Diabolus in HiFi

Hifipiireissä on taitettu, ja taitetaan edelleen, peistä erilaisten tarvikkeiden ja twiikkien vaikutuksesta. Osansa tästä saavat niin signaalikaapelit, virtakaapelit, laitealustat kuin moni muukin asia.

Kaiutinjaloista ei ole kirjoitettu kovinkaan paljon, ainakaan kun verrataan moneen muuhun asiaan. Taitaa olla niin, että jopa laitealustoista löytyy enemmän keskustelua. Tämä on mielestäni siinä mielessä outoa, että nimenomaan kaiuttimissahan on fyysisiä voimia, ja harvemmin löytyy värinöiltä täysin kuollutta kaiutinta kun väännetään volumea yhteentoista.

Kaiuttimissa kaiutinelementtien kartiot tuottavat ääntä fyysisen liikkeen avulla, ja johonkin elementtien liike sekä liikkuvan ilman voima purkautuu. Usein piikkejä kaiutinten alla pidetään parhaana ratkaisuna eristämään kaiutin lattiasta. Itselläni on käytössä System Audion Explorer Master -kaiuttimet, joita on tosin modifioitu melkoisesti. System Audio suosittaa betonilattialla käytettäväksi kaiutinten mukana tulevia puolentoista sentin paksuisia, pulteilla kiinnitettäviä kumisia renkaita. 

Oman kuunteluhuoneeni lattia on betonin päällä olevaa kaakelilaattaa, joten en ole tähän asiaan kiinnittänyt liiemmin huomiota, vaan käyttänyt näitä kumitatteja kaiuttimien alla. Muuten kuin kaiutinten alla, lattian päällä on paksuja mattoja. Vaikka kaiuttimieni sisälle on laitettu vaimentimeksi mm. bitumimattoa, rajumpaa musiikkia luukuttaessani olen huomannut että toisen kaiuttimen päällä oleva Slash-figuuri värisee, ja on kerran jopa tippunut paikaltaan. 

Eräs kerta Hifimestassa pyörähtäessäni otimme firman head honchon, Ari Laineen, kanssa puheeksi kaiutinjalat. Ari kehui Isoacousticsin Gaia-jalkoja, joiden kanssa esimerkiksi yksillä Saksassa pidetyillä messuilla oli tehty varsin vakuuttava demo: käytössä oli kaksi identtistä kaiutinparia, toisissa normijalat, toisissa Isoacousticsin jalat. Ero oli huomattava Isoacousticsin hyväksi – koko yleisön mielestä.

Kaiutinjalat on totuttu ymmärtämään hyvin yksinkertaisiksi kilkkeiksi, mutta Isoacoustics on tehnyt asiassa melkoista tutkimustyötä, ja lopputuloksena on varsin tekninen tuote. Gaia-kautinjalkojen patentoitu mekanismi eristää kaiuttimet lattiasta, ja jalkojen pohja toimii imukupin lailla, joten kaiuttimet ovat todella tukevasti kiinni lattiassa. Gaia-kaiutinjalkoja on kolmea eri kokoa. Pienimmät sopivat maksimissaan 32 kiloa painaville kaiuttimille, seuraava malli sopii vielä 54-kiloisille kaiuttimille, ja suurin malli I kestää aina jo täydet sata kilogrammaa. 

Minulla on testissä Gaia II -jalat, joilla päästään viiteenkymmeneenneljään kilogrammaan per kaiutin. Alunperin käytössä olleiden jalkojen korkeus on 1,5 cm, Gaiat taas ovat viisi senttimetriä korkeat joten kaiutinten korkeus nousee 3,5 senttiä aiempaan tilanteeseen verrattuna. Tämä täytyy tietysti ottaa huomioon kuuntelutilanteessa.

Isoacoustics yrityksenä

Isoacoustics on kanadalainen yritys, joka aloitti toimintansa vuonna 2012. Yrityksen perustajalla, Dave Morrisonilla, on jo kahdenkymmenen vuoden kokemus alalta. Aluksi hän toimi osana tiimiä, joka keskittyi rakentamaan erilaisia värinäneristystuotteita radio- ja televisiostudioille. Sitten hän päätti perustaa oman yrityksen, Isoacousticsin, ja nykyään tuoterepertuaaria riittää suunnilleen kaikkiin mahdollisiin vaimennustarpeisiin niin koteihin kuin studioihinkin. Yrityksen tuotteita myydään nykyään jo yli kuudessakymmenessä maassa.

Isoacousticsin tuotteet ovat niittäneet mainetta sekä palkintoja, ja kaiutinvalmistajista esimerkiksi Marten, PSB ja Dynaudio käyttävät tietyissä kaiutinmalleissaan Isoacousticsin jalkoja. Firman tuotteita käytetään myös useissa kuuluisissa äänitysstudioissa. 

Asennus

Gaiojen toimituspakkaus on suunniteltu hyvin. Yhdessä paketissa toimitetaan neljä jalkaa – yhtä kaiutinta varten siis yksi pakkaus. Pakkauksen sisältä löytyy jalkojen lisäksi kolmet eripaksuisilla kierteillä varustetut pultit, joilla Gaiat voidaan kiinnittää kaiuttimiin. Mukana on myös pieni työkalu, jolla mukana tulleet “mutterit” voi kiristää paikalleen. Näitä muttereita on kaksi kappaletta per jalka; toisella kiristetään jalka kiinni pulttiin, toisella taas sidotaan pultti kiinni kaiuttimeen, kunhan se on ensin pyöritetty kiinni kaiuttimeen.

Tässä kohtaa täytyykin siis mainita se, että Gaiat sopivat vain kaiuttimiin, joissa on jalkoja varten paikat pulteille. Tämä ei ole tietenkään koko totuus, vaan esimerkiksi hyllykaiuttimia varten löytyy samoja toimintaperiaatteita noudattava Orea-sarja, jotka eivät vaadi pulttikiinnitystä.

Asennusoperaatio on sinänsä yksinkertainen, mutta isompien ja raskaampien kaiutinten kanssa nousee helposti hiki otsalle, sillä asennus on helpointa tehdä niin että esimerkiksi iso lattiakaiutin on kyljellään.

Kuuntelukokemukset (huomaa, että jokaisen biisin nimessä on linkki Qobuziin)

Minulla on käytössä kaksi kappaletta REL-subwoofereita, ennen testin aloittamista kytkin ne pois päältä. Tämän jälkeen totuttelin pelkkien kaiuttimien ääneen vakiojaloilla ilman subbareita parin päivän ajan, kuunnellen monenlaista musiikkia, ja tietysti myös tässä testissä käytettäviä kappaleita.

Kun tunnen olevani valmis tositoimiin, asennan Gaiat kaiuttimien alle. Tähän operaatioon saan kulumaan vajaan tunnin. Ensimmäisen jalan kanssa on hiukan ihmettelyä, mutta sen jälkeen homma hoituu luonnikkaasti. Minun kaiuttimiini sopivat pultit, joissa on suurin kierre.

Sijoitan kaiuttimet tarkasti entisille paikoilleen, olen aiemmin merkannut paikat selkeästi oranssilla teipillä. Kuuntelutuolina minulla on Ekornäsin Stressless -nojatuoli, jonka asentoa voi kätevästi säätää sekä korkeus- että pituussuunnassa, ja asento voidaan myös lukita. Kompensoin kaiutinten muutaman sentin nousun muuttamalla hiukan tuolin asentoa.

Ensimmäiseksi lähden liikenteeseen Within Temptationin ensimmäisen levyn upealla Restless-kappaleella. Liikenteeseen lähtevät ensimmäiseksi flyygeli sekä sello, ja hetkisen päästä mukaan liittyy vokalisti Sharon den Adelin upea ääni, sekä rumpusetti ja sähköbasso. Kitaraakin kuullaan.

Olen hyvin yllättynyt tuloksesta; soundissa on aiempaa enemmän syvyyttä eli kolmiulotteisuutta, yläpää on selkeämpi ja basso hieman napakoituu. Bassosta huomaan myös sen, että sen taso tuntuu hiukan nousseen, mutta tulos ei onneksi ole mitenkään liian muhkea tai epämääräinen. Vaikka luulisi, niin suurin ero ei kuitenkaan ole bassotoistossa. Jo mainitun kolmiulotteisuuden lisäksi havaitsen lisää resoluutiota, ja soittimien sijainti on helpompi paikallistaa. Hyvältä vaikuttaa.

Seuraavaksi soimaan lähtee Tool-klassikko The Pot. Alun sähköbassosta on kadonnut hiukan ylimääräistä paksuutta, tulos on napakampi kuten aiemmassakin kappaleessa. Rumpusetin bassari jysähtää hieman syvemmältä kuin aiemmin. Biisissä kuultavat kolistelut kuulostavat aiempaa elävämmiltä sekä moniulotteisemmilta.

Amerikkalaisen elektroindustrial-akti Psyclon Ninen pelkillä syntikoilla tehty Beware the Wolwes sisältää niin matalaa bassoa, että subbarien kanssa riittävän lujaa soitettuna nahkainen nojatuolini muuttuu hierovaksi nojatuoliksi. Alkuperäisillä jaloilla kaiuttimistani ei tuota matalinta osastoa kuulunut, nyt Gaiojen kanssa siitä kuuluu jo aavistuksen verran. Eli tulen johtopäätökseen, että uusien jalkojen kanssa kaiuttimien bassotoisto ulottuu hieman alemmas.

Varmaankin moderniin jazz-osastoon luettava Celestial Echo -kappale on mielenkiintoinen testibiisi siinä mielessä, että siitä löytyy vokaalien lisäksi ympäri äänikenttää kaikenlaisia perkussioita, syntikoita ja niin edelleen. Tässäkin tapauksessa huomaan, että äänikenttä on aiempaa moniulotteisempi, ja resoluutio on parantunut.

Musica Nudan aivan loistava liveveto tutusta Fever-kappaleesta on myös positiivinen kokemus. Tässäkin on enemmän ulottuvuutta, ja nyt kiinnitän huomion myös mielestäni aiempaa parempaan transienttitoistoon. Soittimina kappaleessa kuullaan kontrabassoa, huuliharppua sekä akustista kitaraa.

Elektronista EBM-musiikkia tekevä VNV Nation on julkaissut kymmenisen vuotta sitten aivan loistavan Resonance -albumin, jossa bändin tuttuja biisejä on tehty uusiksi filharmonisen orkesterin kanssa. Bändin jäsenistöstä hyödynnetään ainoastaan upean, persoonallisen äänen omaava vokalisti Ronan Harris sekä kosketinsoittaja. Olen ostanut esityksestä itselleni korkearesoluutioisen digiversion, ja lähden nyt liikenteeseen mainiolla Further-kappaleella. Tunnelma on suorastaan huikea; rauhallinen, immersiivinen kokemus, soittimet erottuvat hienosti. Tämä kokemus nostaa kylmät väreet ympäri kroppaa. Täytyy vielä mainostaa, että kappaleen sanoitukset Ronan Harrisin laulamina ovat kerrassaan huikeat.

Dom La Nena on aivan upea, brasiliassa syntynyt nuori nainen. Hän on todellinen monilahjakkuus, ja hanskaa sekä säveltämisen, mm. sellonsoiton sekä laulamisen. Yksi tämän hyvin tuotteliaan lahjakkuuden projekteista on yhtye nimeltä Birds on a Wire, ja Derniére Chance on oikein kaunis kappale. Tässäkin esille tulee Gaiojen kanssa upea ulostuonti jossa äänikuva ja selkeys loistavat.

Jatkan kuuntelua vielä pidempään, ja soitan kirjastostani kymmeniä kappaleita. Mielenkiintoista on nyt se, että yhdessä kappaleessa huomaan että tulos Gaia-jalkojen kanssa on mielestäni heikompi kuin aiemmin: Godgoryn loistava Accept-cover Princess of the Dawn kuulostaa turhan kuivalta. Ehkä tässä on kyse siitä, että basson napakoituminen ei sovi tälle kappaleelle minun kaiuttimillani.

Yhteenveto

Hyvää saa harvoin halvalla. Pienimpien Gaiojen ohjehinta on 239 € per neljä kappaletta, eli kahden kaiuttimen yhdistelmä kustantaa 478 euroa. Minulla testattavana olevien, isompien II -mallien hinta on 678 euroa kaiutinparille. Näiden tuoman hyödyn koen kuitenkin niin suurena, että päätän hankkia ne pysyvään käyttöön. Vahva suositus siis minulta; ja tällaiseen parannukseen äänenlaadussa voi helposti käyttää kyllä enemmänkin rahaa. Tulee tietysti muistaa, että erilaisissa ympäristöissä ja eri kaiuttimilla tulos voi olla erilainen.