Hifimessut 2023

Alunperin en suunnitellut käyväni tänä vuonna hifimessuilla lainkaan, mutta minulle sattui tulemaan muutakin asiaa pääkaupunkiseudulle, niin ehdin tehdä pienen pyrähdyksen messuille.

Tämä ei ole mikään kaikenkattava messuraportti, ajattelin päästää tällä kertaa itseni helpolla, ja kerron vain muutamasta setistä.

Monta huonetta tuli kierrettyä, ja vasta Hifihuoneen setti oli sellainen, joka sai pysymään pidempäänkin paikallaan. Huoneessa soivat tuolloin Marten Parker Duo -kaiuttimet, elektroniikka tuli MSB:ltä. Martenin parihinta oli mielestäni kohtuullisen maltillinen, noin 10 K€ parilta. Source olikin sitten hiukan hintavampi, esimerkiksi pääte MSB S202 kustantaa pitkälti yli 30 K€. Ja kyseessä on malliston edullisin päätevahvistin. CD-levyt pyöritti The UMT V Signature, DACin ja etuvahvistimen roolit toimittivat The Reference DAC & The Premier Digital Director. Johdotuksen hoitivat Jorma sekä Nordost.

Musiikkia kuunnellessa sointi oli varsin avoin, ja positiivisessa mielessä kirkas, erityisellä tavalla puhdas. Bassopäästä löytyi ytyä, paljon enemmän kuin olisi kaiuttimien ulkonäön perusteella odottanut. Ja basso ei ollut muusia, korostunutta taikka yksinuottista kuten joissakin muissa huoneissa, vaan se toimi eri taajuuksilla juuri kuten pitääkin.

Yhdistelmää oli helppo ja miellyttävä kuunnella, kun jakkaralle istui niin huomasi saman tien että nyt ollaan oikealla asialla. Voisin hyvin mielelläni ottaa moisen setin kotiini, mutta valitettavasti dinaarit eivät aivan näihin tuotteisiin riitä.

Toisena onnistujana voisin nostaa esille uuden suomalaisen toimijan, Boijsin. Heillä on nyt tuotannossa neljä eri mallia, käydessäni huoneessa siellä soi malli “Three”. Selkeä, ehkä hitusen liiankin bassokas soundi oli mielestäni varsin hyvä, tosin istumapaikkani ei ollut spotissa joten sekin voi vaikuttaa tuohon bassopuoleen. Mutta selväksi kävi, että herroilla on hyvät ainekset kasassa.

Eräässä huoneessa soivat isot Harbethin, jonain aiempana vuotena olin täysin myyty silloisten mallien soundiin, mutta nyt jouduin pettymään. Tämä johtui kylläkin mitä todennäköisimmin musiikista mitä soitettiin, Rob Zombien biisi soi kuin villasukan sisältä. Ehkäpä biisin äänityksessä oli syy moiseen, vaikea uskoa että Harbethin soundi olisi noin huono. Tai sitten istuin väärässä paikassa. Odotin kärsivällisesti seuraavaan biisiin, mutta kun sieltä rävähti jonkun suomalaisen naislaulajan räppiä tms. Itselleni liian omituista tavaraa, katosin paikalta.

Messumusiikki on usein asia joka puhuttaa. Monesti se on hiukan hissuttelua, joka saadaan kohtuullisella vaivalla kuulostamaan hyvältä. Tietysti yksi syy on se, että hotellihuoneet ovat varsin vaativia ympäristöjä. Ja sitten Leonard Cohenit, Dire Straitsit, Johnny Cashit, hohhoijjaa. Tosin nyt Dire Straitsia tuli kylläkin messuvieraan pyynnöstä. Onneksi joissain paikoissa kuuli ihan mielenkiintoistakin musiikkia. Siinä mielessä ymmärrän nämä perinteiset biisivalinnat, että jokainen on ne kuullut, ja on helppo mielessään verrata aiemmin kuultuun soundiin. Mutta kyllä kokenut kuulija huomaa setin ominaisuudet itselle oudommallakin musiikilla, kunhan on hyvin äänitettyä.

Genelec, ainakin sen hetken kun itse olin paikalla, päästi itsensä helpolla ja soitti hiivatin isolla äänenvoimakkuudella sähköistä musiikkia jossa suurimmassa osassa oli pumppaava basso. Fiilis oli kuin discoon olisi tullut.

Erittäin harmillista on se, että jostain syystä missasin Gradientin sekä Hopian huoneet. Varsinkin Hopia olisi ollut hyvin mielenkiintoinen, uusi toimija jolla on hyvinkin erikoinen kaiutinratkaisu.

Sinänsä näissä messuissa ei ollut mitään erikoisempaa aiempiin messuihin verrattuna, joitakin uusia toimijoita oli mukana, kun taas joitakin aiemmin perinteisesti osallistuneita oli jäänyt pois. Eivät hifimessut ainakaan minulle mikään elämän ja kuoleman kysymys ole, onneksi yleensä joku uusi hyvä tuttavuus löytyy, kuten tälläkin kertaa.