My Dying Bride on englantilainen doom metal -pioneeri, joka on tehnyt täysin oman näköistään polkua jo vuodesta 1990. Äskettäin julkaistu A Mortal Binding -albumi on bändin viidestoista täyspitkä, ja varsin tasokas sellainen. My Dying Briden kunniakkaaseen uraan on mahtunut aivan uskomattoman hienoja onnistumisia, kuten myös hieman epäkurantimpaa materiaalia. Omalle kohdalleni bändin parhaat onnistumiset ovat osuneet siellä 90-luvulla, jolloin ne kaikkein herkimmät ja tunteikkaimmat viisut äänitettiin. Viime vuosina orkesteri on taas onnistunut nostamaan profiiliaan, ja tästä on merkkinä tuore A Mortal Binding.
A Mortal Binding – uusi nousu jatkuu
Hiukan vajaan tunnin kellottava uutuusalbumi alkaa päräyttävästi kappaleella Her Dominion. Vokalisti Aaron Stainthorpella on örinävaihde päällä, ja alkusanat pysäyttävät:
”Her throat labours at the work of felate”
Her Dominion on erittäin vahva, raskas ja jossain määrin vauhdikaskin aloitus; juuri parempaa alkua en voisikaan levylle keksiä. Myöhemmin biisien tempo hidastuu, ja mukaan astuvat tutut MDB-elementit: Aaronin puhdas ja tunteikas laulu, hienot kitaramelodiat, upea viulu; koko setti. Välillä meno on jossain määrin puuduttavaa, mutta kokonaisuutena pysytään kuitenkin positiivisen puolella. Suosittelen tähän levyyn tutustumista, mikäli monipuolinen ja taidokas doom-musiikki iskee.
Äänenlaadullista vertailua, LP vs. striimi
Äänenlaadullisesti uusista levyistä tehtävät vinyyliversiot ovat melkoista onnenkauppaa; on täysin sattumaa, miten vinska on onnistunut. Ja mikä ikävintä, lopputulosta ei voi tietää ennenkuin kokeilee. Tai lukee jonkun tekemän jutun aiheesta.
Harmillista kyllä, tämän hienon albumin kohdalla vinyyli on äänenlaadultaan luokattoman huono. Kannet ovat toki komeat, ja onpa paketissa kaksi levyäkin. Kuuntelen ensin LP-versiota, ja ihmettelen diskantin puutetta sekä todella mitäänsanomattoman tumppua soundia. Levyllisen jälkeen päätän tsekata, miten häviötön Qobuz-suoratoistopalvelu tästä selviää; olisiko sillä tarjota enemmän äänellistä informaatiota?
Ja kyllähän sillä on. Nyt rummuista löytyvät pellit, äänikuva levittäytyy kaiuttimien ulkopuolelle, soundi herää henkiin. Kitarat erottuvat. Vinyylin kuuntelu oli kuin kalpea varjo siitä, miltä homman pitää oikeasti kuulostaa. Spotifykin on kartalla huomattavasti paremmin kuin vinska.
Edellisestä kävi varmaankin jo ilmi, että ei ole olemassa minkäänlaista syytä kuunnella tätä taidepläjäystä LP:ltä. Musiikkinautinnosta jää silloin niin paljolta paitsi, eikä levyä itseasiassa viitsi vinskalta kokonaisuudessaan edes kuunnella. Sääli, en voi suositella My Dying Briden uusimman levyn vinyyliversion hankkimista kenellekään.
Diabolus in HiFi 
Jätä kommentti