Diabolus in HiFi

Levysoitin on hienomekaaninen laite, jonka tehtävä on äärimmäisen vaativa. Kokonaisuus koostuu monesta osasta, ja äänirasian tehtävä ei varmastikaan ole se vähäisin; sen avulla kaivetaan informaatio vinyylilevyn urasta, joka lähetetään sitten eteenpäin muille äänentoistoketjun osille.

Skotlantilainen Linn on varmastikin yksi pitkäikäisimpiä levysoitinten valmistajia, ja minulla käytössä oleva Linn Sondek -levysoitin on varmastikin yksi ikonisimpia malleja mitä markkinoilta löytyy. Yli viidenkymmenen vuoden ikäinen soitinmalli on tietysti kokenut matkan varrella lukuisia uudistuksia, ja yksi hienouksia on se, että uudet osat on mahdollista päivittää vanhempiin soittimiin.

Ostin oman Majik-perusversioni kymmenisen vuotta sitten, ja sen jälkeen olen päivittänyt siitä suunnilleen kaiken: apurunko, äänivarsi, virtalähde, äänirasia ja päälaakeri ovat kaikki saaneet kokea uudistuksen.

Nyt tuorein päivitys on pari vuotta sitten julkaistu Kendo-äänirasia. Se soveltuu Linnin mukaan erityisen hyvin joku aika sitten hankkimaani Arko-äänivarteen, tällä seikalla oli painoarvoa valintaa tehdessäni. Linn-harrastajien keskuudessa on suhteellisen yleistä käyttää muun merkkisiäkin äänirasioita, itsekin harkitsin muutamaa muuta vaihtoehtoa, mutta sain Kendosta sen verran hyvän tarjouksen että päädyin siihen. Saahan esimerkiksi aiemmasta Krystal-äänirasiastani Linniltä neljänsadan euron hyvityksen vaihdossa.

Äänirasian teknisiä ominaisuuksia

Kendo ei ole mikään entry level-rasia; listahintaa on kertynyt 3820 euron verran. Tyypiltään se on luonnollisesti matalan antojännitteen MC-rasia (0,45 mV), neulavarsi on boronia. Kuormitussuositus on 100 ohmia, neulapaino 2 grammaa. Kendon runko on nikkelipäällysteistä alumiinia, alumiini on samaa tyyppiä kuin Arko-äänivarsikin. Äänirasian runko on avointa tyyppiä, joten on tärkeä muistaa ettei neulaan mahdollisesti tarttuvaa pölypalloa saa puhaltaa rasian sisälle. Toinen ulospäin näkyvä mielenkiintoinen seikka on itse neulavarsi – se on pyöreä, ja ainakin näyttää hitusen normaalia pidemmältä muihin rasioihin verrattuna. Ehkäpä Kendo-nimi tuleekin juuri tästä.

Asennus

Annan äänirasian asennuksen luonnollisesti kauppiaan hoidettavaksi; Hifimestan Ari Laine saa jälleen kerran ”kunnian” päästä soittimeni kimppuun.

Kendo toimitetaan tyylikkäässä vanerirasiassa. Mukana on asennuksessa tarvittava kuusiokoloavain, ja pienen pieni ohjekirjanen. Eipä se sinänsä muuta tarvitse.

Ensitöikseen Ari laittaa soittimeni perinteiseen Linn-asennusjigiin, joka on käytännössä välttämätön asennusta varten. Pohjan irrotus levysoittimesta, ja seuraavaksi varsi pois. Linn suosittelee varren irrottamista äänirasian vaihtoa varten, jotta äänivarren laakeria suojellaan. Onko tämä sitten jo hiukan ylivarovaista, tiedä häntä.

Linn-varsissa sekä äänirasioissa on yksi asennusta helpottava seikka; niissä on paikat kolmelle ruuville, joten asennus onnistuu varsin näppärästi. Aivan pientä hienosäätöä on toki mahdollisuus tehdä tarpeen mukaan. Pienen ajan kuluttua uusi äänirasia on asennettu paikalleen, ja äänivarren asennuksen jälkeen pohjan kiinnitys sinetöi operaation. Ari vaihtaa vielä samaan kauppaan vanhat, jo kuoleentuneet soittimen pohjan ruuvien ”kumipuslat” uusiin.

Kuuntelukokemukset

Ennen ostopäätöstäni yritin löytää verkosta artikkelia, jossa olisi kokemuksia pelkästä Kendo-äänirasiasta – soitinkokonaisuudesta juttuja kyllä löytyy. En tainnut löytää yhtäkään, joten hiukan hirvitti tilata kallis rasia luottaen ainoastaan siihen, että Linn tietää mitä se tekee. Ja tietysti kauppiaan ehdotukseen – joskin hänelläkään ei tainnut olla Kendosta omakohtaisia kokemuksia.

Aloittaessani kuuntelun pidän tietysti mielessä, että kyseessä on uusi äänirasia, ja sen äänelliset ominaisuudet todennäköisesti muuttuvat kun sisäänajoa tapahtuu. Alussa kokemus onkin hiukan epämääräinen, balanssi ei ole aivan kohdallaan.

Kun muutama kymmenen levynpuoliskoa on pyöritetty, alan kuunnella tarkemmin, miltä homma kuulostaa.

Ja hyvältähän se. Ensimmäiseksi mieleen nousevat sanat luonnollinen, selkeä, tarkka ja ilmava. Esimerkiksi Isafjørdin erinomainen, kaunis Hjartastjaki-albumi saa Kendon myötä tarkemman ja rauhallisemman toiston. Rummut kuulostavat mainioilta, nyt ne ovat aiempaa dynaamisemmat, lisäksi niissä on aiempaa enemmän kokoa ja lautaset helähtävät kauniisti, jopa herkästi. Laulu tulee iholle, tunteet ja musiikki välittyvät upeasti. Äänikuvassa on hienosti leveyttä.

Billy Idolin Bitter Taste -EP saa Kendo-käsittelyssä aiempaa suuremman ja selkeämmän äänikuvan, kitarat ovat tarkat ja miellyttävät.

Neil Youngin livealbumi Rust Never Sleeps omaa nyt aiempaa tarkemmin kuuluvat kitarat, kokonaissoinnissa on mukana aimo annos selkeyttä, livemäisyyttä ja jälleen hienoa äänikuvaa.

Täytyy toki kokeilla myös, miten rankempi musiikki toistuu Kendolla. Iced Earthin loistavalta Plagues of Babylon-albumilta löytyvä Cthulhu-raita soi hienosti, kitaroista löytyy voimaa ja rouheutta, kuten myös bassosta.

Kokonaisuutena voi sanoa, että Kendo on soinniltaan hyvässä mielessä neutraali äänirasia, joka on hyvin tarkka muttei kireä, omaa hyvän bassotoiston sekä erinomaisen äänikuvan – siinä riittää niin leveyttä kuin syvyyttäkin. Yläpää on heleä, lautaset soivat kauniisti ja tarvittaessa myös voimakkaasti. Dynamiikkaa piisaa, ja sitähän hyvillä LP-levyillä riittää.

Siihen en osaa sanoa mitään, onko Kendo järkihankinta muihin kuin Linn-merkkisiin levysoittimiin, mutta ainakin omaan soittimeeni se on nappivalinta.

Epilogi

Olen nyt soittanut levyjä uuden rasian kanssa jo useampia viikkoja, suurimmaksi osaksi sen ihmeemmin ”hifistelemättä”. Monta kertaa olen huomannut, että aiemmin kuuntelukelvottomiksi luonnehtimani levyt ovatkin nyt kuuntelukelpoisia – voisiko tätä sanoa musikaalisuudeksi? Kuten jotkut muutkin komponentit, Kendo osaa kaivaa esityksestä olennaisimman, ja tuo sen esille kuulijan nautittavaksi.

Erittäin positiivinen asia on lisäksi se, että Kendo ei välitä siitä millaista musiikkia sen kanssa kuuntelee; rock, klassinen, elektroninen, metalli… Kaikki kelpaa ja toistuu hyvin. Pahimmissa painajaisissani odotin ja pelkäsin, että nyt tuli tilattua rasia jolla voi kuunnella vain kapakkajatsia.