Vinyyliharrastajalla on iso liuta asioita, joista tulee pitää huolta. Ensinnäkin on tietysti itse levysoitin kaikkine mekaanisine komponentteineen, ja seuraavaksi signaali johdetaan RIAA-korjaimeen joka korjaa signaalin oikeaan muotoon.
RIAA-korjain voi olla vahvistimessa sisäänrakennettu, tai sitten se voi olla erillinen, oma laitteensa. Erillisestä RIAA-korjaimesta signaali sitten siirretään vahvistimen linjasisääntuloon.
Aina tilanne ei ole edes näin yksinkertainen. Nimittäin äänirasioita on kahta tyyppiä: matalaulostuloinen MC, ja korkeamman signaaliulostulon antava MM. MM-rasiat ovat perinteisesti edullisemman pään äänirasioita, ja harvaa poikkeusta lukuunottamatta vakavammin äänilevytoistoa harrastavat valitsevat MC-rasian.
Entäpä sitten, jos vahvistinvalmistaja on nuukaillut, ja varustanut vahvistimen vain MM-tason liitännällä, ja käytössä on MC-aski?
Ratkaisuna on jo hiukan harvinaisempi tuote, nimittäin step up-muuntaja, joka nostaa MC-askin matalan signaalin riittävän korkeaksi jotta MM-liitäntä sen ymmärtää.
Step up -muuntajia ei aivan huikeaa määrää ole markkinoilla. Itselläni on ollut jo pitkään käytössä brittiläisen Graham Sleen Elevator EXP, joka palveli hyvin kumppaninaan saman merkin MM-RIAA.
Viime syksynä päätin vahvistinosastolla siirtyä amerikkalaisen McIntoshin leiriin. Järkytys oli suuri, kun tajusin että laitteen oma RIAA on tehty vain MM-rasiat mielessä. Aikamoista, kun hintaluokka huitelee siellä kympin kulmilla integroidulle vahvistimelle.
Ensimmäiseksi tietysti vertailin vanhan RIAAN sekä “mäkkärin” RIAAn laatueroja. Päädyin tulokseen, että uusi RIAA on parempi, joten myin Graham Sleen RIAA:n pois, ja jäin käyttämään sen step upia McIntoshin kanssa.
Hiukan aikaa sitten mielessä alkoi pyörimään, että olisi mielenkiintoista testata jotain toista step upia jo yli kymmenen vuotta käytössä ollutta Graham Sleeta vastaan. Graham on ajanut asiansa muuten hyvin, mutta se on varsin herkkä erilaisille häiriöille sähkökentässä – vielä Radikal Akustik Designin tekemän modauksen jälkeenkin.
Juttelin asiasta Hifimestan Arin kanssa, ja hän tarjosi testiin Pro-Jectin step up -muuntajaa (939 €). Laitteiden toimintatapa on täysin erilainen. Graham Slee on aktiivinen vahvistin, ja siinä on puolikkaan tiiliskiven kokoinen ulkoinen muuntaja. Purnukasta löytyy tietysti myös operaatiovahvistimet. Tämä laite ei ole balansoitu.
Pro-Jectin lähestymistapa on taas täysin erilainen. Se on balansoitu, passiivinen step up; virtalähdettä ei ole lainkaan. Tarvittava vahvistus suoritetaan Lundahlin laadukkailla muuntajilla, jotka nostavat signaalitasoa riittävästi. Laite on suhteellisen kookas ja painava, suorastaan luottamusta herättävä. Etupaneelista löytyvät gain-säädöt, takana äänirasian ohmivalinnat sekä liitännät – RCA:t sekä XLR:t.
Kytken Pro-Jectin käyttöön, ja aivan ensimmäiseksi havaitsen sen hiljaisuuden ja häiriöttömyyden – ei ole väliä onko lähellä jotain muita laitteita tai johtoja, pörinöitä tai kohinoita ei kuulu. Alan kuunntella erilaista musiikkia – Eppuja, Ane Brunia, David Bowieta ja niin edelleen.
Soundi on rauhallinen, miellyttävä ja suhteellisen avoin. Verrattuna omaan purnukkaani se on hieman tummempi, mutta levollisempi. Grahamista taas löytyy enemmän kirkasta yläpäätä ja aukeaa maisemaa kaahaustilanteissa.
Pro-Ject on kaikissa tapauksissa häiriöttömämpi kuin oma laitteeni, ja tuntuu jopa että levyjen napsuminen ei kuuluisi ihan niin voimakkaasti. Vihaan lausetta “musta tausta”, mutta nyt se on pakko mainita: tausta on musta, ei sitten niin mitään ylimääräistä.
Pro-Ject on mainio laite kaikella hieman rauhallisemmalla musiikilla, mutta kovasti rakastamani raskaampi musiikkkiosasto on ehkä hieman kompromissi; ihan kuin kaasua himmattaisiin hieman. Iced Earth, Hypocrisy ja vaikkapa Judas Priest eivät ole ihan niin freesejä kuin mihin olen tottunut.
Vaihtelen laitteita useampaan kertaan, ja monesti törmään Grahamin häiriöpulmiin. Milloin piuha pitää pujottaa sieltä, milloin täältä. Pro-Ject oli aina vanhempi valtiomies ilman ongelmia.
Jos Graham Slee on hieman rauhaton ralliauto, vähän siellä jokkispuolella, niin Pro-Ject on vakaa ja luotettava taksimersu, joka toimittaa asiansa niin luotettavasti kuin vain voi. Ainoa poikkipuolinen asia kohdallani on metallimusiikin toisto. Muuten erinomainen laite.
Testilaitteisto: vahvistin McIntosh MA352, striimeri/DAC Naim NDX5SX2, Stepup transformer Graham Slee Elevator EXP, Levysoitin Linn Sondek / Kore / Kendo / Arko, kaiuttimet modatut System Audio Explorer master. Signaalijohdot Telluriumia ja Chordia, virtajohdot Furutech
Diabolus in HiFi 
Jätä kommentti