Brittiläinen VNV Nation on ratsastanut elektronisen EBM-musiikin aallonharjalla jo vuodesta 1995 saakka. Mikäli halutaan lähteä genrettämään tarkemmin, bändi taitaa nykyään kutsua musiikkityyliään ”futurepopiksi”. Tuo on ehkä oikeutettua siinä mielessä, että alkupään tuotannon selkeästi EBM-pohjainen musiikki on saanut uusia, jopa pirteitä sävyjä.
VNV Nationin vaikutusta sähköisen musiikin kehitykseen ei voi yliarvioida. Itse bändi koostuu käytännössä vain Ronan Harrisista, joka tekee biisit, sekä hoitaa laulun ja elektronisen puolen. Välillä virallisessa kokoonpanossa on ollut tosin myös rumpali. Keikoilla on sitten apuvoimia.
Salaisuus bändin menestykseen on oikeastaan hyvin yksinkertainen: monipuolinen, välillä hyvinkin tanssittava musiikki, Ronan Harrisin tavattoman hieno ja herkkä ääni, sekä biisien sanoitukset. Ja voi hyvänen aika – ne sanoitukset ovat välillä täysin omaa luokkaansa. Se joka sisäistää vaikkapa Legion-biisin sanoituksen omalla kohdallaan, tuskin biisiä unohtaa.
And what will happen? Will I dream?
I am too scared to close my eyes
Construct on VNV Nationin kolmastoista studioalbumi, mikäli mukaan lasketaan aivan loistava sinfoniaorkesterin kanssa tehty Resonance-albumi.
Toki täytyy sanoa, että eihän VNV Nationin studioura ole aina ollut pelkkää kultaa ja mirhamia. Muutamalta viimeisimmältä levyltä löytyy kyllä hyviä irtobiisejä, mutta kunnollisia kokonaisuuksia ei oikein ole ollut. Parhaat suoritukset löytyvät siis sieltä alkupäästä.
Mutta todella suuri yllätys on nyt julkaistu Construct. Levy lähtee käyntiin todella pirteällä otteella, Hymn-intron jälkeen The Spaces Between sekä Station 21 ovat vauhdikkaita, melodisia kappaleita, jotka saavat kuulijan hyvälle tuulelle. Jälkimmäinen biisi on kylläkin hieman melankolisempi veto, mutta mainio silti. Futurepopia, toden totta.
By Your Side muistuttaa kuulijaa bändin taustasta, ja alkaa jytkyvänä EBM-vetona, kunnes lähtee taivaisiin kauniiden syntikoiden säestyksellä – vain palaten taas jytkeeseen. Upeaa.
VNV Nation on tehnyt monta hyvinkin herkkää ja tunteikasta kappaletta, ja nyt Construct-albumin Nothing More vetää kaikista noista aiemmista ohi. Aivan uskomattoman upea, flyygelillä ja jousisoittimilla säestetty kappale muistuttaa meitä siitä, kuinka meillä jokaisella on tarkoitus, ja elämässä on jäljellä toivoa ja mahdollisuuksia, vaikka ne joskus unohtuvatkin. Jos tarvitset tukea, tai tunnet jonkun joka tarvitsee, tee palvelus ja soita tämä kappale itsellesi tai hänelle.
Jatkossa Save Me on myös hieman tunnelmallisempi kappale, mutta jatkossa Close to Heaven sekä Silence Speaks muistuttavat siitä, kuinka tavattoman hyvä EBM-bändi VNV Nation on. Varsinkin Close to Heaven -biisissä Ronanin äänen hienoa raspia käytetään kunnolla hyväksi, ja itse biisikin on mitä mainioin, selvästi normituotantoa raskaampi jyrä.
Levyn loppupuolella tunnelmaa jo rauhoitellaan: On Other Oceans on kaunis, menevä biisi, mutta ei juuri sen enempää. Levyn päättävä Frontier I + II on hieno, selkeästi Vangeliksen suuntaan kumartava kappale, mutta ei kuitenkaan aivan lunasta biisin alun tuomia odotuksia.
Äänenlaadullinen vertailu; Qobuz vs. LP
Construct-albumilla soundit ovat kohtuullisen hyvät. Eivät referenssitasoa, mutta kohdallaan silti. VNV Nationin tunnusmerkki, monikerroksiset, upeat analogisyntikat kutovat verkkojaan ja ne soivat selkeästi.
Tuntuu tavallaan kummalliselta vertailla elektronisesti tehdyn musiikin äänenlaatua LP:n ja striimauksen välillä, sillä koko levyn tuotantoprosessi on varmasti hoidettu digitaalisella työasemalla eli tietokoneella. Täten tietysti ajattelee, että digitaalinen formaatti on se oikea, ja lopputulosta voi ainoastaan heikentää raapimalla ääntä mekaanisesti äänilevyltä.
Todellinen vastaus piileekin varmaan siinä, miten äänitteet on masteroitu. Masterointi suoritetaan erikseen digitaalisille formaateille sekä LP:lle, ja korvien saama informaatio on tästä kiinni. Eli vinyylin rapsuttelu ei tekisi identtisestä masterista todellakaan paremman kuuloista, mutta mikäli vinyylille tehty masterointi sattuu kuulostamaan paremmalta kuin digimasteri, voidaan päästä parempaan lopputulokseen.
Tällä levyllä äänenlaadulliset erot ovat kohtalaisen selkeitä, ja ehkä osaltaan makuasioita. Qobuzilta striimattuna musiikissa on enemmän bassopuolta, varsinkin yläbassoa. Tämä voi hyvinkin vaikuttaa siihen, että äänimaailma jää hitusen tukkoiseksi, ja Ronan Harrisin upean herkän lauluäänen nyanssit jäävät osittain pauhaavan basson alle.
Riittää sitä bassoa tosin LP-versiossakin, mutta kohtuullisemmassa määrin, ja näin on mielestäni parempi. Syntikoilla ja musiikilla on paremmin tilaa hengittää, lopputulos on ilmavampi – hyvä näin.
Mikäli koet elektronisen musiikin omaksi lajiksesi, suosittelen tsekkaamaan VNV Nationin tuotantoa!
Äänformaatit:
Qobuz: 24 bit, 44.1 KHz
LP: Anachron Sounds 2025, tupla-lp
Testilaitteisto: vahvistin McIntosh MA352, striimeri/DAC Naim NDX5SX2, Stepup transformer Graham Slee Elevator EXP, Levysoitin Linn Sondek / Kore / Kendo / Arko, kaiuttimet modatut System Audio Explorer master. Signaalijohdot Telluriumia ja Chordia, virtajohdot Furutech
Diabolus in HiFi 
Jätä kommentti