkän LP:n sekä muutaman singlen, 80-luvun ja 90-luvun taitteessa. Tämän jälkeen bändin vokalisti ja biisintekijä Jouni Mömmö onnistui viimein lopettamaan itsensä oman käden kautta. Tai toisaalta on parempi sanoa että Jouni kuoli hoitovirheeseen, hänet nimittäin laitettiin Paiholan mielisairaalassa lepositeisiin lääkkeiden yliannostuksen ja vatsahuuhtelun jälkeen. Lepositeissä ollessaan Jouni oksensi, ja loppujen tukehtui omaan oksennukseensa. Totuus palaa on mitä raskainta musiikkia. Voitaisiin puhua hevimusiikista mutta ei kuitenkaan; hevimusiikki kuulostaa kepeältä popilta Mana Manan jyrän jälkeen. Kitaroista vastuussa ollut Otra Romppanen kutoi kitarallaan vastaansanomattomia verkkoja ja valleja, soundeja ja … Jatka artikkeliin Mana Mana – Totuus palaa
Taas kerran on joulun aika, ja joululaulut raikuvat niin radioissa kuin kaupoissakin. Tekopirteät humpat, popit ja iskelmät ovat ikiaikaisia dinosauruksia, mörköjä kaapeissa jotka nostetaan esille aina joulun alla. Joulun tunnelmaa tuomassa on kuitenkin myös muutama muu, hieman erilainen jouluperinne: Raskasta joulua tuo oman versionsa tunnetuista joululauluista, Hevinkelium esiintyy jälleen kerran Turussa jouluaaton kulmilla ja Viikatteen joululevyn voi laittaa levylautaselle aina kun siltä tuntuu. Jatka artikkeliin Viikate: Vuoden synkin juhla CD vs. LP
Diabolus in HiFi 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.