Diabolus in HiFi

Turkulainen Hifimesta järjestää aina silloin tällöin eri teemaisia musiikki- ja demopäiviä. Edellisen kerran osallistuin Linn-iltaan, tällä kertaa maahantuojan edustaja oli demoamassa ja soittamassa musiikkia Focalin kaiuttimilla ja Naimin elektroniikalla.

Brittiläinen Naim kuuluu nykyään saman konsortion omistamaksi kuin myös Focal, tämä varmasti helpottaa brittimerkin toimintaa näin brexitin jälkeen. Hitusen erikoista, ja hyvä esimerkki, on se että Englannin ulkopuolella pääasiallinen ja Naimin kouluttama virallinen huoltopiste sijaitsee Puolassa.

Naim

Aiemmin jossain määrin “harmaa” Naim on kokenut melkoista edistystä ja muodonmuutosta viime vuosina. Siitä todisteena on nyt demossa oleva 200-sarja; räkistä löytyy 100 wattia per kanava puskeva pääte, joka työntää hetkellisesti yhden ohmin kuormaan yhteensä massiiviset 780 wattia. Lisäksi mukana on striimeri  / DAC / etuvahvistin, ja vielä etuvahvistimen eri osille virtaa erikseen syöttävä virtalähde. Kaikki laitteet on koteloitu hyvinkin saman kokoisiin, tyylikkäisiin mustiin metallikuoriin. Etuvahvistimessa on oikeassa kulmassa myös pieni näyttö, josta voi nähdä esimerkiksi sen, mitä musiikkia parhaillaan striimataan.

Demosetissä oli myös Melcon kiintolevyn sisältävä musiikkikirjasto (USB-DACiin liitettynä toimii myös striimerinä). Maahantuoja kertoi, että äänenlaatu on hitusen parempi, kun signaali kulkee Melcon kautta. Ethernet-puolella oli käytössä vieläpä kuparikytkennän optiseksi vaihtava ADOT-muunninkokonaisuus, jolloin saadaan aikaan galvaaninen erotus.

Virtapuolella ei harrastettu eksotiikkaa. Käytössä olivat normaalit Naim-laitteiden mukana tulleet virtajohdot, tosin lisävirtalähteeseen Hifimestan Ari oli tainnut laittaa Isotekin virtajohdon.

Kaiutinjohdot olivat Naimin Super Luminat, XLR-kaapelit etusen ja päätteen välillä Classic Legend -sarjan Siltechiä. 

Käytössä olevan Naim-setin hinta (virtalähde, etuvahvistin, pääte) on noin 21 000 euroa. Ei erityisen kallista, mutta ei myöskään mitään “hinnat alkaen” -mallia.

Focal

Focal tunnetaan hyvin sekä kuulokkeistaan että kaiuttimistaan. Erittäin paljon huomiota Focal on kerännyt Utopia -sarjan huippukaiuttimillaan, mutta onneksi merkiltä löytyy myös hieman edullisemman pään kaiuttimia. Laadusta ei toki tingitä; nyt demossa olevat Sopra No 2 -kaiuttimet käyttävät esimerkiksi elementeissä pitkälti samaa tekniikkaa kuin Utopia-sarjankin kaiuttimetkin. Diskanttina toimii käänteisellä beryllium-kalvolla varustettu elementti.

Suuri etu Focalille on se, että yritys valmistaa itse käyttämänsä elementit sekä kotelot, tällöin päästään parhaiten hyödyntämään koko talon tietotaito sekä synergia läpi suunnittelun sekä tuotannon. Saadakseen kotiin parin Sopra No 2 -kaiuttimia täytyy euroja latoa tiskiin noin 16 000 euron verran.

Kuuntelukokemuksia

Kun saavun paikalle, maahantuojan edustaja laittaa ensimmäiseksi soimaan Mari Boinen Amame -levyltä löytyvän Amame jávkat -kappaleen. Kappale alkaa pianon säestyksellä, ja pian Mari Boinen laulu liittyy mukaan. Ensimmäiseksi fiilikseksi nousee erinomaisen rauhallinen, neutraali ja miellyttävä soundi. Laulun nyanssit tulevat upeasti esille, kaiutinten keskialue vaikuttaa suorastaan maagiselta. Erikoista on se, että vaikka äänenvoimakkuus on melkein jopa liiankin maltillinen, matala basso kuuluu varsin selkeästi, mutta se ei ole korostunut. Erittäin hyvät alkufiilikset.

Seuraavaksi siirrytään hieman enemmän rytmimusiikin puolelle. Yleisön pyynnöstä soitettu Steely Dan soi kauniin irtonaisesti, tarkasti ja miellyttävästi. Yksi huomio on se, että vaikka kaiutin toistaa tarkasti, sen tarkkuuus ei ole minkäänlaista kireyttä tai yltiöpäisen analyyttista. Keskialueen esilletuonti on edelleen erinomaisen selkeää, kitarat, basso ja rumpusetti toistuvat mainiosti.

Esittelijän soittama musiikki sattuu sopimaan hyvin omien mieltymyksieni kanssa. Välillä kuullaan myös erinomaista Benjamin Clementineä, jälleen toisto on herkkää, elämänmakuista ja uskottavaa. Sir Elwoodin live pelittää aivan kuten aiemminkin kuvaamani biisit. Makea, herkkä ja yksityiskohtainen esitys. 

Omana biisitoiveenani esitän War -bändin kappaleen Lowrider. Klassista funkia 70-luvulta. Biisi rullaa eteenpäin tällä setillä suorastaan loistavasti, esitys on rytmikäs, basso erinomainen, rytmiryhmän erilaiset kilkatukset ja rumpusetti toistuvat tarkan ilmavasti. 

Yhteenveto

On tietysti hankalaa tai mahdotonta sanoa yksityiskohtaisesti, mitkä soundin eri ominaisuudet olivat minkäkin demossa olleen komponentin ansiota. Suuren arvon annan kaiuttimien kyvylle tuoda musiikki esiin miellyttävästi, ja varsinkin keskiääni toimi loistavasti. Ja tietty kokonaissoundi on tämän koko järjestelmän tulos. Synergiaa on varmasti havaittavissa, sillä kokonaisuus on sen verran hyvin hallussa. Tämän päivän kokemus jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.