CD vs. LP: My Dying Bride, Like Gods of the Sun

Jo vuonna 1990 perustetun doom-orkesteri My Dying Briden uraauurtava rooli omassa genressään on varmasti tuttu asia monille synkempien metallimerien kyntäjille. Bändin toinen levy, Turn Loose the Swans, takasi My Dying Bridelle ikuisen paikan fanien sydämissä. Kaihoisan synkkä albumi osoitti orkesterin kyvykkyyden tehdä tasaista jälkeä, sekä tarvittaessa erinomaisen hienoja klassikoita kuten levyn sisältämä Sear Me MCMXCIII osoittaa. Olennainen osa bändin sointia on laulaja Aaron Stainthorpen välillä muriseva, välillä puhtaasti kuuluva ääni. My Dying Briden Turn Loose the Swansilla alkanut laatujulkaisujen putki jatkui kolmannella levyllä. Loistava The Angel and the Dark River kuuluu jokaisen arvonsa tuntevan metallimiehen ja -naisen levyhyllyyn. Vaan eipä … Jatka artikkeliin CD vs. LP: My Dying Bride, Like Gods of the Sun

CD vs. LP: Lasten Hautausmaa, IV

Arttu Wiskarista Leevi & the Leavings -pastisseineen ei ole suomirockin pelastajaksi, mutta Lasten Hautausmaa alkaa olla lähellä tuota titteliä. Viiden vuoden sisällä jo neljännen julkaisunsa aikaansaanut orkesteri on onnistunut parantamaan juoksuaan julkaisu julkaisulta, ja kaksi tuoreinta albumia voidaan laskea jo mestariluokkaan kuuluviksi. IV on ensimmäinen Lasten Hautausmaan levy joka on äänitetty oikeassa studiossa. Sen huomaa aiempia levyjä paremmasta soundimaailmasta, vahinko vain että tämäkään levy ei vielä ole mitään referenssiluokkaa äänenlaatunsa puolesta. Positiiviseen suuntaan ollaan menty myös siinä että levyn äänimaailma on nyt aiempaa täydempi ja täyteläisempi. Tällä kertaa levyllä ei ole ainuttakaan filleriraitaa, toisin kuin aikaisemmilla levyillä joilta yleensä löytyy … Jatka artikkeliin CD vs. LP: Lasten Hautausmaa, IV

Slayer: God Hates Us All, CD vs. lp

Slayerilla on jälleen asiaa. God Hates Us All on bändin yhdeksäs albumi, ja se on täynnä raivoisaa vokalisointia sekä raakaa kitarointia, unohtamatta kuitenkaan Bostaphin hyvin fiilikseen sopivaa rumpusuoritusta. Eihän Bostaph toki mikään Lombardo ole edelleenkään, mutta en tätä suoritusta kuitenkaan puolivillaiseksi haukkuisi. En ole tutustunut tätä albumia edeltävään Diabolus in Musica -lättyyn, mutta kova sen pitäisi olla jotta tästä paremmaksi panisi. Itselleni God Hates Us All on myöhempien aikojen Slayerin parhaita vetoja. Kävin myös tutustumassa bändiin livenä levyn kiertueen aikana Helsingin jäähallissa, ja parhaiten keikalta on jäänyt mieleen 9/11 -jälkimainingeissa Arayan heittämä ”God bless America”. Ei mielestäni oikein sovin Slayerin … Jatka artikkeliin Slayer: God Hates Us All, CD vs. lp

Sielun Veljet: L’Amourha CD vs. LP

Sielun Veljet perustettiin aikoinaan, kun Hassisen Koneen rauniot vielä savusivat. Ismo Alangon ja kitaristi Jukka Orman uusi missio oli tehdä musiikkia joka ei ole läheskään niin helposti omaksuttavaa kuin mitä Hassisen Kone oli. Tästä saa hyvän käsityksen bändin debyyttialbumilla joka äänitettiin aikoinaan livenä Ylen mobiilistudiota käyttäen. Sielun Veljien varhaiset biisit tukeutuivat usein junnaaviin riffeihin, huutoon, hikeen ja räkään. Usein meno oli jopa shamanistinen. Suuri yleisö oli ihmeissään tästä totaalisesta muodonmuutoksesta, eivätkä Siekkareiden alkupään levytykset hätyytelleet levymyyntitilastojen kärkipaikkoja. Meininki muuttui kun L’Amourha julkaistiin. Nyt musiikki oli helpommin lähestyttävää, ja levy sisälsi muunmuassa Peltirumpu -hitin jota soitetaan vieläkin radiossa. Ei L’Amourhan sisältö … Jatka artikkeliin Sielun Veljet: L’Amourha CD vs. LP