Maailmalle on tähän mennessä pukattu monenkin ”superkokoonpanon” levyä jotka ovat yleensä sitten unohtuneet, tai harvoissa tapauksissa onnistuneet. Metal Allegiancen riveissä on useampikin tunnettu tähti. Soittopuolella löytyy niin David Ellefsonia (Megadeth), Alex Skolnickia (Testament) kuin Mike Portnoytakin (ex-Dream Theater). Keuhkojaan levyllä taasen tuulettavat niin Max Cavalera (ex-Sepultura, Soulfly), Johan Heggin (Amon Amarth), John Bush (Armored Saint, ex-Anthrax) kuin moni muukin.

Metal Allegiancen metalli on thrashista vuoltua orvaskettä. Testamentin ja Kreatorin olemus on läsnä kuin varjona taustalla. Ensimmäisen kerran kuuntelin levyä hieman pienellä volumella enkä saanut siitä oikein mitään irti. Samaa shittiä kuin moni muukin thrash -kiekko, ajattelin. Mutta tulipa sitten etäpäivä töistä ja pystyin luukuttamaan levyä stereoillani oikein kunnolla. Kuinka ollakaan, levy aukesi aivan toisella tavalla. Kitarat riffittelevät mainiosti, basso jytisee taustalla ja eri laulajat murisevat viestiään tuoden viestin perille. Soundit levyllä ovat erinomaiset. Leveyttä äänikuvassa on mainiosti ja kitarat tulevat kunnolla framille. Ja harvalla metallikiekolla olen törmännyt yhtä hyviin rumpusoundeihin. Tosin Mike Portnoyn osuus hieman ihmetyttää – mies ei tuo briljanssiaan esille sen kummemmin vaan mätkyttää rumpupatteriaan siinä kuin kuka tahansa normirumpalikin. Kaukana on Nick Menzan tai Dave Lombardon julmettu kekseliäisiyys.

Kuten todettua, riittävän volumen kanssa kuunneltuna Metal Allegiancen levy on vallan messevää kuunneltavaa. Huonona puolena on biisien tietynlainen hahmottomuus, osa jää mieleen kun taas osa ei. Mutta mitäs siitä, antaa thrashin riemastuttaa! Soundillisesti mennään lähestulkoon mestariluokassa.

3,5/5