Type O Negative hyppäsi aikoinaan 90-luvulla kuuluisuuteen täysosumansa, Bloody Kissesin kanssa. Kyseessä on levy jossa kaikki osaset loksahtivat kohdalleen, aiempien levytysten lupaukset lunastettiin täydessä mitassa eikä arvailuille jätetty varaa. Bändi hyppäsi hetkessä klubeilla seikkailleesta sekopäisestä goottibändistä areenatasolle. Christian Woman -biisi sai myös hyvin soittoaikaa MTV:llä, tosin sen kompromentoivat sanat jouduttiin muuttamaan – muuten ei asiaa tv:hen olisi ollut. Biisin tehokkuutta kuvaa se että olen kyseisen videon nähnyt viimeksi yli 20 vuotta sitten, mutta muistan edelleen ulkoa muunnellut sanoitukset, kuten tietysti alkuperäisetkin.

Harmillista kyllä, Bloody Kissesin magiaa ei Type O Negative ole sittemmin onnistunut toistamaan. Hyviä irtobiisejä on julkaistu siellä täällä, mutta lähellekään samanlaista kokonaisuutta ei ole tullut. Eikä myöskään tule, sillä aikoinaan Playgirl -lehdessäkin debytoinut lahjakkuus Peter Steele heitti lusikan nurkkaan 2010 kun hänen sydämensä lakkasi toimimasta.

Bloody Kisses loistaa myös äänenlaadullisesti. Soundi ei ole kaikista analyyttisin, mutta sopii täydellisesti levyn biiseihin, lisäten oman tärkeän osansa pitkäsoiton tunnelmaan. Tällä kertaa sanoisin että pidemmän korren soundien suhteen vie cd. CD on selkeäsoundisempi ja jotenkin rehellisemmän oloinen alkuperäiselle tavoitteelle. Tosin mikäli hifi-laitteistosi äänensävy on kirkkaanpuoleinen, voi vinyylin muutamaa astetta pehemämpi äänenväri sopia sinulle. Mainio levy joka tapauksessa, ei referenssitasoa soundiensa puolesta mutta mitä mainiointa musiikkia siltikin.