Guns’n’Roses: Appetite for Destruction CD vs. LP

Appetite for Destruction on debyyttialbumeiden debyyttialbumi. Salaman lailla iskenyt platta sisältää lähestulkoon pelkkää hittiä, toinen toisensa perään. On vaikea kuvitella mitten Appetite olisi voinut olla parempi – Axl oli täydellinen keulakuva vaaraa uhkuvalle rock-bändille joka tiesi miten tehdä asiat oikein. Vaan kakkoseksi ei jäänyt myöskään Slash jonka kitarasoolot hakevat vieläkin vertaistaan. Vajaat kymmenen vuotta sitten Areenalla nähty Gunnarit ilman Slashia näytti kuinka tärkeä hahmo Slash bändille on – bändi oli tuolloin vain varjo oikeasta itsestään. No, onneksi ”Not in this Lifetime Tour” korvasi tilanteen niille jotka eivät nähneet bändiä kiertueella vuonna 1991.


Voin avoimesti myöntää että siitä on aikaa kun olen viimeksi Appetite for Destruction -kiekon soittimeeni laittanut. Radiosoitto on pitänyt mukamas huolen siitä ettei kotona lättyä tarvitse soitella. Vaan totuus on se että levy on juurikin kokonaisuutena vallattoman kova – paljon enemmän kuin osiensa summa. Pelkkää Paradise Citya tai Sweet Child of Minea kuunnellen unohtuu helposti kuinka mahtava kokonaisuus on kyseessä. Jokaiselle raidalle on levyllä oma paikkansa eikä fillereitä ole.


No entäs sitten äänenlaatu? Peseekö cd tälläkin kertaa vinyyliversion, kuten kävin Use Your Illusionin kanssa? Lyhyesti sanottuna, ei pese. Nyt vinyyli on kirkkaampi, raikkaampi ja räkäisempi kuin mitä turhankin bassorikas ja tumma cd-levy. CD:tä voisi sanoa vinyylin rinnalla jopa tumpuksi. Eli ei muuta kuin vinyyli sorviin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s