Diabolus in HiFi

Isotek on englantilainen yritys, joka on siitä harvinainen että se on keskittynyt vain yhteen asiaan: mahdollisimman laadukkaan sähkövirran tuomiseen hifi- ja AV-järjestelmille.

Tuotevalikoimasta löytyy iso liuta erilaisia virranjakajia, virtasuotimia sekä tasavirran poistajia (DC blocker). Eikä unohtaa tule myöskään virtajohtoja. Valinnanvaraa riittää, alemman tuotekategorian hinnat ovat vielä varsin inhimillisiä, mutta ne nousevat nopeasti kun portaita kiivetään ylöspäin.

Sain Hifimestasta kokeiltavakseni uuden Aquarius V5-virtasuotimen. Sen suositushinta on 2890 euroa, joten nyt puhutaan jo hiukan raskaamman pään tuotteesta. Aquarius V5 on periaatteessa hyvin yksinkertainen laite: siinä on kaksi kuudentoista ampeerin virran kestävää ulostuloa enemmän virtaa vaativille laitteille kuten vaikkapa vahvistimille ja subwoofereille, ja neljä kuuden ampeerin ulostuloa esimerkiksi CD-soittimille, striimereilla ja muille äänilähteille. Laitteen pohjassa on laadukkaat, lämpömagneettiset kytkimillä varustetut sulakkeet molemmille 16 A sekä 6 A ulostuloille erikseen.

Aquariukseen sähkö tuodaan mukana tulevalla Isotek EVO 3 Premier -kaapelilla, joka sisältyy laitteen hintaan. Kaapelin laitepään pistoke on vakuuttava, palvelinräkeistäkin tuttu kuudentoista ampeerin suorakulmainen liitin. Erikseen ostettuna kaapelin hinta olisi 249 €, joten ensikauhistus Aquariuksen hintaa kohtaan laimenee hiukan.

Fyysinen vaikutelma

Aquarius 5 henkii joka suhteessa vähintäänkin sitä laatutuntumaa, jota tässä hintaluokassa pitääkin. Ehkä jopa enemmänkin. Kotelo on tyylikäs sekä vakuuttavan jämäkkä, ja viimeistely on moitteetonta. Pohjassa olevat sulakkeet ja niiden kytkimet ovat vakuuttavat, samoin takana olevat virran ulostulot. Edessä on kaksi hyvin pientä vihreää led-valoa kertomassa, että virrat ovat päällä.

Ei siis tähän mennessä mitään pahaa sanottavaa, vaan päin vastoin: vakuuttava laite.

Kokemuksia aiemmasta elämästä

Olen tehnyt aiemmin lukuisia testejä virtajohdoista, vaiheenkäännöstä sekä edullisemman pään virtasuotimista. Kaikista näistä olen löytänyt äänellisiä eroja. Edullisin asia on tarkistaa se, että laitteiston virran vaiheet ovat oikein. 

Parin edullisemman virtasuotimen (hintaluokka reippaasti alle 1000 €) kanssa olen huomannut sen, että isoa vahvistinta ei kannata laittaa niiden taakse; äänenlaatu on itse asiassa heikentynyt verrattuna suoraan seinästä tulevaan sähköön. Kuitenkin äänilähteiden kanssa olen havainnut virtasuotimien tuovan äänellistä parannusta. Onkin mielenkiintoista kokeilla, miten monta kertaa hintavampi tuote pärjää ison vahvistimen kanssa.

Aquariuksen ominaisuuksia

Laitteen sanotaan vähentävän ympäristössä olevia RFI-häiriöitä 65:n desibelin verran. Kaikille virran ulostuloille on oma suodinpiirinsä, tällä eliminoidaan laitteiden välille sähköverkon kautta potentiaalisesti aiheutuvat häiriöt. Järjestelmään on rakennettu kunnollinen tähtimaadoitus, ja laitteen sisäinen johdotus on laadukasta, hopeapinnoitettua kuparia. Laitteen sisältä löytyy muun muassa liuta keloja sekä kondensaattoreita.

On tietysti luonnollista, että Aquarius tarjoaa myös suojauksen virtapiikkejä kohtaan. 

On parempi että en lähde tässä sen enempää ruotimaan valmistajan nettisivun tekstejä, ne löytyvät osoitteesta V5 Aquarius – IsoTek – The Power To Perform

Testiskenaario

Päätän pitää testissä muuttujat mahdollisimman vähäisinä, ja ympäristön sellaisena että se vastaa mahdollisimman laajasti harrastajien tilannetta.

Ensimmäisessä skenaariossa kytken ensiksi Enerr-virtablokin suoraan tavalliseen seinän pistorasiaan. Tähän sitten kytken Aquariuksen käyttäen sen omaa virtakaapelia, ja Aquariukseen liitän McIntosh 352-vahvistimeni, sekä Naimin striimer-DACin. Enerr on kytketty seinärasiaan käyttäen Furutechin laadukasta, vajaan tuhannen euron arvoista virtajohtoa.

Tarkoituksena on vertailla suoraa “seinäsähköä” Aquariuksen kautta tulevaan suodatettuun sähköön. Eli vaihdan sekä vahvistimen että striimerin sähköt välillä kulkemaan Aquariuksen kautta, välillä taas suoran seinäsähkön kautta käyttäen Enerrin virtablokkia.

Kuuntelukokemuksia

Lähden liikenteeseen mainiolta Jazz Lounge -kokoelmalta löytyvällä Celestial Echo -kappaleella. Se on sähköinen, tunnelmallinen pala, ja sisältää paljon perkussioita sekä suuren äänikuvan. Mielestäni äänenlaadullinen ero on kohtalaisen selkeä, Aquariuksella suodatetun sähkön hyväksi. Perkussioissa on enemmän irtonaisuutta, ja äänikuvassa enemmän korkeutta sekä leveyttä verrattuna suodattamattomaan sähköön.

Erinomaisen Fifth Element-elokuvan nähneet varmasti muistavat Diva Plavalagunan upean lauluesityksen Fhloston Paradisen oopperasalissa. Tässä kappaleessa Aquariuksen hyväksi voi lukea selkeämmät vokaalit, ja äänikuvan korkeudessa sekä syvyydessä tapahtuneen edistyksen. Ero ei ole maata mullistava, mutta mielestäni kuultava kuitenkin.

Kokeilen vielä, löytyykö eroa kuunneltaessa akustista kitaramusiikkia. Jerry Garcian Shady Groven kanssa äänelliset erot ovat jostain kumman syystä suuremmat kuin aiemmilla kokeiluilla. Kielisoittimet kuulostavat ällistyttävän tarkoilta, kielien näppäilyissä on dynamiikkaa ja laulussa enemmän nyansseja. Näin siis Aquariuksen kautta suodatettua sähköä käytettäessä.

Seuraavaksi teen pienen muutoksen sähkön kulkuun. Minulle tulee kuunteluhuoneeseen Ölflexin laadukas sähköjohto suoraan omalta sulakkeelta sähkökaapilta; liitän sen suoraan Enerrin virtablokkiin, muuten kuvio on sama kuin aiemminkin.

Jännä juttu on se, että nyt äänenlaatu koki mielestäni pienen upgraden aiempaan verrattuna, vaikka Aquarius onkin käytössä. Mielenkiintoista. Nyt jopa Nightwishin tuotannosta saa jotain selvää; Noise-biisi kuuntelussa. Mutta eihän se tietenkään kovin hääviltä kuulosta näinkään – minun on vähän vaikea ymmärtää Nightwishin käyttöä testimusiikkina.

Jatkan vertailua kuten aiemminkin, siirtelen vahvistinta ja striimeriä suodatetun ja suodattamattoman sähkön välillä.

Kuolemanlaakson metallirypistys Nostos & Algos jytisee komeasti, mutta tällä kappaleella en juuri kuule eroja. Lana Del Rayn hieno Born to Die tuo mukanaan samantyyppiset erot kuin mitä aiemminkin olen havainnut; selkeämmät vokaalit, ja leveämpi sekä avarampi äänikuva.

Pieni muutos testikuvioon

Tähän mennessä olen joka kerta vaihtanut sähköt samalla kertaa sekä vahvistimeen että striimeriin. Nyt lähden liikkeelle niin, että annan striimerin olla jatkuvasti kiinni suodatetussa sähkössä, ja vaihtelen vahvistimen virtaa suodatetun ja suodattamattoman välillä.

Tulos on hyvin samankaltainen kuin tähän asti aiemminkin. Shady Grove, Born to Die ja niin edelleen – Isompaa äänikuvaa ja parempaa selkeyttä suodatetulla sähköllä. Päätän aiempien testikappaleiden lisäksi tsekata vielä upean Zbigniew Preisnerin Kyrie Eleisonin. Suodatetulla sähköllä urut kuulostavat selkeämmiltä, tilantuntu aidommalta. Kuorossa on enemmän sävyjä, ja sopraanon laulaessa tulee suorastaan kylmät väreet. Huikeaa.

Seuraavaksi kokeilen, millainen vaikutus sähkön suodatuksella on Naimin striimeriin. Pidän vahvistimen jatkuvasti kiinni Aquariuksessa, ja siirtelen vain Naimia tavallisen sähkön ja Aquariuksen välillä. 

Olen hyvin hämmentynyt tuloksesta, sillä nyt erot ovat hyvin pieniä – en mene edes vannomaan että tämän laitteen kanssa oikeasti kuulen eroavaisuuksia. Omituista.

Yhteenveto

Testin lopputulos oli se, että mielestäni kuulen jopa suhteellisen selkeitä äänellisiä eroja Aquariuksen kanssa. Kummallinen, täysin ennalta-arvaamaton tulos oli kylläkin se, että nyt suodatettu sähkö toi suurimman ja parhaimman tuloksen vahvistimen kanssa. Striimeri-DACin kanssa en juuri eroa kuullut.

Minulla ei ole aavistustakaan mistä tämä voi johtua, mutta raportoin kuuntelukokemukseni suodattamattomina, sellaisina kuin ne itse koen. 

Isotek Aquarius on mielestäni varsin laadukas komponentti, jonka toiminta omassa laitteistossa kannattaa testata ennen ostopäätöstä, mikäli mahdollista. Näin pääsee selville, mitä se tekee juuri omassa ympäristössä – ja sehän se on tärkeintä.

Testissä käytetty Qobuz-biisilista