Dire straits on bändi joka herättää intohimoja suuntaan jos toiseenkin. Sitä on käytetty kyllästymiseen asti äänentoiston demoissa. Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää etteikö bändillä olisi myös hyviä biisejä, ripoteltuna eri levyille. Love over Gold ei nimestään huolimatta ole pelkkää kultaa; levyltä löytyy mielestäni vain yksi hyvä biisi, juurikin paljon demomateriaalina käytetty Private Investigations.

No, miltä sitten cd- ja lp-versiot vertautuvat toisiinsa? Minulla ei ole kummastakaan ensipainosta; cd on remaster vuodelta 1996, lp:n julkaisu lienee Vertigo vuodelta 2010. Heti ensimmäisellä raidalla, Telegraph Roadilla, on havaittavissa selkeä sävyero. CD on kirkkaampisoundinen, jopa hieman ylikireä. Transientit ovat lp’llä hieman voimakkaammat. Miltäs sitten kuulostaa se klassikko, Private Investigations? Jo alussa on kuultavissa yksi eroavaisuus – akustinen kitara toistuu cd’llä ”kirpeämpänä”. Transienteissa lautaset ovat lp’llä enemmän oikeiden lautasten kuuloisia, cd:n ollessa jälleen hieman ylikireä. Ne paljon puhutut transientit ovat vinyylillä muutenkin aidomman kuuloisia. 

Joten mikäli levyn hankinta kiinnostaa, suosittelen vinyyliä.