Kaiuttimien modifiointi: System Audio Explorer master

Nykyiset System Audion Explorer Master -kaiuttimet ovat olleet minulla käytössä jo noin neljätoista vuotta. Olen ollut niihin tyytyväinen, eikä kaiuttimien vaihto ole ollut liiemmin innostanut. Tietysti aina välillä on käynyt mielessä, että muutama asia voisi olla paremminkin: välillä bassot jyräävät liiankin kanssa, ja yläpäässä voisi olla enemmän tarkkuutta ja ilmavuutta.

En kuitenkaan ole halunnut lähteä kaiutinten vaihtotalkoisiin, sillä savotta olisi suuri, ja varmastikin aika iso kasa pätäkkää pitäisi laittaa pöytään että saisi merkittävän parannuksen äänenlaatuun. Jos en ihan väärin muista, niin Explorerien hintaluokka oli aikoinaan jossain 5000-6000 euron kulmilla. Kun ottaa huomioon inflaation ja yleisen kustannusten nousun, on paha sanoa paljonko rahaa vaihdossa palaisi. Yksi harkinnan arvoinen kohde olisi tietysti juuri testissä ollut Audiovector R3 Avantgarde, joka loistaa varsin monella osa-alueella, mutta ei ole kuitenkaan metallisepon ensimmäinen valinta. Ja tuollakin on hintaa jo 8700 €.

Kuinka ollakaan, juttelin taannoin Johan Riikosen kanssa, joka on jo modannut päätevahvistimeni ja levysoitinetuvahvistimeni. Kerroin hänelle, mitkä kaiuttimet minulla on, ja kävimme läpi asioita joita haluaisin kaiuttimissa parantaa. Johan toimii Aurelian kaiutinsuunnittelijana, ja hänen oma yrityksensä on Radikal Akustik Design.

system audio explorer master

Avasin kaiuttimien liitinpaneelit, ja otin kuvat jakosuotimista (2 kpl per kaiutin). Sieltä paljastui Jantzen Audion edullisemman pään kondensaattoreita, ym. komponentteja jotka ovat jo hieman hifimpää päätä, mutta eivät edusta kuitenkaan mitään huippua.

Johan laittoi minulle esimerkkejä komponenteista millä nyt käytössä olevia voitaisiin korvata, Jantzen Audion listalla niitä on melkoinen hintahaitari. Kallein kondensaattori olisi kustantanut noin 60 € kappaleelta. Päädyin kuitenkin hieman edullisempaan ratkaisuun, ja menimme eteenpäin Silver Z-Capeilla, jotka nekään eivät ole mitään tiukan budjetin tuotteita http://www.jantzen-audio.com/silver-z-cap/ Mutta meni sitä kalliimpaakin johonkin kohtaan. Kyseisiä kondensaattoreita käyttää muun muassa Focal Grande Utopia -kaiuttimissaan. Kaiuttimieni jakosuotimista alunperin löytyvät kondensaattorit kustantavat noin pari-kolme euroa kappaleelta, joten ero on melkoinen, ainakin hinnassa.

jantzen audio silver z-cap system audio

Myös jakosuotimista löytyvät vastukset ja osa keloista vaihdettiin uusiin Jantzen Audion tuotteisiin. Eräs valittu kela on aika erikoinen rakenteeltaan, se koostuu kuparifoliosta joka on kastettu vahaan. http://www.jantzen-audio.com/wax-coil/

jantzen audio wax coil system audio modification

Kaikenkaikkiaan uusille sähköisille osille tuli hintaa hieman vajaa 400 €. Mutta eivätpä jääneet muutokset pelkästään jakosuotimien päivittämiseen paremmilla osilla. Nimittäin kun sain vietyä kaiuttimet Johanille, ensitöikseen hän alkoi koputella koteloa. Sieltä täältä oli havaittavissa, että vaimennusta ei ole tehty kovin häävisti, vaan onttoutta ja resonanssia on kuultavissa monessa kohtaa.

Saavuttuani takaisin kotiin alkoi kännykkäni tulvia viestejä: sitä, tätä ja tuota voitaisiin tehdä… Annoin Johanille vapaat kädet, seuraavassa kerron toimenpiteet.

Ensin Johan purki kaiuttimet kaikista osista. Elementit irti, johdotukset, jakosuotimet, vaimennusaineet sekä etulevyt. Ensiksi Johan huomasi, että elementtien takana olevat metalliset, ilmeisestikin magneettisuojausta varten laitetut metallipyörylät soivat kun niitä vaikka napauttaa kynnellä. Bitumimatto poisti tämän ongelman.

Bitumimatto oli muutenkin kovassa käytössä, nimittäin kaiuttimet vuorattiin sillä kokonaisuudessaan. Lisäksi vaimennusaineena käytetyt vaahtomuovit korvattiin aidolla norjalaisella lampaanvillalla, jota kaiuttimiin mahtuikin aika lailla.

kaiutin vaimennus lampaanvilla norja

Alunperin diskanttielementtien kaapelina toimi Nordostin Monofilament. Muuten kelpo kaapeli, mutta ongelmaksi muodostui se, että kaapeli on yhdestä paksusta johtimesta koostuva single wire, eli painava ja hankala juottaa kunnolla diskanttielementtien pieniin kiinnikkeisiin. Olipa minulla joskus ollutkin vaikeuksia toisen kaiuttimen diskantin kanssa, juuri tästä liitoksesta johtuen. Johan sanoi, että yksi juotos oli melkein irronnut. Jottei moisia ongelmia tulisi jatkossa, hän korvasi diskanttien kaapelit Canaren piuhalla.

Kaiuttimien etupuoli koostuu varsinaisen kaiutinkotelon etulevystä, sekä sen eteen ruuveilla kiinnitetystä noin puolentoista sentin paksuisesta mustasta lisälevystä. Tästä johtuen kotelon etulevy tavallaan suuntaa elementtien kalvojen liike-energian suoraan taaksepäin ja hiukan kuristaa sitä. Johan teki aikamoisen työn, ja muotoili reikiä, jotta tuo ongelma poistui. ”Näin elementit hengittävät paremmin”, sanoi Johan, ja kertoi että ko. ongelmasta on ollut keskusteluakin jollain nettifoorumilla.

system audio explorer element hole

No, se kaiutinkoppien modauksesta. Nimittäin sähköpuolella komponenttien uusimisen lisäksi Johan päätti lähteä täysin old school -hommiin, jätti piirilevyt kokonaan pois ja juotti komponentit suoraan kiinni toisiinsa. Näin varmistetaan että signaali saa parhaan mahdollisen kulkutien, eikä piirilevy heikennä soundia.

system audio explorer modifiointi modification

Eräs kummastuksen lähde oli se, että diskanttielementtien ja kotelon välissä ei ollut lainkaan tiivistettä. Silloin on vaara ilmavuodolle. Tilanne korjattiin, tiivisteet paikalleen ja Johan vielä liimasi etulevyn paikalleen, ruuvien lisäksi.

Kun kaikki nuo toimenpiteet oli suoritettu, kävin hakemassa kaiuttimet kotiin. Se olikin sitten hieman rankempi homma kuin viedessä, sillä kaiutinten paino oli kasvanut suunnilleen kymmenellä kilolla per kaiutin: nyt vaaka näytti 38,5 kg. Mutta eipä mitään, sain kaiuttimet roudattua takaisin entisille paikoilleen, ja pääsen viimein aloittamaan kuuntelun.

system audio explorer vaimennus
Alkuperäinen vaimennusmateriaali

Aloitan kuuntelun Therionin Summernight Cityllä. Sinfonisen heavymetalin muotoon muutettu Abban klassikkobiisi soi kaksijakoisesti. Olen tyytyväinen yläpäähän; kirkkautta ja tarkkuutta on tullut lisää, rumpusetin pellit kilahtavat selvemmin ja metallisemmin. Lisäksi kitarat runttaavat totutulla tavalla, kuoro kuulostaa hyvältä, ilmaa on aiempaa enemmän. Mutta mutta.

Mitä on tapahtunut basso-osastolle? Tuntuu siltä että voima on kadonnnut bassosta. Rumpusetin bassari on muisto entisestään, romuluinen bassokitara on menettänyt voimaansa.

Häkeltyneenä vaihdan biisiä. Therionin Seven Secrets of the Sphinx, sama fiilis. Black Sabbathin erinomaiselta Mob Rules -levyltä Voodoo soimaan. Bassarin tyrnä tömähdys ei kuulu enää totutusti, muutenkin biisin munakkuus on kärsinyt. Kevyemmällä osastolla CMX:n herkkä Ruoste on hävittänyt lämpöään, Wickerman -leffan soundtrackilta Willow’s Songin tomit eivät enää juuri kuulu.

Summa summarum: aiemmin liiankin tymäkkä bassotoisto on taantunut vaisuksi, mutta muuten sain aika hyvin mitä tavoittelin: kirkkaamman, tarkemman diskantin, lisää ilmaa sointiin. Kuitenkaan ei voi mitään, olen toistaiseksi pettynyt tulokseen. Haluan kaiken, en vain ”jotain”.

Siirrän Explorerit pois paikalta, ja korvaan ne testissä olevilla Audiovectorin R3 Avantgardeilla. Nyt löytyy bassoa. Perskeles, jotain on pielessä.

Testatessani Audiovectoreita, merkkasin niiden parhaan sijoituksen maalarinteipillä lattiaan. Explorerien alkuperäinen paikka oli hitusen niitä taaempana, lähempänä takaseinää, ja kauempana sivuseinistä. Nyt lähden etsimään Explorerien sijoitusta. Siirrän niitä eteenpäin, se ei tietenkään auta bassojen kanssa. Seuraavaksi kokeilen eri sijoituksia parin-kolmen päivän aikana, taakse, eteen, sisemmäs, ulommas, enemmän kohti kuuntelijaa, ohi kuuntelijan. Jossain vaiheessa muokkaan myös hieman huoneen sisustusta. Maalarinteippiä on kulunut varmaan puoli rullaa.

Ja kas kummaa, positiivinen lopputulos on löytynyt. Hieman lähempänä takaseinää kuin aiemmin, leveämpi sijoitus, suuntaus hieman korvien ohi. Hyvältä kuulostaa, basso on löytynyt. Nyttenkään basso ei ole entisensä, vaan se on muuttunut positiivisesti: aiempaa tarkempi, syvyyttä löytyy jonkin verran entistä enemmän, ylimääräinen muhevuus on poissa mutta tarvittaessa voimaakin riittää. Jes!

Mitä siis olen saanut tällä operaatiolla? Merkittävästi aiempaa paremmat kaiuttimet, joiden toisto on tarkempi, kirkkaampi, ilmavampi ja basson osalta tasapainoisempi sekä tarkempi. Tuntuu myös siltä, että transienttitoisto on parantunut. Joissakin tapauksissa hevimusiikkia kuunnellessa kaipaan vielä sitä vanhaa, liiankin voimakasta bassoa, mutta nykyinen ratkaisu on kuitenkin parempi ja kyllä siinäkin alakertaa riittää kun volumea käännetään kohti yhtätoista.

Kun olen kuunnellut kaiuttimia 5-6 päivää, olen huomannut että mielestäni niiden soundi on vielä entisestään selkeytynyt, ja muuttunut luonnollisemmaksi. Tämä johtunee joko siitä että uusien komponenttien sisäänajo on parantanut soundia, tai sitten yksinkertaisesti korvani ovat alkaneet tottua uuteen soundiin.

Voin suositella tätä operaatiota nykyisille Explorerien omistajille, ja veikkaanpa että Johan kyllä osaa tehdä äänenlaatua parantavia muutoksia muihinkin kaiuttimiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s