Diabolus in HiFi

Minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut kokeilla omassa ympäristössäni “vähän parempaa” striimauksen ja dacin tehtävät hoitavaa laitetta. Kun osallistuin Hifimestan Focal & Naim -demopäivään, minulle annettiin mahdollisuus saada tämä kyseinen laite testiin.

Naim-maailma on ollut minulle käytännön tasolla hyvinkin tuntematon. Olen kuullut tästä brittiläisestä yrityksestä paljon kehuja, mutta vasta nyt pääsen ensimmäistä kertaa omin käsin ja korvin kokeilemaan Naim-tuotetta. Nyt käsissäni oleva verkkosoitin on Naimin edullisin malli, hinta on noin 3000 euroa. Seuraava, astetta parempi Naimin verkkosoitin sisältää mm. Pienen näytön etupaneelissa, ja hintakin on sitten tuplat tähän edullisempaan verrattuna.

Käyttöönotto

Päästyäni kotiin, aukaisen laatikon ja sieltä löytyy itse verkkosoitin, wifi- ja bluetooth-antennit sekä din-din kaapeli – Naim nimittäin edelleen suosii tätä ammoista kytkentää analogisen signaalin siirtoon eri laitteiden välillä. Mukana on myös pieni pikaopas laitteen käyttöönottoa varten. Se ei paljoa sisällä, suurin hyöty on siinä että vihkosesta voi tarkistaa takapaneelin liittimien tarkoituksen. Samalla kytken laitteeseen ethernet-piuhan, Naimin oman virtajohdon sekä RCA-kaapelin etuvahvistimen ja Naimin välille. XLR-ulostuloa laitteessa ei ole.

Sen voi sanoa heti alkuun, että kyseessä on hyvinkin “no nonsense” -tyyppinen laite. Etulevyssä on ainoastaan virtakytkin sekä keskellä vihreänä hehkuva Naim-logo. Mitään näyttöä, namiskuukkeleita tai kauko-ohjaimia ei ole. Painoa laitteelle on kertynyt lähemmäs seitsemän kiloa, josta suurimman osan muodostaa kookas toroidimuuntaja.

Laitteen käyttöönotto ei tarvitse juurikaan manuaaleja, näyttöjä tai näppäimiä. Lataan kännykkään Naim-laitteiden ohjaamiseen tarkoitetun softan, ja uusi verkkosoitin ilmestyy ohjelman näytölle melkein välittömästi. Tässä vaiheessa (ja toki myöhemminkin) sen voi nimetä haluamakseen. 

Laitteen ohjaamiseen käytettävän softan saa Androidille sekä Applen iPhonelle, eli sitä voi käytännössä ohjata vain kännykällä tai tabletilla. Tietokoneelle käyttöliittymää ei ole tehty, mutta tämä ei ainakaan itselleni ole minkäänlainen puute.

Mikäli sattuu käymään niin, että laitteesta ei esimerkiksi musiikkia soitettaessa kuulu mitään, kannattaa pyörähtää laitteen asetusvalikossa. Sieltä valitaan esimerkiksi laitteen ulostulo, joka on oletusarvoisesti DIN-liitin. Muutenkin asetuksiin kannattaa tutustua, siellä on hyvinkin monta säädettävää parametria. Jopa käyttöliittymän ikonien järjestystä voi muuttaa halulamakseen.

Ohjausohjelmiston käyttö

Naimin softan käyttö on hyvin yksinkertaista ja helppoa: aluksi ylhäällä näkyvät pieninä ikoneina eri vaihtoehdot, mistä musiikkia toistetaan. Listalla ovat näkyvissä eri sisääntulot, Spotify, Qobuz, Tidal sekä Servers, jonka takaa löytää vaikkapa verkossa olevan NAS-purnukan. Kokeilin piruuttani ensimmäiseksi tätä Servers-kohtaa, ja olin positiivisesti yllättynyt, sillä siellä näkyi valmiina jo monen monta vuotta nähnyt ReadyNas -purnukkani. Valitsin NAS-kuvakkeen, ja välittömästi saan valita haluanko tutustua sisältöön artistin, albumin vai lähestulkoon minkä tahansa muun ajateltavissa olevan parametrin keinoin.

Vaikkapa albumeihin tutustuminen käy salamannopeasti, ja levyjen kansikuvat ilmestyvät hetkessä näkyviin. Kappaleiden soittamisessa ei ole ongelmia, ja ne näkyvät käyttöliittymässä oikeassa järjestyksessä. Eli paikallisiin verkkoon liitettyihin tietovarastoihin tallennettujen kappaleiden soittaminen on Naimin kanssa varsin kätevää.

Edellä mainittujen lisäksi musiikkia voi Naimin kanssa striimata myös nettiradiosta, bluetoothin kanssa vaikka satunnaista kännykkäkäyttöä ajatellen, ja tuki löytyy myös Chromecastille sekä Applen AirPlaylle. Laite on myös Roon-yhteensopiva. HiRes -toistoa ajatellen mennään niin sanotusti tappiin saakka, tuki löytyy 32-bittisille 384 KHz -tiedostoille asti. Tidalin MQA-unfoldia Naim ei tee.

Naim tukee käytännössä kaikkia mahdollisia käytössä olevia tiedostomuotoja: WAV, Flac, DSD, Apple Lossless, AIFF, AAC, Windows Media -tiedostot, M4A ja MP3 ovat kaikki tuettuja.

Mikäli striimauspalvelut sekä omasta verkosta löytyvät purnukat eivät vielä riitä, laitteessa on sekä edessä että takana USB-liitäntä esimerkiksi muistitikkua varten, jolta voi soittaa musiikkia. Ja lisäksi laitteen takaa löytyy kolme kappaletta optista sisääntuloa, sekä yksi koaksiaalinen tulo. Ainakaan itselleni ei oikein tule mieleen mikä vielä puuttuisi. Digitaalisesti äänen saa ulos koaksiaalikaapelilla, optista vaihtoehtoa ei ole. Mutta tuskinpa tuo pieni puute on kovinkaan monelle suuri ongelma.

Käyttökokemuksia pidemmältä ajalta

Olen nyt käyttänyt Naimin verkkosoitinta päivittäin viikon verran. Kännykän käyttöliittymä on toiminut täysin ilman ongelmia, se ei ole nykinyt saati kaatunut. Sitä on ilo käyttää, se on visuaalisesti hyvä, ja käytön sujuvuus vaivatonta. 

Laitteen äänenlaatu on lyönyt minut ällikällä. Verrattuna omaan Anthemin etuvahvistimeeni striimaajana ja DACina Naim on täysin lyömätön. Etukäteen ajattelin, että ero on tuskin kovin suuri, mutta tuo ajatus ei todellakaan pidä paikkaansa. Nyt striimatun digimusiikin kuuntelusta on tullut nautinto; musiikki rullaa letkeästi, sointi on tarkka mutta ei ylianalysoiva tai “vaativa”, äänikuva on leveä ja kolmiulotteinen. Uskallan jopa sanoa, että soundi on livemäinen, ottaen huomioon sanan positiiviset merkitykset.

Kliseisesti voi sanoa, että omat vanhat suosikit tulee nyt kuunneltua uudestaan, sillä niin suuri on ero aiempaan. Viime iltana kuuntelusessio jatkui yli puolen yön. Olen parina viime päivänä tehnyt A/B-testejä, ja laitteiden erot musiikintoistossa ovat kyllä huimat. Tämä varsinkin silloin, kun Naimia käytetään RCA-ulostuloista, eli hyödynnetään sen sisältämä DAC. Molemmat laitteet kylläkin käyttävät laadukkaita piirejä, Naim hyödyntää Burr & Brownin piiriä, Anthem taas AKM:n. Jostain syystä Naimin toteutus on huomattavasti parempi. 

Olen tietysti myös kokeillut äänellisiä eroja pelkässä striimauksessa. Silloin äänenlaadullinen ero ei ole enää kovin huima, suurin ero omassa laitteistossani on bassotoistossa sekä äänikuvan leveydessä. Nuo erot kuullakseen pitää jo hieman keskittyä kuunteluun, kun taas vertaillessa koko settiä erot ovat niin ilmeiset että voi vain nauttia musiikin kuuntelusta, eikä tarvitse metsästää eroavaisuuksia.

Striimereiden äänenlaadullisiin eroihin minulla ei ole olemassa teknistä selitystä. Tietotekniikka-alan ihmisenä tiedän, että TCP/IP -protokolla on varsin toimiva datan välitykseen, kuten myös sen siirto fyysisessä ethernet-verkossa, tai langattomassa sellaisessa. Kun striimeristä nyppää verkkojohdon irti, vähän laitteesta riippuu montako minuuttia musiikki vielä raikaa. Eli tämä taas kertoo siitä, että ei tarvitse olla huolissaan siitä josko joku paketti joudutaan uudelleenlähettämään – laitteiden bufferi avittaa tässä. 

Jätän kuitenkin tekniset pohdinnat tähän, ja jaan vielä huomioni siitä, että eroja olen tällä kertaa kuulevinani näissä striimereissä.

Yhteenveto

Naim ND5 XS 2 on varsin pätevä laite siihen, mitä se tekee. Äänenlaatu on erinomainen, samoin käyttökokemus laitteen askeettisuudesta huolimatta. Mikäli et halua laitteeltasi hienoja led-näyttöjä sekä krumeluureja vaan erinomaista äänenlaatua sekä helppokäyttöisyyttä, Naim on nappisuoritus.