Diabolus in HiFi

Kun on kyse johtojen vaikutuksesta äänentoistojärjestelmän äänenlaatuun, vain yksi asia on varmaa; keskustelu puolesta ja vastaan jatkuu hamaan maailman tappiin saakka.

Keskiössä väitellään siitä, onko sokkotestaus ainoa oikea tapa kuunnella eroja. Lisäksi voidaan olla sitä mieltä, että vain mitattavat suureet paljastavat totuuden.

Oma mielipiteeni on se, että johdoissa on äänenlaadullisia eroavaisuuksia, ja niiden vertailuun avoin kuuntelu sopii parhaiten. Sokkotestauksen sekä avoimen testauksen välistä kamppailua on käyty esimerkiksi Hifiharrastajat ry:n palstalla jo satoja sivuja, joten en lähde asiaa sen enempää puimaan.

Siispä asiaan.

Radikal Akustik Design on jo monille tuttu yritys. Vantaalainen Johan Riikonen (laita linkki) on mies nimen takana; hänellä on pitkä kokemus muun muassa kaiuttimien suunnittelusta, -rakentamisesta, audiolaitteiden korjauksesta sekä modifioinnista ja erilaisten johtojen rakentamisesta.

RAD-kaapelivalikoimassa repertuaaria löytyy niin kaiutin-, signaali- kuin virtakaapeleistakin. Nyt testissä on tuorein versio Panzerfaust RCA-kaapeleista. Hintaluokka on hyvin mielenkiintoinen; metrin mittainen pari kustantaa 300 euroa. Kaapelia on saatavissa myös halutun mitan mukaan valmistettuna, ja XLR-liittimetkin ovat valikoimassa.

Ulkoisesti kyseessä on varsin tyylikäs ja uskottavan oloinen johto. Punottu pinta on valmistettu hiilikuidusta, liittimet ovat laadukkaat ja rakenne on kohtalaisen jäykkä. Jäykkyyden vuoksi pituutta täytyy varata riittävästi, sillä kovin jyrkkiä mutkia ei näiden johtojen kanssa kannata yrittää tehdä. 

Panzerfaust II-kaapelit on valmistettu materiaaleista, joita löytyy yleensä vasta huomattavasti kalliimmasta hintaluokasta. Kaapelissa on kuusi ohutta happivapaasta OCC-kuparista valmistettua johdinta, jotka on punottu kuuden teflonputken ympäri skin-efektin poistamiseksi. Näiden ympärillä on kolme erillistä kerrosta eristysmateriaalia.

Testimetodi

Minulla on käytössäni lähinnä Chordin Shawline-sarjan kaapeleita. Ne ovat mielestäni hinta-laatusuhteeltaan kohtuullisia, mutta eivät tietenkään  edusta mitään huippulaatua. Hinta lienee jossain parinsadan euron kulmilla parilta. Naimin streamer/DACilta signaali kulkee McIntoshin integroidulle vahvistimelle analogisena; Naimin päässä on DIN-liitin, vahvistimen päässä RCA-liittimet. 

Helpoin tapa suorittaa kaapelivertailua on kytkeä RAD-kaapelit Naimin takapaneelin RCA-liittimiin, ja toinen pää tietenkin vahvistimeen. Vertailtava kaapeli on sitten Chordin DIN-RCA-kaapeli. Tämä ei ole täysin omena vs. omena-testi tuon DINin takia, mutta pieni kompromissi täytyy tehdä. Olen eri foorumeilta koittanut selvittää kumpaa liitäntätapaa pidetään äänenlaadullisesti parempana, yleinen konsensus on se, että DIN-RCA antaa pienen edun. Eli Chordin kaapelilla pitäisi olla täten pieni “ansaitsematon” etulyöntiasema RAD-kaapeliin verrattuna.

Tämä vertailumalli mahdollistaa hyvin kätevän ja nopean A/B-vertailun: vahvistimen kaukosäätimellä voi vaihtaa sisääntuloa, jolloin signaali kulkee eri kaapelin kautta.

Kuuntelukokemukset

Käytän testissä tälläkin kertaa Diabolus in Hifi Test Songs-biisilistaa Qobuzista. Ensimmäiseksi laitan soimaan 70-luvun funkia War-orkesterin tahdissa. Lowriderin perkussioiden kilkatukset ja rumpusetin lautaset toistuvat paremmin RAD-kaapelien kautta. Nyt ylärekisterissä on enemmän ilmaa ja elävyyttä, ja myös tarkkuutta ilman että soundi muuttuisi kireäksi tai rasittavaksi. 

Grateful Dead-klassikko Shady Grove Jerry Garcian ja mandoliinimestari David Grismanin esittämänä toimii myös RAD-kaapelien kautta paremmin kuin Chordeilla. Akustisten kielisoittimien kielet soivat tarkemmin ja metallisemmin, niissä on herkempi dynamiikka mutta ei liikaa kireyttä. Jerryn miellyttävä, jo elämää nähnyt ääni, toistuu RAD-kaapelien kautta aavistuksen pyöreämpänä ja läsnäolevampana.

Olen usein kironnut nykyisen Nightwishin mammuttitautia; onko tosiaan niin, että itseilmaisu on mahdotonta ilman että käytetään useampi sata raitaa, ja tuloksena on dynamiikkavajaa jööti? No, sanoihan se Yngwie Malmsteenkin että “how can you say less is more? More is more!”. RAD-kaapeleiden avulla Noise-biisistä saa hieman kuuntelukelpoisemman; nyt mukaan tulee hiiukan enemmän erottelua ja musikaalisuutta.

Siirrytään seuraavaksi hyisiin islantilaisiin tunnelmiin. Isafj∅rdin herkkä, upea Mín svarta hlid kulkeutuu RAD’n kautta kuunteluhuoneeseeni herkkänä, tunteikkaana versiona. Laulu herää henkiin paremmin kuin Chordin kautta, bassossakin tuntuu olevan hiven enemmän ulottuvuutta. Mikäli erikoinen, tunteikas musiikki jolla ei ole kiire mihinkään kiinnostaa, Isafj∅rd kannattaa tsekata.

Kuuntelen musiikkia testin aikana reilun viikon ajan, välillä keskittyen testiin ja äänenlaadun vertailuihin, välillä kuuntelen musiikkia ihan omaksi ilokseni. Yllä mainitut ominaisuudet tuntuvat pysyvän; erinomainen diskantti jonka selkeä, ilmava toisto on vaikuttava. Vokaaleihin tulee annos uskottavuutta, aitoutta ja läsnäoloa. Joissain kappaleissa bassossa voi aistia enemmän ulottuvuutta. Ja niin edelleen. Voin ilman muuta suositella näitä RAD Panzerfaust II-kaapeleita, hinta-laatusuhde on varsin mainio. Tästä tulee jatkossa oma referenssikaapelini.

Hintadilemma

Mikä mahdollistaa sen, että nämä Radikal Akustik Designin kaapelit ovat huomattavasti edullisemmat kuin tunnettujen merkkien kaapelit? Monikin asia. Materiaalit hankitaan menekin mukaan, kaapelit tehdään tarpeen mukaisesti itse kolvaten. Ei tarvita kalliita, hienoja pakkauksia, ei tuotantolaitoksia, mainostuskustannukset ovat minimaaliset kuten rahditkin. Ei ole erillistä organisaatiota hallinnon pyörittämiseen, ei palkkakustannuksia työntekijöistä ja niiden sivukuluja.