Diabolus in HiFi

Hifipiireissä on montakin eri osa-aluetta, joiden vaikutuksesta äänentoistoon on taitettu peistä jo vuosikymmeniä. Suuri yhteisymmärrys on kuitenkin siitä, että huoneakustiikalla on mitä suurin merkitys äänentoiston onnistumiseen.

Akustiikan parantamiseen on perinteisesti käytetty suurimmaksi osaksi akustiikkapaneeleja. Viime vuosina on kuitenkin yhä enenevässä määrin herätty muun muassa bassoansojen asentamiseen sekä difuusorienkin käyttöön. Näillä kaikilla on oma osansa toimivan akustiikan rakentamisessa – miten ja kuinka paljon, riippuu tietysti huoneesta ja sen ominaisuuksista.

Itse jouduin tutustumaan akustiikan ongelmiin, kun jouduin siirtymään laitteineni tilavasta takkahuoneesta suorakaiteen muotoiseen “miesluolaan”. Huoneen koko on noin 3×6 metriä, korkeutta noin 2,5 metriä. Seinät ovat osaksi harkkoa, osaksi gyprocia – katto on betonista ontelolaattaa, jonka alla on hiukan alaslaskettu gyproclevy. Lattia on laattapäällysteistä betonia.

Kyseessä on siis varsin haastava tila, varsinkin basson osalta. Löytyy seisovia aaltoja, ja basson taso on erilainen riippuen siitä, missä osassa huonetta päättää seisoa. Olisi myös tietysti kiva että huone ei olisi niin pitkulainen – nyt käytännön syistä olen joutunut sijoittamaan kaiuttimet kapealle sivulle.

Minulla on huoneessa monenlaisia arkisia asioita, jotka toimivat tavallaan akustiikkaan vaikuttavina elementteinä: kirjahylly, satoja elokuvia, noin 800 LP-levyä, cd-levyjä sekä pari paksua mattoa. Olen myös hankkinut ihan varta vasten akustiikkaa parantamaan vaahtomuovisia kulmavaimentimia, neljä Softenin akustiikkalevyä, neljä Thomannilta hankittua styroksista skyline-diffuusoria ja last but not least, kaksi Bassan 60 -bassoansaa. Onpa huoneessa vielä lisäksi pari vaahtomuovista akustiikkapaneeliakin.

Tästä lopputuloksena huoneessa ei ole juuri haitallista tärykaikua, olen tähdännyt myös siihen, että huoneesta ei tule liian “kuollut”. Bassoansoilla on iso vaikutus siihen, että bassot saa pysymään kohtuullisen toimivina. Melkoinen säätö hommassa on toki ollut, ja tilanne parani aika lailla, kun investoin vielä toiseen subwooferiin.

Olen ollut tulokseen suhteelisen tyytyväinen, sointi on kohtuullisen hyvin tasapainossa, ja kaikki ketjun komponentit ovat asiallisen laadukkaita. Suurin ongelma on ollut äänikuva, joka voisi olla laajempi ja syvempi. Mutta tilanteeseen totuttuani en ole osannut suuria muutoksia kaivata.

Akustiikka.com-mies Risto Anttila on saavuttanut jo gurun mainetta laadukkailla Bassan-bassoansoilla sekä Diffan-diffuusoreillaan. Onpa Risto ollut tuttu näky myös suomalaisilla hifimessuilla, joilla esimerkiksi viime syksynä hän demonstroi akustoimattoman sekä akustoidun hotellihuoneen soinnillista eroa.

Joku aika sitten hän otti minuun yhteyttä koskien Diffan-diffuusoreita. Risto on saanut Diffaneille nyt luotettavan ja laadukkaan suomalaisen valmistajan, ja niinpä hän kysyikin kiinnostaisiko minua Diffaneita testata.

No, tietysti kiinnosti. Sovimme, että Risto käy tuomassa Diffaneita minulle kaksin kappalein, ja lähden niitä sitten kokeilemaan.

Diffanin uusin tuotantomalli eroaa muutamalla tavalla aiemmista; nyt vanerilevystä tehdyn tuotteen levyjen päät ovat puupinnalla, aiemmin ne oli maalattu. Myöskään takalevyä ei aiemmin ollut, nyt sellainen on. Tämä helpottaa tietysti asennustyötä, ja voi monessakin paikassa saada aikaan visuaalisesti onnistuneemman lopputuloksen. Tulevaisuudessa voi myös olla mahdollista saada Diffania haluamassaan värisävyssä; nyt tarjolla on musta sekä valkoinen versio.

Kokoa yhdellä Diffanilla on 60×120 senttimetriä, alle voi laittaa vielä halutessaan lisävarusteena saatavat jalustat. Hintaa tälle kotimaiselle käsityönä valmistetulle tuotteelle kertyy kohtalaisesti, suositushinta on 1499 € kappaleelta. Ei ihan “halpa”, mutta kaikki on suhteellista: monella tosiharrastajalla moinen summa uppoaa jo virtajohtoon – voi miettiä, kummalla asialla on suurempi vaikutus äänentoistoon?

Hieman viileänä lopputalven päivänä Risto kurvaa autolla pihaani, ja kannamme kaksi Diffania luolaani. Käymme hiukan läpi eri sijoitteluvaihtoehtoja; potentiaalisimmat ovat kaiutinten takana subwoofereiden päällä, kaiutinten sivuilla sekä sitten sivuseinillä hiukan etäämpänä kaiuttimista, kohdassa jossa nykyiset diffuusorini ovat.

Rupattelutuokion jälkeen Risto lähtee, ja ryhdyn kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi laitan Diffanit lattialle nykyisten diffuusoreiden eteen sivuseinille reippaan metrin verran kaiuttimista kuulijaan päin. 

Nopeasti käy selville, että jossain määrin parempaan päin mennään. Ääneen tulee tilantuntua ja elävyyttä. Maltillisesti, mutta silti. Pohdin että Diffuusorit pitäisi varmaankin saada korkeammalle, ja noudan pari tuolia, jotka nostavat Diffanit noin kuusikymmentä senttimetriä ylöspäin. 

Musiikki soimaan, ja nyt tapahtuu huomattavasti enemmän. Tilantuntu paranee entisestään oikeastaan joka suunnassa: leveydessä, syvyydessä sekä korkeudessa on edistytty. Ääni on myös selkeämpi, ja se ei paikallistu kaiuttimiin. Todella hienoa, nyt ollaan päästy oikeasti kunnon harppaus eteenpäin. 

Annan musiikin soida jonkin päivän tottuakseni soundiin, ja sitten lähden tekemään muutoksia. Ensin siirrän diffuusorit sivuseinille hitusen kaiuttimien taakse. Tämä ratkaisu ei minun huoneessani toimi, äänestä tulee jotenkin turhan kova ja jopa torvimainen. 

Seuraava kokeilu on laittaa Diffanit kaiuttimien taakse subbareiden päälle, Bassaneiden eteen niin että väliin jää muutaman sentin rako. Tämäkään ratkaisu ei yllä samalle tasolle ensimmäisen kokeilun kanssa, tilantuntu ja stereokuva eivät parane samalla asteella. Täytyy tietysti muistaa, että nyt alkuperäiset styroksiset diffuusorini ovat seinällä näkyvissä, mutta se tuskin selittää koko asiaa.

Jonkin päivän kuluttua siirrän Diffanit takaisin ensimmäiseen paikkaansa sivuseinille tuolien päälle, ja kliimaksi palaa. Musiikkia on upea kuunnella, varsinkin hyvin tehdyt liveäänitteet suorastaan nauttivat lopputuloksesta. Elävää, hienoa menoa, kliseisesti joutuu sanomaan että varsinainen hifistely unohtuu. 

Olen tuloksesta jopa niin vaikuttunut, että kutsun erään ystäväni lähikaupungista paikalle todistamaan uutta äänentoiston tasoa. Häntä ei ole yleensä kovin helppo saada liikkeelle, mutta nyt tämä onnistuu, kun kerron että jotain kovin erikoista on tarjolla.

Säästän teidät vierailun tarkemmilta yksityiskohdilta, viimeisenä kommenttinaan hän kertoi että on “vaikea keksiä kuinka tätä voisi parantaa”. 

No, ainahan toki voi parantaa, mutta olen itsekin ainakin toistaiseksi sitä mieltä että jotain kovasti ihmeellistä täytyy tulla eteen että tästä tilanteesta lähtisin tekemään lisäsijoituksia. Niin, kyllä nämä on pakko itselleen hankkia. Niin suuri vaikutus on Diffaneilla oman vaativan kuunteluympäristöni äänentoistoon.

Epilogi: Risto kävi hakemassa Diffanit messukäyttöä varten, ja jouduin kuuntelemaan musiikkia parisen viikkoa ilman niitä. Kun sain uudet Diffanit huoneeseeni, tulos oli kyllä jälleen aivan uskomaton; tilantuntu on huikeaa, laulaja tulee paremmin esille, musiikista on helpompi poimia yksityiskohtia. Kyllä kannatti.