Messuraportti: Hifimessut 2024

Vuoden 2024 hifimessut järjestetään perinteisesti messukeskuksessa, Helsingin Pasilassa. Päätän jälleen kerran lähteä paikalle, sillä jokainen kerta on tullut vastaan mielenkiintoisia settejä, ja onhan tämä myös hyvä tapa pysyä perillä alan tilanteesta yleensäkin.

Dynaudio, NAD, KEF

Saavun paikalle sunnuntaiaamuna heti kymmenen kulmilla, tässä vaiheessa on vielä hyvin tilaa kuunnella rauhassa eri settejä. Ensimmäiseksi käyn toisen kerroksen Audiokaupan isossa huoneessa, josta löytyy muun muassa Dynaudion sekä Kefin kaiuttimia, ja Pro-Jectin maukkaan näköinen levysoitin – jälkimmäinen ei ole kuitenkaan käytössä. Kuuntelussa on sopivast noin 12 000 € kustantava Dynaudion uutuusmalli Contour Legacy. Tämä 2.5-tieratkaisulla toteutettu kaiutin kuuluu Dynaudion Heritage Collection -sarjaan; en ole juuri Dynaudion hyvämaineisiin kaiuttimiin aiemmin tutustunut, joten päätän viettää hetken eturivissä.

Ja hyvältähän se kuulostaa. Etupää koostuu NAD:in minimalistisesta Masters-sarjasta, ja siinä se. Suurta eksotiikkaa ei ole näkyvissä, mutta ei sitä tarvitakaan. Musiikkina on onneksi hieman monipuolisempaa ja räväkämpää rock-henkistä tavaraa, tuloksena on skarppi ja bassorikas toisto, jota kuvaavat myös sanat dynaaminen ja erotteleva. Näitä kuuntelisi mielellään vähän paremmissa tiloissa, nyt huoneen hälinä ja akustiset ominaisuudet tuovat omat ongelmansa hieman rauhallisemmalla musiikilla.

Tilassa soitettiin myös KEF:n kaiuttimia, mutta en valitettavasti ollut sopivaan aikaan paikalla.

Fink Team Borg sekä Avantgarde Colibri -kaiuttimet, Bergmann/Kora/Pass Labs

Erkki Innolan Musiikkia korville -show on aina näkemisen ja kuulemisen arvoinen tilaisuus. Nyt isosta huoneesta löytyi setti jossa etupäässä on hieno Bergmannin Magne LP-soitin, Koran etuvahvistin sekä Pass Labsin melkoinen pääte. Kaiutinpuolella on kaksi aiemmin itselleni tuntematonta mallia – Fink Teamin Borg sekä Avantgarden Colibri.

Borgien ominaisuudet ovat mielenkiintoiset. EMT-diskantti, varsin omituinen mutta vaikuttava muotoilu, ja 52 kg massa per kaiutin tuovat mukanaan uskottavuutta. Avantgarden aiemmin tutustumiini massiivisiin ilmestyksiin tottuneena Colibri on täysin eri maata. Ulkonäöstä tulee mieleen jonkinlainen hipsterien lifestyle-kaiutin, komeus on kyhätty metallijalan sisään, pieni torvi kiinnittää huomion. Jonkin verran oikeanpuoleisen kaiuttimen takana on erillinen saman sarjan subbari jonka ympärillä oli kromiputki.

Saapuessani paikalle maestro soittaa musiikkia Borgien kautta. Musiikki toistuu vinyyliltä, en muista mikä kappale oli kyseessä, mutta sointi on ilmavaa; jouset soivat kauniisti ja miellyttävästi.

Seuraavaksi siirrytään digitoistoon, yleisöstä toivotaan Metallicaa. Black Album löytyy, ehdotan kappaleeksi mainiota Sad But True -raitaa. Yksi biisin tahtia ylläpitävä soitin on hauskasti rytmimuna, sitä ei aina digisetissä kuulu, tässä sen bongaa helposti. Hienoa. Muuten joutuu sanomaan että ainakaan tässä huoneessa Metallica ei tältä setiltä taivu täydellisesti, sillä kitaroista puuttuu särmää, ja alempi keskialue on enemmän tai vähemmän tasapaksu. Täytyy tietysti muistaa, että parhaiten tämä levy toistuu alkuperäiseltä vinyyliltä, digi on mitä on, ja varmasti huoneellakin on asiassa osuutensa.

Erittäin harmillisesti en onnistu eksymään huoneeseen Avangarde-kaiuttimien soidessa, niistä täytyy tehdä erillinen juttu jossain vaiheessa.

Arcam & JBL

Arcam sekä JBL esiteltiin jytkemusan soidessa melkoisella voimakkuudella, ja tulos on jossain määrin loudnessmainen. Sointi on kirkas ja bassoa riittää, molempia ehkä liikaakin. Ei tulos mitenkään toivoton olet, vaatii varmaan tottumusta ja tietyn mielentilan. Omalla kohdallani tämä ei kuitenkaan ole ihan kärkikahinoissa.

Hifiharrastajien huone – Old school rules ok

Hifiharrastajien huoneessa meininki on mitä mainiointa. Lavalta löytyvät sekä Teacin että Revoxin kelanauhurit, kaiuttimina Dynaudion vanhat ja suuret skobet, tavattomat putkitoimiset monopäätteet sekä vaatimattomasti maisemaan sulautuva etuvahvistin.

Saapuessani huoneeseen paikalla on Astia-studion Anssi Kippo soittamassa analogista äänipolkua käyttäen tehtyjä äänitteitä Revoxin kelanauhurilla, mitä erinomaisimmin soundein. Studiomastereita siis. Mies tarinoi musiikinsoiton lomassa mielenkiintoisia juttuja, ja hyvältä kuulostaa. Scarlet-yhtyeen musiikista on tietysti monta mielipidettä, kuten aina.

Homma selkeästi kiinnostaa, tupa on täynnä. Välillä soitetaan myös “kaupan” valmisnauhoja – tosin itse en sattunut paikalle näiden sessioiden aikana.

Aalto speakers

Aalto esiintyy kolmen kaiutinparin voimalla. Kaksi mallia edustaa pientä jalustakaiutinta, mutta 9 onkin sitten valtaisa lattiamalli, joka tuskin jättää ketään kylmäksi ainakaan ulkoasultaan. Visuaalisesti mieleen tulevat 80-luvun kolmitiekaiuttimet potenssiin kolme – koko on hämmentävän suuri. Itse pidän sointia ihan mallikkaana, soundi on tarkka, jylhä ja elämänmakuinen. Varsinkin vokaalit toimivat hyvin. Näitä, sekä nyt kuulematta jääneitä pienempiä malleja kuulisin mielelläni paremmissa tiloissa uudelleenkin.

Linn DSM, Linn Sondek, ATC

Viime aikoina ymmärtääkseni hieman hiljaiseloa viettänyt Mitro’s Sound Factor on nyt aktivoitunut, ja esiintyy messuilla kohtalaisen pienessä huoneessa kivalla, pienellä setillä. Äänentoisto hoidetaan hauskan värisellä Linn Sondek -levysoittimella, Linn DSM etuvahvistimella sekä ATC:n aktiivikaiuttimilla. Istun ensin edessä, soundi tulee kivasti kaiuttimista ulos, mutta on hieman ohut. Siirtymällä taaemmas bassoakin alkaa tulla paremmin mukaan, kuten myös tarvittavaa bodya. Hyvä setti, jonka sointia huone selkeästi hankaloittaa.

Hegel & Triton Golden Ear

Hegin elektroniikasta sekä Triton Golden Ear -kaiuttimista koostuva setti ei täysin vakuuta. Isossa kuvassa aktiivibassoilla varustettujen kaiuttimien (sekä Hegelin) sointi on ok, mutta tietynlainen ohuus jää hieman vaivaamaan. Toki sijoittautumiseni eturiviin voi olla osatekijänä tähän kuulovaikutelmaan.

Audiovector

Audiovectorin ensimmäiset kaiuttimet julkaistiin vuonna 1979 nimellä Trapeze. Nyt tämä kaiutinmalli on päätetty herättää uudelleen henkiin, ja se nauttii Hifimestan osastolla ansaitusti päätähden roolista. Lattiakaiuttimen kotelo sisältää sen verran jänniä kulmia, että autotallipuusepällä voisi mennä hetki jos toinenkin jiirejä miettiessään.

Trapezen (ja suureksi osaksi Linnin tuotteista koostuvan setin) sointi on avoin ja miellyttävä, tarkemman analyysin tekeminen jää oikeastaan tekemättä, sillä vaivaton kuunneltavuus saa moisen tiukkapipohifismin unohtumaan. Varmaan tähän on osuutensa myös soitetulla musiikilla. Näihin täytyy tutustua myöhemmin, paremmalla ajalla lisää. Aivan ilmaiseksi eivät Trapezet kotiin kävele, hintalappu huitelee jossain 17 K€ tienoolla.

Denon ja B&W

Vuoden takaisilta messuilta B&W -setistä jäi mielikuva hiukan kireästä soundista, ja nyt mennään samoissa vesissä. B&W-kaiuttimista soimassa ovat hieman edullisemmasta päästä olevat suorakulmaisiin koteloihin tehdyt lattiakaiuttimet, elektroniikkana toimii Denon. Musiikkina toimii todella lujaa soitettu elektronin jytinä, turhan kirkasta ja raakaa omaan makuuni. Eivätkö B&W:n kaiuttimet olleet joskus 80-luvulla vielä ennemminkin tummasävyiset soinniltaan?

Pathos ja Rossofiorentino

En ainakaan muista, että olisin päässyt aiemmin nauttimaan Pathoksen sekä Rossofiorentinon soinnista. Mapitaren osastolla Pathokselta on demossa aivan hervottoman kokoinen 80-wattinen A-luokkainen hybridivahvistin. Rossofiorentinon kaiuttimet ovat Pathoksen monsterimaisen lookin rinnalla hyvinkin hillityt, tosin upeasti viimeistellyt, ja positiivisella tavalla omaa persoonallisuutta henkivät.

Setin soundia on erittäin mukava kuunnella, hektisen messupäivän keskelle laskeutuu rauha. Tosin tähän on tietysti vaikutuksensa myös rauhallisella musiikilla sekä maltillisella äänenvoimakkuudella.

PMC-kaiuttimet ja Pass Labs-vahvistin

Mr Hifin kattauksessa pääosassa ovat PMC:n kaiuttimet. Kuuntelussa vuorotellaan passiivisia sekä aktiivisia kaiuttimia. Etupää koostuu simppelistä setistä, jossa päähuomion varastaa Pass Labsin hieno vahvistin.

Pirullien ongelma huoneessa on se, että istumapaikkaa on täysin mahdoton saada, sillä jengi istuu paikoillaan kuin tatit. Niinpä omat kuunteluhavaintoni tulevat seisomokatsomosta jakkaroiden vierestä. Siitä huolimatta musiikki toistuu hienosti; soundi on kaunis, pehmeä ja miellyttävä. Vokaalit ja saksofoni hurmaavat. Huoneesta on todellakin vaikea lähteä. Itse pidän enemmän passiivikaiuttimen pakottomasta, suuresta soundista. Hienoa!

Amphion

Amphionin osastolla esillä oli sekä studiokäyttöön tarkoitettu kaiutinsetti, että kotikatsomon raskaampaan päähän tarkoitetut Kryptonit. Osun paikalle Kryptoneiden soidessa, heti alkuun käy selväksi että nämä kaiuttimet eivät subbareita tarvitse. Soitettu musiikki sisältää paljon sähköisiä säksätyksiä, jotka kyllä käyvät hieman korviin. En valitettavasti ole paikalla niin kauan, että ehtisin saada aikaan mielipiteen siitä miten nämä massiiviset kaiuttimet toistavat hieman toisenlaista musiikkia.

Yhteenveto ja muita mietteitä

Tälläkin kertaa messut olivat positiivinen kokemus, ja erityisesti Hifiharrastajien analoginen teema osui maaliinsa. Nyt todella ökyhintaisia settejä ei juuri ollut, suurimmaksi osaksi pyörittiin kohtuullisissa summissa, ja olipa mukana vallan minimalistisiakin hyvin soivia settejä, joista ei joudu vuosiksi velkavankeuteen.

Minulle tuli messupäivänä muita huomiota vaativia asioita, joten en voinut käyttää messuiluun niin paljon aikaa kuin olisi pitänyt jokaisen huoneen läpikäymiseen. Esimerkiksi kehuttu Gradientin osasto jäi väliin, kuten myös Hifihuoneen Marten-setti, joka hyvin todennäköisesti edusti messujen paremman pään antia.

Messumusiikki jakaa aina mielipiteitä, vanha meininki jatkuu siinä mielessä, että hyvin monessa paikassa soi hissutteleva jazz-musiikki joka ei välttämättä herätä tunteita juuri suuntaan jos toiseen. Sykähdyttävämpää sekä monimuotoisempaakin musiikkia olisi mukava kuulla. Itse toivoisin hiukan enemmän panostusta soitettavaan musiikkiin, ajatuksella tehty soittolista riittävällä vaihtelulla toisi varmasti tuottoa panostukselle. Toki tällaisiakin huoneita oli. Tietysti tämä perusmusiikkikin on sinänsä ok, mutta sinne väliin vois silloin tällöin tuutata muutakin.

Tässä heitin tavallaan haasteen itselleni, joten laitan jutun alle liudan biisejä, jotka toimisivat mielestäni hyvin messukäytössä. Eri asia on sitten tietysti se, soveltuvatko kaikki kappaleet kaikille seteille, ja mukana on biisejä jotka kiinnostavat vain rajattua kuulijajoukkoa. Jätän listasta pois niin sanotut itsestäänselvyydet, joita messuilla soitetaan joka tapauksessa.

Kuvat: Hannu Mikola ja Sami Lehto, teksti Sami Lehto

Petra Magoni: Fever

https://open.qobuz.com/track/1755953

VNV Nation (& Film Orchestra Babelsberg): Further

https://open.qobuz.com/track/48062755

Opeth: Windowpane

https://open.qobuz.com/track/371035

Curtis Mayfield: Pusherman

https://open.qobuz.com/track/25653613

Fifth Element soundtrack: The Diva Dance Remix

https://open.qobuz.com/track/63324567

War: Lowrider