Diabolus in HiFi

Hetki sitten minulla oli testissä kuuluisan japanilaisen Furutechin kaiutinkaapeli. Kaiutinkaapelien mahdollisista eroista on taitettu peistä jo vuosikymmenet, tosin viimein vaikuttaa siltä, että ehkäpä suurin osa harrastajista on erojen esiintymisen puolella.

Taistelu kaiutinkaapelien tuomista äänellisistä eroista on pientä, kun mennään hieman esoteerisemmille alueille. Furutechilla on näistä pimeän puolen asioista viljalti kokemusta, tuotteita löytyy aina kaapelinnostimista alkaen. Ehkäpä erikoisin, ja kuuluisin, Furutech-juttu on NCF-taikahiekka. NCF-materiaalista voit lukea paremmin esimerkiksi täältä, en lähde asiaa sen tarkemmin tässä kääntämään.

Furutech NCF Clear Line-XLR on pieni ”pötkö”, joka kytketään esimerkiksi vahvistimen XLR-liitäntään. Oma versio löytyy sekä sisäänmenoon että ulostuloon. Pötkylän ulkokuori koostuu kirkkaaksi kiillotetusta ruostumattomasta teräksestä sekä hiilikuidusta; onpa NCF:ääkin käytetty. Sisällä sanotaan olevan lisää muun muassa NCF-materiaalia, vaimennusmateriaalia, keraaminen kondensaattori sekä pieni ilmatila.

Testiympäristö

Olen testannut tuotetta omassa ympäristössäni kahteen eri otteeseen, kahden eri vahvistinkombinaation kanssa. Ensimmäinen testi tapahtui niin, että kytkin pötkön Anthem AVM-60 -etuvahvistimen XLR-ulostuloon. Päätevahvistimena oli käytössä Proceed AMP-2.

Kun myöhemmin hankin käyttööni McIntosh 352-vahvistimen, sain Erkki Innolalta kokeiluun XLR-sisäänmenoon sopivan version, sillä mäkkärissä on vain XLR-sisäänmeno. Ja voihan sitä tietysti vaikka ajatella, että NCF:n ihmeitä tekevä voima imeytyy paremmin sisäänmenosta.

Testi koostuu siis kahdesta osasta, ensimmäisessä osassa käytetään hieman vaatimattomampaa vahvistinympäristöä, kun toisessa osassa voisi sitten väittää kyseessä olevan jo aika laadukkaan vahvistimen.

Ensimmäinen testi

Nyt lähdetään siis liikkelle Anthem AVM-60 -etusen sekä Proceed AMP 2 -päätteen kanssa. Äänilähteenä käytän suurimmaksi osaksi Naimin striimeriä, ja välillä myös Linn Sondek -levysoitinta. Kytken Furutech NCF clearlinen käyttämättömään XLR-liittimeen, ja aloitan kuuntelun.

Opethin hieno Windowpane toistuu nyt aiempaa paremmin. Virveli kuulostaa aiempaa suuremmalta, ja sen isku on tarkempi. Rumpusetin pelleissä on aiempaa enemmän kirkkautta ja ilmaa, kitarat kuulostavat irtonaisemmilta. Oikeastaan voisi sanoa, että äänikuva kokonaisuudessaan on selkeämpi. Vallan mainio aloitus.

Laitetaanpa seuraavaksi massiivisempaa, ja annosta hankalammin toistettavaa musiikkia. Ruotsalainen Therion on onnistunut sekoittamaan metalli- ja klassisen musiikin täysin omalla tavallaan; Sodom and Gomorrah on tästä yhteistyöstä mainio esimerkki. Furutechin patukan myötä tämän biisin lautaset toistuvat aiempaa aidompina, viulut ovat tarkemmat, ja yleensäkin sointi on aiempaa vapautuneempi. Biisissähän on huikeasti erilaista sisältöä, joten nyt mukaan tullut lisäresoluutio ja selkeys ovat tervetulleita.

Peter Gabrielin mainio The Veil jatkaa samalla linjalla. Äänikuva avautuu aiempaa paremmin, yksityiskohtia piisaa, diskantti on selkeämpi ja kirkkaampi. Bueno!

Mustan kuun lasten upea, koskettava Morfiinisiivet on saanut mukaansa lisää tarkkuutta akustisiin kitaroihin, ja muutenkin biisi kuulostaa aiempaa selkeämmältä. Jopas on.

Laitan soimaan vielä elektronista musiikkia. Suicide Commandon Love Breeds Suicide saa myös lisää resoluutiota, ja nyt erilaisista syntetisaattoreista kuuluu juttuja joita en ole aiemmin huomannutkaan. Täytyy vielä mainostaa tätä artistia, belgialaisen EBM-gurun setti on suorastaan huikeaa, mikäli raskas sähköinen musiikki kiinnostaa. Mies käyttää myös paljon vanhoja analogisia syntetisaattoreita, onhan hän aloittanut musiikin tekemisen jo 80-luvulla.

Kuten edellä kirjoitetusta käy ilmi, olen varsin tyytyväinen tähän Furutechin tuotteeseen. Koskapa en ymmärrä elektroniikasta juuri mitään, kysyin Radikal Akustik Design -mies Johan Riikoselta, mihin tämän pötkylän toiminta perustuu. Hän ei ole tarkemmin aiheeseen tutustunut, mutta arveli sen toimivan jonkinlaisena suotimena, joskin hiukan kalliina sellaisena.

Jos ajatellaan tämän tuotteen vaikutusta sen tuomaan hyötyyn nähden, päätän hankkia sen tähän settiini – positiivinen vaikutus on sen verran suuri.

Toinen testi

Reippaat puoli vuotta on kulunut aiemmasta testisessiosta, ja Furutechin pötkylä on ollut käytössä Anthemin vahvistimessa jatkuvasti. Nyt olen vaihtanut vahvistimen McIntosh 352-integroituun, ja pääsen testaamaan millainen vaikutus on tällä kertaa – vai onko sitä lainkaan?

Käyn läpi aiemmin käyttämäni testibiisit, sekä joukon uusia. Pidemmittä puheitta kokemukset voi summata niin, että vaikutus on hyvin samansuuntainen kuin aikaisemminkin, mutta pienempi. Se minkä aiemmin koin parhaimmillaan reippaaksikin selkeyden sekä äänikuvan paranemiseksi, on nyt vain hyvin lievä edistysaskel. Edellisestä testikerrasta poiketen nyt mukana on hitusen parannusta bassopuolessa – tämä tosin riippuu kappaleesta ja musiikkityypistä.

Vaikka pötkön vaikutus on nyt huomattavasti aiempaa pienempi, päätän silti ottaa sen käyttöön. Parannus se on pienikin parannus, eikä tämä tuote nyt niin hirveän kallis kuitenkaan ole.