Paradise Lost, Icon: CD vs. LP

Paradise Lostin kolmas albumi, Shades of God, on minulle yksi metallimusiikin tärkeimpiä teoksia. Olin levyn julkaisun aikaan herkässä iässä, ja levyn uudenlainen, synkkä tulkintatapa iski selkäytimeeni kuin miljoona volttia. Eläydyin musiikkiin jokaisella solullani, ja kokonaisuus oli minulle enemmän kuin vain kasa biisejä.

Edellisen johdannon perusteella on selvää että minulla oli huikeat odotukset Paradise Lostin seuraavalle albumille. Jo yhden vuoden kuluttua julkaistu Icon oli parempi kuin mitä pelkäsin, mutta ei aivan yhtä hyvä kuin toivoin. Levy sisältää nipun varsin hyviä kappaleita, onpa siellä joku erinomainenkin joukossa. Tosin pari biisiä on sellaisia jotka olisi voinut puolestani skipatakin.


Joka tapauksessa pidin Iconista, ja kyseessä on levy joka omasta mielestäni lopetti Paradise Lostin kulta-ajan. Seuraavalla Draconian Times -albumilla oli enää pari hyvää irtokappaletta, muuten levy sisälsi minulle lähinnä turhuutta. Tämän jälkeen yhtye sekoili imagonsa ja musiikkinsa suhteen oikein kunnolla ja tuotti kerrassaan käsittämättömän huonoja levyjä, kunnes on taas nykyään löytänyt oikean tatsin touhuunsa. Taisin ajaa Host -levyn julkaisun jälkeen Länsiväylää ja kyseinen levy soi. Kaverillani pulttasi levyn kanssa niin lujaa että levy lensi jossain vaiheessa ikkunasta ulos.

Nyt Iconin julkaisusta on kulunut jo lähemmäs 30 vuotta, ja levystä on tullut laadukas Music on Vinyl -julkaisu. Kauan sitä joutuikin odottamaan että sai viimein käsiinsä LP:n tästä julkaisusta. Icon -julkaisu on ainakin ulkoiselta olemukseltaan onnistunut. Levy on jaettu kahdelle vinyylille, tyylikkäissä gatefold-kansissa. Mukana on myös sanoituspahvi. Itse vinyylit ovat kivan näköiset splatter-painokset, vaikka yleensä ostan aina julkaisun jossa on mustat vinskat mikäli mahdollista.

Levyhyllyssäni tuon vajaat kolmekymmentä vuotta oleillut cd on ollut mielestäni ihan kohtuullisen hyvä äänenlaadullisesti, vaikka eipä tuo nyt mitään referenssitasoa ole hätyytellyt. Nyt julkaistu vinyyli on sorvattu onneksi paremmilla soundeilla mitä cd. Bassot soivat selkeämmin, ja kokonaisuudessaan alakerta kuulostaa olevan voimakkaampi. Diskantit ovat laserlevyllä hieman turhan kirkkaat, ja tämä ongelma on vinyylijulkaisulla korjattu.

Voin siis hyvillä mielin suositella tämän vinyylin hankkimista levyhyllyyn, mikäli musiikki vain iskee omalle kohdalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s