Studiosarja: immersiivistä miksausta tekevä AtoMix-studio
Nyt on tullut viimeisen osan aika kolmeosaisessa sarjassani studioiden maailmasta. Jokainen juttu käsittelee hyvinkin erilaista lähestymistapaa ääneen; ensimmäinen osa kävi läpi täysin analogisen Astia-studion toimintatapaa, seuraavaksi juttelin Finnvoxin digitaalimaailman nimeen vannovaa Mika Jussilaa. Tällä kertaa on vuorossa hyvinkin mielenkiintoinen, ja … Jatka artikkeliin Studiosarja: immersiivistä miksausta tekevä AtoMix-studio
Finnvox ja Mika Jussila: juttua studiosta sekä miehestä tuhansien masterointien takana, osa 2.
Digitaaliaika ei todellakaan tarkoita sitä, että formaattiongelma olisi ohitse. Oikeastaan tilanne on täysin toinen, digiformaatteja löytyy melkoinen määrä, niin fyysisessä- kuin tiedostomuodossakin. -Levy-yhtiöt vastaavat usein, että meillä on kaikki materiaali. DAT-nauhat ovat hyllyssä, ja analoginen tallenne on hyllyssä. Ja sitten … Jatka artikkeliin Finnvox ja Mika Jussila: juttua studiosta sekä miehestä tuhansien masterointien takana, osa 2.
Finnvox ja Mika Jussila: juttua studiosta sekä miehestä tuhansien masterointien takana, osa 1.
Finnvox on todennäköisesti Suomen tunnetuin studio. Jo vuonna 1965 perustetulla studiolla on äänitetty tuhansia levytyksiä, lukemattomia suomalaisen musiikin merkkiteoksia. Eräs Finnvoxin, sekä koko alan, tunnetuimpia persoonia on Mika Jussila. Hän aloitti työskentelyn studiolla jo lähes neljä vuosikymmentä sitten. Tällä kertaa … Jatka artikkeliin Finnvox ja Mika Jussila: juttua studiosta sekä miehestä tuhansien masterointien takana, osa 1.
Analogisen äänityksen mekka, osa 2: Astia-studio.
Tässä on toinen osa erinomaisen mielenkiintoisesta tutustumismatkastani Astia-studiolle Lappeenrantaan. Tässä osassa käydään enemmän läpi esimerkiksi Astia-studion tapaa tehdä äänityksiä. Astia-studion tapa tehdä äänityksiä Tehdessään äänityksiä analogisesti, Anssi hoitaa miksaukset omalla tavallaan, josta seuraa se, että hänen ei tarvitse tehdä vinyyli- … Jatka artikkeliin Analogisen äänityksen mekka, osa 2: Astia-studio.
Analogisen äänityksen mekka, osa 1: Astia-studio.
Tässä on ensimmäinen osa erinomaisen mielenkiintoisesta tutustumismatkastani Astia-studiolle Lappeenrantaan. Julkaisen jatkossa vielä toisen osan, jossa käydään enemmän läpi esimerkiksi Astia-studion tapaa tehdä äänityksiä. Suomesta löytyy varmastikin satoja äänitysstudioita. Yleensä niissä tehdään äänitykset digitaalisesti tietokoneelle. Rummut trigataan, eli aito ääni korvataan … Jatka artikkeliin Analogisen äänityksen mekka, osa 1: Astia-studio.
Linn -ilta Hifimestassa 16.6.2022
Moni teistä tuntee skotlantilaisen hifi-valmistajan, Linnin. Yhtiön perusti Ivor Tiefenbrun vuonna 1973, ja firman ensimmäinen tuote oli legendaarisen maineen saanut levysoitin, Sondek LP 12.
Nyt Linnin edustaja, Gordon Inch, on paikalla turkulaisessa Hifimestassa kertomassa Linn-yrityksestä, yrityksen filosofiasta sekä uusista Sondekiin julkaistavista tuotteista. Ja tietysti soittamassa sekä omia että asiakkaiden mukanaan tuomia levyjä.
Virtajohtojen testiä
Virtajohtojen vaikutuksesta äänenlaatuun on taitettu, ja taitetaan edelleen, peistä lukuisilla eri foorumeilla. Jostain syystä tuntuu siltä, että hyvin usein keskustelijoille tärkein asia on oman näkemyksensä oikeaksi toteaminen. Toisten mielipiteille ei haluta antaa arvoa, sillä ”minä olen oikeassa”. Jatka artikkeliin Virtajohtojen testiä
Masteroijan kommentti Savatagen Streets: A Rock Opera -levy uudelleenjulkaisuun vinyylillä
Mutta biisit joissa on enemmän toimintaa, eivät minua tyydytä, varsinkaan kun vertaa alkuperäiseen vinyyliin tai striimauspalveluiden äänenlaatuun.
Homma otti minua päähän jopa niin paljon, että päätin kirjoittaa sähköpostia vinyylin masteroineelle Thorsten Wyk’lle. Kerroin hänelle mielipiteeni äänenlaadusta, ja ihmettelin miten uudelleenjulkaisu poikkeaa täysin alkuperäisestä vinyylistä, sekä striimauspalveluiden tuottamasta soundista.
Alkuperäinen LP vs. uusintapainos-LP vs. striimi: Savatage / Streets, A Rock Opera
Savatage on yksi kovimpia hevibändejä koskaan. Piste. Varsinkin unelmakokoonpanossa, jossa veljespari Jon Oliva ja Criss Oliva oliva hoitivat laulun ja kitaran, tulos oli parhaimmillaan maagista – ehkä jopa vielä jotain sitäkin suurempaa. Kun Jonin tunteellista laulua sekä koskettimien soittoa säesti kerrassaan upean ja aivan oman soittotyylinsä omannut Criss, ei tulosta voi kuin ihmetellä. Ja edelleen käsikarvat nousevat pystyyn bändin levyjä kuunnellessa. Jatka artikkeliin Alkuperäinen LP vs. uusintapainos-LP vs. striimi: Savatage / Streets, A Rock Opera
Laitetesti: Lab 12, Melto 2 RIAA
Kaupallinen Erkki tarjosi minulle testiin Lab 12 -yrityksen Melto 2 RIAA -levysoitinesivahvistinta. Tämä mielenkiintoinen laite on toteutettu putkilla, joten luonnollisesti vastasin tarjoukseen myöntävästi. Vastaus olisi ollut sama, vaikka putkia ei laitteessa olisi ollutkaan, mutta mielenkiintoisempaa näin. Jatka artikkeliin Laitetesti: Lab 12, Melto 2 RIAA
Laitetesti: Equilibrium Turbine RCA-kaapelit
Kaapelit ovat fyysiseltä olemukseltaan luottamusta herättävät, noin sentin paksuiset per kanava. Suunnitteluperiaate ainakin vaikuttaa olevan hyvin häiriöitä vaimentava, ja onpa niihin merkitty myös kytkentäsuunta. Puolalaista alkuperää olevat kaapelit sisältävät sata säiettä per kanava, litz-tyyppisestä kaapelista ei kuitenkaan ole kyse. Jatka artikkeliin Laitetesti: Equilibrium Turbine RCA-kaapelit
Alkuperäinen LP vs. Svartin uusintapainos LP vs. striimaus: Kauko Röyhkä, Onnenpäivä
Kauko Röyhkän uran alkupäähän, varsinaiseen kultakauteen osuva Onnenpäivä on musiikillisesti loistava levy aivan kaikilla mittareilla. Levy on äänitetty vuonna 1983 Millbrook -studiolla, äänittäjänä on toiminut Juha Heininen. Äänityksessä käytettiin 16-kanavaista mikseriä. Röyhkän biisit ja sanoitukset ovat aivan erinomaisia, eikä ole bändissäkään valittamista, vaan esimerkiksi kitarassa on mukana legendaarinen Riku Mattila. Jatka artikkeliin Alkuperäinen LP vs. Svartin uusintapainos LP vs. striimaus: Kauko Röyhkä, Onnenpäivä
Striimaus vs. LP: Supertramp, Breakfast in America
Striimaus: Qobuz cd-laatu, remasteroitu 2010 LP: Mobile Fidelityn uudelleenjulkaisu vuodelta 2017 Testissä käytetty laitteisto Supertramp on bändi, josta olen tavallaan aina pitänyt, mutta en ole sitä kuitenkaan korkeimmille palleille nostanut. Bändillä on suhteellisen laaja tuotanto (yksitoista albumia), myönnän että en … Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Supertramp, Breakfast in America
Striimaus vs. LP: Stone, Emotional Playground
80-luvun puolivälin jälkeen Keravalta ponnistanut Stone on jättänyt pysyvän jäljen suomalaisen metallimusiikin historiaan. Stonen tekninen, taidokas thrash -paahto saavuttikin nopeasti suosiota, ja huolimatta lyhyestä levytyshistoriasta, laariin jäi hyvänkokoinen pino laadukkaita biisejä. Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Stone, Emotional Playground
Striimaus vs. LP: Slayer, South of Heaven
Slayer on jenkkibändi, jota tuskin tarvitsee esitellä kenellekään rankemman musiikin ystävälle. Thrash -jumala ilmoitti lopettavansa kiertämisen vuonna 2019, ja lienee todennäköistä että uutta materiaalia ei ole myöskään enää luvassa. Se on sääli, sillä viimeisin Repentless -albumi sisälsi useammankin erinomaisen biisin. Jatka artikkeliin Striimaus vs. LP: Slayer, South of Heaven
Kaiuttimien modifiointi: System Audio Explorer master
Nykyiset System Audion kaiuttimet ovat olleet minulla käytössä jo noin neljätoista vuotta. Olen ollut niihin tyytyväinen, eikä kaiuttimien vaihto ole ollut liiemmin mielessä. Tietysti aina välillä on käynyt mielessä, että muutama asia voisi olla paremminkin: välillä bassot jyräävät liiankin kanssa, ja yläpäässä voisi olla enemmän tarkkuutta ja ilmavuutta. Jatka artikkeliin Kaiuttimien modifiointi: System Audio Explorer master
Kaiutintesti: Audiovector R3 Avantgarde
Audiovector on tanskalainen kaiutinvalmistaja, joka on alkanut saada Suomessakin pikku hiljaa mainetta hyvä-äänisten kaiutinten tekijänä. Audiovectorin maahantuojana toimii turkulainen Hifimesta, jolta sain nyt testiin R3 Avangarde -parin. Jatka artikkeliin Kaiutintesti: Audiovector R3 Avantgarde
Savatage, Malmö Kulturbolaget, Sverige 2002
Click to get full size photos Jatka artikkeliin Savatage, Malmö Kulturbolaget, Sverige 2002
Wacken Open Air 2002: Savatage
Vuonna 2002 tein neljännen reissuni Wackeniin. Tuolloin itselleni pääbändi oli Savatage, kuten myös 1998. Tässä jokunen kuva yleisön joukosta filmikameralla otettuna. Klikkaa kuvia niin saat ne näkyviin suurempana. Jatka artikkeliin Wacken Open Air 2002: Savatage
Wacken Open Air 2001
Kolmantena Wacken-vuotenani festarin rosterista löytyi mm. In Flames, Nightwish, Dark Tranquility, W.A.S.P sekä Grave Digger. Niistä tässä kuvia, klikkaamalla suuremmaksi. Nightwish In Flames W.A.S.P. Grave Digger Dark Tranquility Jatka artikkeliin Wacken Open Air 2001
Diabolus in HiFi 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.