Lord Vicar on doom metalia parhaimmillaan. Lord Vicar, kuten myös lajitoverinsa Reverend Bizarre, ovat molemmat todellisen renessanssimiehen, Kimi Kärjen luomuksia. Fear no pain on Lord Vicarin ensimmäinen ja ehdottomasti paras albumi. Eivät sitä seuranneet kaksi levytystäkään huonoja ole, mutta Fear no pain on vain niin kova luu ettei sille helpolla löydy vastusta. Levyllä vuorottelevat vastuttamattomasti niin hitaammat doom -luennot kuin vauhdikkaammallakin poljennolla varustetut biisit.

Hallussani olevat cd- ja vinyylipainokset ovat The Church Within Records’in julkaisemia, eikä uusintapainoksia ole tehty. Mutta mennäänpäs sitten asiaan ja vertaillaan cd- ja vinyylipainoksen äänenlaadullista eroa. Heti alkuun voi kehua levyn soundipolitiikkaa, joka on onnistunut loistavasti. Basso pörisee, kitarassa on juuri sopivasti säröä ja rummut toistuvat irtonaisesti. Kokonaisuudessaan soundit ovat erinomaisen selkeät. Cd- ja vinyylipainosten äänenlaadulliset erot ovat pieniä mutta selkeitä. Vinyylillä kitara ”hengittää” enemmän, ollen myös samalla kolmiulotteisempi. Rumpujen lautaset ovat vinyyliversiossa metallisemmat, ja bassorumpu toistuu vinyylillä isommalla auktoriteetilla. Kaikenkaikkiaan suosittelen siis vinyylipainosta.