Diabolus in HiFi

Erkki Innolan Musiikkia korville -liikkeen uusi tuleminen Turun Logomossa on odotettu tapahtuma. Mutta – kuinka niin uusi tuleminen? Liike on siis muuttanut Logomossa aiempaa pienempiin tiloihin, ja nyt ne korkataan osin vanhojen, osin uusien settien kera.

Meitä on jo muutama henkilö ulkona odottamassa, kun toisena adventtisunnuntaina Erkki saapuu aukaisemaan Logomon ulko-oven. Kuljemme tällä kertaa toiseen kerrokseen, ja sieltä löytyvä uusi tila tuntuu aika lailla fiksummalta kuin aikaisempi, keilahallin kokoinen konttori.

Jälkikaikua hyvin korkeassa sekä kovaseinäisessä tilassa kyllä löytyy, mutta se on onneksi sellaista laatua joka “haihtuu” ilmaan eikä pääse totaalisesti pilaamaan sointia. Tilan akustiikkaa on parannettu useilla Diffan -diffuusoreilla, lattialta löytyy ohuita mattoja, mutta mitään massiivista tilan akustointia ei ole tehty.

Aluksi Erkki toivottaa kävijät tervetulleiksi uuteen “konttoriin”, ja esittelee samalla käytössä olevat setit. Nyt niitä on neljä: tutut massiiviset Avantgarde Triot ovat saaneet omakseen päätyseinän, ja niiden aktiivista menoa ryydittää Linn Klimax striimeri/DAC, musiikkilähteenä tässä simppelissä setissä toimii Melcon kovalevypurnukka. Triot näyttävät nyt aiempaan nähden hieman erilaisilta, nimittäin niiden “bassopöydät” on käännetty pystyasentoon aiemmasta ruumisarkkuasetelmasta poiketen.

Avatgarde Duo:t ovat myös edelleen käytössä, tällä kertaa niiden sointia ruokkii Silent Angel -striimeri joka toistaa musiikin kovalevyltä (Erkki on jättänyt nettistriimauksen kokonaan pois käytöstä äänenlaadullisista syistä). Vinyyliä pyörittää jo aiemmin tuttu Clearaudion massiivinen Master Innovation -levysoitin. Varsinkin tässä setissä on panostettu aivan tavattomasti virta- ja kaapelipuoleen. Setistä löytyy mm. Furutechin 14 000 euron hintainen jakoblokki, 10 000 euroa maksava virtajohto sekä NFC-taikahiekkaa sisältävät “kaapelinostimet”. 

Uutuutena tutun norjalaisen Electrokompanietin elektroniikan edessä seisovat Magnepanin 3.7i -paneelikaiuttimet. Näiden sointia odotan mielenkiinnolla, sillä en ole aikoihin kuullut musiikkia Magnepanin paneelien kautta. Täytyy vielä kiinnittää erikoishuomio tuohon Electrokompanietin laitteistoon, se on nimittäin varsin laadukas, ja esimerkiksi merkin karuimmat, juuri tässä setissä olevat monopäätteet puskevat noin 800 wattia kahdeksaan ohmiin. 

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, on setti uuden kotimaisen Boijs audion kaiuttimia: pikkuruinen Half three, isoveli Three, sekä Five. Näiden sointia ryydittävät mm. Brystonin suurimmat, kilowatin kahdeksaan ohmiin työntävät monopäätteet.

Lähtöasetelma on siis hyvin mielenkiintoinen – korvien ulottuvilla on tavattoman hienoa (ja kallista) audiotuotetta jokaiseen makuun. 

Avantgarde Trio

Aloitamme musiikinkuuntelun jo useampaankin kertaan aiemmassa tilassa koettujen Avantgarde Trio -torvikaiuttimien kanssa. Tai oikeastaan kaiutinjärjestelmän, sillä tämä aktiivisesti ajettu torvisetti koostuu “bassopöydistä”, sekä tolpista joihin molempiin on asennettu kolme torvielementtiä. 

Hyvin nopeasti käy ilmi, että nyt soundi on huomattavasti parempi kuin aiemmassa tilassa: se pysyy paremmin kasassa, äänikuva on selkeä ja syvä, musiikin yksityiskohdat toistuvat erinomaisen selkeästi. Diskantti toistuu suorastaan huikean hyvin. Basso on lämmin, ja sitä tulee riittävästi – ehkä hitusen tiukkuuden kustannuksella. Tähän on tosin osansa käytetyllä tilalla.

Kovin monta tuskin yllättää se, että muutaman biisin soitua Erkki kajauttaa ilmoille Shelby Lynneä. Yllätysfaktoria löytyy kuitenkin siinä, että tällä kertaa tehdään pieni ylimääräinen demo: ensin kuuntelemme kappaletta “normisti”, tämän jälkeen Erkki laittaa Klimaxin käyttämättömään XLR-liittimeen Furutechin NCF-taikahiekkaa sisältävän pötkylän. 

Kappale aloitetaan alusta, ja kummallista kyllä, tuntuu siltä kuin Shelbyn laulu kuulostaisi jonkin verran pehmeämmältä kuin ilman pötkylää. Haluan luonnollisesti tutustua moiseen omituiseen tuotteeseen kotioloissa, ja saan sellaisen mukaani kotitestailua varten. Kuuntelupaikkani oli tämän demon aikana sen verran huono, että mitään edellistä tarkempaa kuvausta en halua aiheesta vielä antaa.

Trio-testailun lopuksi Erkki kajauttaa laulun, flyygelin säestys kuuluu Triojen kautta. On jälleen kerran huikeaa kuulla, millainen dynamiikka lähtee ihmisen laulusta, ja kyllähän sitä dynamiikkaa on myös äänitetyssä flyygelissä ja tässä noin 250 K€ kustantavassa kaiutinsetissä.

Magnepan & Electrokompaniet

Erinomaisen laadukkaan (ja kalliin) Electrokompaniet -setin edessä seisovat Magnepanin 3.7i -paneelikaiuttimet. Setin hintapolitiikka on mielenkiintoinen, sillä Magnepanien hinta on “vain” noin 13 000 euroa. Eli nämä ovat aivan tavallisen kansalaisenkin budjetin ulottuvissa. 

Ennen kuuntelua Erkki mainitsee, että Magnepanien sisäänajo on vielä kesken, joten varsinkin bassopuoli tulee todennäköisesti paranemaan jatkossa. 

Ensimmäinen musiikkinäyte on Pet Shop Boysia. Vaikka en tämän brittiläisen veteraaniorkesterin musiikkia olekaan aikoihin kuunnellut, tuntuu siltä että joku ei ole aivan kohdallaan. “Sähköbassari” kuulostaa hiukan kolkolta, eikä esitys ehkä muutenkaan ole silkkaa korvaorgasmia. Tässä on kyllä varmasti äänitteelläkin osansa; toisaalta Erkki sanoi, että hän soittaa tarkoituksella hankalaa materiaalia.

Seuraava näyte on hissuttelua Twin Peaksin soundtrackin parissa. Nyt soundi on jo huomattavasti parempi, tosin kappale ei mielestäni ole sellainen joka tosissaan koettelee äänentoistolaitteiston rajoja.

Vaan ei kahta ilman kolmatta – jatkamme Michael Jacksonin Billie Jeanin parissa. Nyt toisto on jo suorastaan nautittavaa; bassokin toimii hyvin, ja yläpää on selkeä sekä kirkas. Kyllä tällaista aivan mielellään kuuntelee. Huomaan vielä, että totutusti paneelikaiuttimet ovat hyvin suuntaavat, ja sijoittautuminen sweet spotiin on tärkeä osa kuuntelunautinnon takaamista. Siirryn välillä vähän edemmäs hieman keinuvassa kuuntelutuolissa, ja huomaan että tämä noin kolmenkymmenen senttimetrin lähempänä oleva kuunteluasento tuottaa paremman soundin.Yksityiskohdilla on merkitystä.

Avantgarde Duo

Erittäin harmillisesti minulla on tällä kertaa kireä aikataulu, ja ehdin kuulla Avantgarde Duo / MSB / Avanti / Clearaudio / Furutech -settiä ainoastaan ensimmäisen kappaleen ajan. Täytyy muuten mainita, että setissä olevan Silent Angel -striimerin hinta on vain noin 1000 euroa – sillä ei saisi kovin pitkää pätkää edes setissä olevaa kalleinta virtajohtoa!

Vaan eipä siinä mitään, nimittäin nyt soitetaan klasaria LP:ltä. Soitossa on viulisti Salvatore Accardon tulkintoja Paganinin sävellyksistä sinfoniaorkesterin kera. Kyseessä on Deutsche Gramophonin äänitys & painos, ja kun levyn nimenä on vielä Diabolus in Musica, niin onhan minun pakko ostaa mukaani ainoa myynnissä oleva kappale. 

Kun soitin pyörähtää käyntiin ja neula laskeutuu levylle, olen myyty. Viulut soivat herkästi ja tarkasti, upeaa, upeaa kokonaisuudessaan, ja metalli helähtää suorastaan ylimaallisen kauniisti… La Campanellassa orkesterin sekä soolosoittajan saumaton yhteensoitto on hienoa kuultavaa, ja tämä setti toistaa erinomaisen hienosti sen mitä vinyylisoitin sille tarjoaa. 

Jälkisanat

Erinomaisen suuret kiitokset Erkille jälleen kerran. Asialleen omistautuneen, sujuvasanaisen old school -miehen kanssa on aina mukava tehdä yhteistyötä, ja nämä huippuluokan demot ovat aina upea mahdollisuus päästä kokemaan parasta mitä äänentoistolaitteistolla on tarjota. Mukava oli myös tavata jo osittain aiemminkin tuttua harrastajajoukkoa “keikkapaikalla” – pienet keskinäiset rupattelutuokiot ovat aina mukavia. Ja tulipa se “maailman kallein karaokekin” koettua!