Diabolus in HiFi

Suicide Commando on ollut jo vuosikymmeniä raskaamman pään EBM-musiikin parhaita akteja. Suicide Commandohan on käytännössä yhden miehen projekti, belgialainen Johan Van Roy tekee itse kaiken musiikin, laulaa sekä rustaa jopa keikoilla näytettävät taustavideot. Erinomaisena liveaktina tunnetun esiintyjän keikoilla nähdään myös rumpali sekä läppärin käyttäjä.

Suicide Commandon musiikkia on hieman vaikea kuvailla henkilölle, jolla ei ole kokemusta tästä synkemmän pään elektronisesta musiikista. Suicide Commandon tapauksessa soundit ovat raskaat, matala basso jumputtaa tasatahtiin, syntikkasoundeissa käytetään usein säröä, vokaalit on efektoitu kuulostamaan epäinhimillisiltä. Syntikkataustat ovat rikkaat, sillä niissä käytetään myös paljon vanhoja analogisia soittimia. Monista muista EBM-bändeistä poiketen Suicide Commandon biiseistä iso osa on melodisia ja tanssittavia, osa taas todella raskaita, hitaita mielenmurskaajia. Kun vielä otetaan sanoitukset huomioon, Suicide Commandon nihilismi ja misantropia on käsin kosketeltavaa.

Klassisen Axis of Evil -levyn julkaisusta on nyt kulunut kaksikymmentä vuotta; niinpä siitä on julkaistu remasteroitu versio, joka sisältää kaksi cd-levyä. Ensimmäisellä levyllä on remasteroitu versio originaalilevystä, kakkoslevy taas on täytetty sinkkujen b-puolilla sekä erilaisilla miksauksilla osasta ensimmäisen levyn biisejä. Lisäksi tarjolla on LP-versio, joka ei tosin sisällä bonusbiisejä. Todellisille Suicide Commando -aficionadoille löytyy vielä paketti jossa on cd-levyt, kynä, aitoustodistus sekä perinteinen c-kasetti.

Axis of Evil -levy avataan ehkäpä Suicide Commandon kuuluisimmalla biisillä: Cause of Death: Suicide on huikean hyvä, melodinen ja panssarivaunun lailla etenevä kappale. Siitä diggaavat varmasti myös sellaiset henkilöt, jotka eivät muuten EBM-musiikista ole kiinnostuneita. Muuten levy koostuu hieman raskaammasta ja hitaammasta materiaalista, tosin laadusta ei säästetä näissäkään biiseissä, joskin mukana on pari hieman turhankin raskassoutuista kappaletta. Face of Death on erinomaisine syntikkataustoineen murhaavan hyvä biisi, ja omalla kohdallani levyn parhaimmistoon kuuluu ilman muuta kovasti uskontoa kritisoiva Plastik Christ.

Olen varsin tyytyväinen siitä, että tästä EBM-musiikin merkkipaalusta on tehty juhlapainos. Remasteroidun levyn soundit ovat selkeämmät ja kirkkaammat kuin alkuperäisen, ja bonuslevy tuo aitoa lisäarvoa pakettiin – sisältäähän se peräti viitisenkymmentä minuuttia lisää musiikkia. Ja esimerkiksi Cause of Death: Suicide -hitin klubiversio on mitä mainioin menopala, sillä sitä koukuttavampaa EBM-musiikkia ei juuri tehdä.

Voin suositella Axix of Evilin uutta painosta niin bändin jo olemassa oleville faneille, kuin myös niille, jotka miettivät, että mistä ihmeestä tässä oikein on kyse.