Stam1na: Viimeinen Atlantis cd vs. remasteroitu lp

En ole koskaan ollut kova Stam1na -fani. Muistan vielä ajan jolloin sain erään Stam1nan ensimmäisistä cd-r -demoista arvosteltavaksi, en tainnut sille kovin monta pistettä antaa. Toki bändin soitto oli tuolloin aika lailla erilaista kuin nykyään. Jos mennään kovin yksityiskohtaisiksi, olen kuunnellut enemmälti oikeastaan vain yhtä Stam1nan levyä. Viimeinen Atlantis on mielestäni täyden kympin levy, dystopia joka hakataan isolla lekalla kuulijan kalloon. Taisin jossain välissä ostaa bändin toisiksi uusimman levyn, enkä valitettavasti pitänyt siitä kuin yhden biisin verran. Arvostan musiikissa melodioita, tarttuvuutta, menevyyttä ja sitä että se koskettaa jollakin emotionaalisella tasolla. Valitettavasti Stam1nan tapauksessa nämä atribuutit toteutuvat omalla kohdallani vain yhdellä … Jatka artikkeliin Stam1na: Viimeinen Atlantis cd vs. remasteroitu lp

Blutengel – Damokles

Blutengel on ollut jo vuosia saksalaisen sähköisen goottimusiikin sanantuoja. Ja Blutengelin gootti koostuu nimenomaan elektronisista instrumenteista sillä esimerkiksi kitaraa ei ole lainkaan mukana. Oma suhtautumiseni Blutengeliin on ollut tähän asti hieman kaksijakoinen: bändin jokaisella levyllä on ollut kyllä yksi-kaksi välittömästi päähän jäävää hittibiisiä, mutta muuten biisit ovat usein olleet hieman mielikuvituksettomia, harmaaksi massaksi muodostuvia. Kuultuani ensimmäisen kerran Damoklesta olin hieman ymmälläni. Nimittäin en havainnut levyllä yhtään ”pikahittiä”. Muutenkaan en oikein osannut muodostaa kuvaa siitä millainen levy on kyseessä. Mutta useampi, keskittyneempi kuuntelu oli palkitsevaa. Sillä Damokles on kokonaisuudessaan hieno levy, jonka lähes jokainen kappale lähentelee erinomaisuutta. Kappaleet ovat melodisia, sanoitukset … Jatka artikkeliin Blutengel – Damokles

Mana Mana – Totuus palaa

Mana Mana on suomen kovin kulttibändi. Joensuusta kotoisin oleva bändi sai alkuperäisellä kokoonpanolla aikaiseksi yhden täyspitkän LP:n sekä muutaman singlen, 80-luvun ja 90-luvun taitteessa. Tämän jälkeen bändin vokalisti ja biisintekijä Jouni Mömmö onnistui viimein lopettamaan itsensä oman käden kautta. Tai toisaalta voitaisiin kyllä myös puhua siitä että Jouni kuoli hoitovirheeseen, hänet nimittäin laitettiin Paiholan mielisairaalassa lepositeisiin lääkkeiden yliannostuksen ja vatsahuuhtelun jälkeen. Lepositeissä ollessaan Jouni oksensi, ja loppujen lopuksi kuoli omaan oksennukseensa. Totuus palaa on mitä raskainta musiikkia. Voitaisiin puhua hevimusiikista mutta ei kuitenkaan; hevimusiikki kuulostaa kepeältä popilta Mana Manan jyrän jälkeen. Kitaroista vastuussa ollut Otra Romppanen kutoi kitarallaan vastaansanomattomia verkkoja … Jatka artikkeliin Mana Mana – Totuus palaa

Viikate: Vuoden synkin juhla CD vs. LP

Taas kerran on joulun aika, ja joululaulut raikuvat niin radioissa kuin kaupoissakin. Tekopirteät humpat, popit ja iskelmät ovat ikiaikaisia dinosauruksia, mörköjä kaapeissa jotka nostetaan esille aina joulun alla. Joulun tunnelmaa tuomassa on kuitenkin myös muutama muu, hieman erilainen jouluperinne: Raskasta joulua tuo oman versionsa tunnetuista joululauluista, Hevinkelium esiintyy jälleen kerran Turussa jouluaaton kulmilla ja Viikatteen joululevyn voi laittaa levylautaselle aina kun siltä tuntuu. Vuoden synkin juhla on edelleen, noin 17 vuotta julkaisunsa jälkeen, täysin relevantti albumi. Varsin omituista levyn julkaisun aikaan oli muun muassa se että levy oli vasta toinen Viikatteen pitkäsoitto. Harvempi bändi julkaisee jo tässä vaiheessa joululevyn, jos … Jatka artikkeliin Viikate: Vuoden synkin juhla CD vs. LP

Metal Allegiance: Power Drunk Majesty

Maailmalle on tähän mennessä pukattu monenkin ”superkokoonpanon” levyä jotka ovat yleensä sitten unohtuneet, tai harvoissa tapauksissa onnistuneet. Metal Allegiancen riveissä on useampikin tunnettu tähti. Soittopuolella löytyy niin David Ellefsonia (Megadeth), Alex Skolnickia (Testament) kuin Mike Portnoytakin (ex-Dream Theater). Keuhkojaan levyllä taasen tuulettavat niin Max Cavalera (ex-Sepultura, Soulfly), Johan Heggin (Amon Amarth), John Bush (Armored Saint, ex-Anthrax) kuin moni muukin. Metal Allegiancen metalli on thrashista vuoltua orvaskettä. Testamentin ja Kreatorin olemus on läsnä kuin varjona taustalla. Ensimmäisen kerran kuuntelin levyä hieman pienellä volumella enkä saanut siitä oikein mitään irti. Samaa shittiä kuin moni muukin thrash -kiekko, ajattelin. Mutta tulipa sitten etäpäivä … Jatka artikkeliin Metal Allegiance: Power Drunk Majesty