Vuosituhannen vaihteessa Therion eli kultakauttaan: muutama vuosi sitten julkaistu Theli oli nostanut bändin kiinnostavuudessa ykköskastiin. Christopher Johnsson, bändin primus motor, eli valtaisaa luomiskautta ja julkaisi Therionin kanssa levyn per vuosi. Vuonna 2000 julkaistu Deggial jatkoi kultakautta mallikkaasti, ollen sekä musiikillisesti että soundillisesti varsin mainio täyspitkä. Erinomainen esimerkki tästä on vaikkapa levyn avaava Seven Secrets of the Sphinx, joka jytisyttää massiivisuudellaan vaikut korvista. 

Minulla kuuntelussa olevat cd ja lp ovat molemmat ensijulkaisuja vuodelta 2000.

Vertailussa ensituntuma on että nyt mennään eroavaisuuksissa todella nyansseissa; eroavaisuuksia bongatakseen pitää olla todellakin korvat höröllä. Kuuntelun ja vertailun edistessä nuo pienet nyanssierot tulevat kuitenkin kohtuullisen selviksi. Tällä kertaa paremmuus muodostuu mielestäni makuasiaksi. Cd:llä on hieman avoimempi ja dynaamisempi sointi, tuntuu siltä kuin lp:tä olisi hieman kompressoitu. Toisaalta cd:llä on hieman kireämpi ja raaempi yläpää. Nyt en siis julista voittajaa vaan jätän sen makuasiaksi.