Vinyyliharrastajalle: Tenho design factoryn levyhylly

Syksyllä 2021 käväisin Turussa yhdistetyillä kirja-, ruoka- ja levymessuilla. Erään levytiskin takana oleva henkilö kertoi minulle, että he valmistavat hyvin omaperäisiä ja käytännöllisiä hyllyjä LP-levyjen säilytykseen. Ja vielä pohjalaisena käsityönä.

Kiinnostuin välittömästi, sillä olen muutaman viime vuosikymmenen aikana täysin kypsynyt pyörimään lattialla polvillani levyhyllyn äärellä, ja yrittämään saada selvää mikä levy missäkin on. Tai mitä levyjä minulla yleensäkään on, koska muovitaskussa olevan levyn selkämyksestä on usein hyvin vaikea saada selvää.

Kaikkeen tähän ratkaisuksi tarjottiin Tenho design factoryn levyhyllyä, jota on saatavana useassa eri kokoonpanossa; löytyy kapea ja korkea, matalampi ja leveämpi, ja vieläpä sellainenkin jonka keskelle saa sijoitettua vaikkapa äänentoistolaitteiston. Materiaalivaihtoehtoina löytyy niin koivua, mäntyä kuin vaneriakin. Jalat ovat paikallisen ammattilaisen metallista valmistamat, ja kabinetti tehdään paikallisen puusepän toimesta. Paikallisuus tarkoittaa Etelä-Pohjanmaata, Jurvaa. Mikäli valmiiksi tarjolla olevat mallit eivät satu sopimaan, hylly on mahdollista tehdä myös tilaajan toiveiden mukaan.

Itse tilasin Saana -mallin, kylläkin ilman matalaa, kokoleveää ylälokeroa. Levylokeroita halusin kaksi päällekkäin ja kolme rinnakkain, näin leveyttä tulee 143 cm, ja korkeutta 106 cm. Materiaalina koivu. Kokonaisuuteen pitäisi mahtua noin 700 levyä, käytännössä tuo lukema on lähinnä viitteellinen. Lopputulos riippuu siitä, paljonko levyjä ahtaa yhteen lokeroon, ja käyttääkö muovisia suojapusseja.

Viimein: toimitus

Kun reilun kuukauden kuluttua tilauksesta levyhylly tuodaan perille kotiini, vaatii hetken ähkimisen jotta yli 60-kiloinen kaluste saadaan paikalleen. Onneksi lattia on kiveä, eli ei tarvitse alkaa käyttämään aikaa jalkojen korkeussäädön kanssa. Nimittäin sellainenkin ominaisuus on tuotteeseen rakennettu.

Kun hyllykkö on saatu paikalleen, ihailen sitä hetken. Kokonaisuus on mielestäni komea, ja kaikesta näkee että se on tehty myös kestämään. Hifipuolella usein kysellään, joko ollaan jonkin laitteen kanssa ”finaalissa”. Voisin jopa väittää, että tämän levyhyllyn kanssa näin on, se nimittäin kestää taatusti pidempään kuin minä.

Komeus käyttöön

Alun ihailun jälkeen alan tutustua hyllykköön tarkemmin. Lokerot aukeavat vetämällä keskellä olevan neliön reunasta, ja ne aukeavat vaivattomasti vailla mitään kitinöitä tai rutinoita. Lokerot tulevat myös riittävän ulos, lähes kokonaan, joten taaimmaisiinkin levyihin pääsee hyvin käsiksi. Lokerot on tehty paksusta vanerista, eivätkä ne notku tai vääntyile. Laadukas tunnelma. Kun lokeron sulkee, se imaisee viimeiset senttimetrit itsensä kiinni hitaasti, hieman kuin vähän laadukkaammat keittiölaatikot.

Lokeroiden edessä olevat tyhjät ”neliöt” on tarkoitettu täytettäviksi; niihin voi laittaa haluamansa LP-levyn. Tuo toimii tietysti samalla kätevänä aakkostajana, kun tietää millä kirjaimella lokeron ensimmäiset levyt alkavat. Visuaalinen ilme on hieno, kun jokaisen lokeron edustalla on sopiva levy.

Käytännöllisyyttä ja ainesvahvuuksia

Koska hyllyn jokaiseen lokeroon mahtuu niinkin paljon levyjä, ei käyttäjä ole heti pulassa kun johonkin pitää laittaa tuore levyhankinta. Varsinkin jos on malttanut lokeroita täyttäessä jättää riittävästi tyhjää. Mikäli levyjä säilyttää hyllystössä johon mahtuu vähemmän levyjä per väli, joutuisi levyjä niiden välillä kierrättämään huomattavasti enemmän uusien levyhankintojen yhteydessä. Mutta kukapa sellaisia nyt tekisi!

Hylly on tehty tukevasta tavarasta: koivurungon ja -pintojen ainesvahvuus on 17 mm, vaneristen levylaatikoiden 15 mm. Metallisen jalustan vahvuus on 25 mm kanttiinsa, ja on aika vaikea kuvitella että näillä materiaaleilla tehty laitos ajan myötä antaisi periksi suuntaan tai toiseen.

Lataustoimenpide

Levyni eivät ”yllättäen” ole ihan aakkosjärjestyksessä ennen siirto-operaatiota, joten saan tuntikaupalla järjestellä levyjä lokeroihin. Mutta kun homma on viimein tehty, kyllä se sitten palkitseekin. Nyt on niin helppo vain kävellä hyllylle, avata sopiva lokero ja selailla levyjä kaikessa rauhassa. Tämä se on materialismia jos mikä.

Harmillisesti homma jää minulla hieman kesken, sillä kaikki levyt eivät laitokseen mahdu, vaan yli jää vielä arviolta sata vinskaa. Ehkäpä Tenhodesignin tuotekehittelijät keksivät vielä jonkun hieman pienemmänkin säilytysjärjestelmän, mietitäänpä: tällä designillä rakennettu modulaarisesti laajennettava systeemi voisi olla todellinen killeri.

Nopeasti arvioituna sain sijoitettua hyllyyn hieman vajaa 600 levyä, käytän suojapusseja ja jätin jokaiseen lokeroon hieman tyhjää tilaa, jotta levyjä pääsee kunnolla pläräämään. Jos ei esimerkiksi käytä levypusseja, mahtuu lättyjä enemmän hyllyn uumeniin.

Hyvä ei tule ilmaiseksi

Tämä levyhylly on kirkkaasti kallein huonekalu jonka olen milloinkaan ostanut, jos ei sänkyä lasketa mukaan. On tietysti selvää, että käsityöllä ja laadukkailla materiaaleilla on hintansa, ja minä niistä mielelläni sitten maksankin. Kun itsellä on peukalo keskellä kämmentä, on kunnioitus suuri käsityön taitajia kohtaan. Olen varma, etten tule tätä hankintaa katumaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s