Ennen Mesmerize -albumia System of a Downilla oli plakkarissaan jo muutama mainio pieni levy. Eniten lupauksia antoi Toxicity, levy jolla varsinkin nimibiisi kertoi että tästä bändistä tullaan vielä kuulemaan. Ja pysyvä hitti tuosta tulikin, sitä kuulee edelleen jatkuvasti mm. Hard Rock -cafeissa ja biisi saa myös radiosoittoa vaikka ollaan jo menossa Herran vuotta 2019. Levyhän julkaistiin alunperin jo 2001.

Mutta varsinainen pommi tuli Mesmerizen myötä. Kukaan ei ollut osannnut arvata millainen täysin suvereeni taidonnäyte olisi kyseessä. Mesmerize heitti bändin suoraan stadionluokkaan. Levy on omituinen kokoelma kerrasta mieleen jääviä riffejä, sekoilua, huutoa, kaikenlaista omituista menoa. Hulluuden ja nerouden raja on häilyvä, ja Mesmerize tanssii juuri tuolla viivalla. Ja tanssiikin niin pirun taitavasti. Juuri kun kuulija luuli olevansa sopivasti mukavuusalueellaan maistuvien riffien ja melodioiden kanssa, heitetään kuulija suoraan syvään päähän omituisen riehumisen ja raivoamisen kanssa. Ja sitten kun kuulija luuli kyllästyvänsä, nostetaan hänet taas ylös pohjalta mahtavien melodioiden toimesta.

Mesmerize sisältää useita klassikoksi laskettavia biisejä; kukapa voisi väittää ettei moshaa salaa kuunnellessaan vaikkapa Question! -biisiä. Niskajänteet ovat tiukoilla sillä heti perään heitetään tappavalla riffittelyllä varustettu Sad Statue. Jo näillä kahdella biisillä oman olohuoneen yksityinen mosh pit on totta. Hiukan armoa kuulijalle annetaan hitusen kevyemmällä Old School Hollywood -kappaleella ja keho palautetaan normaalitilaansa kerrassaan mahtavalla, mestarillisella ja melodisella Lost In Hollywoodilla.

Hypnotize on Mesmerizen kaksoisveli, hieman Mesmerizen jälkeen julkaistu täyspitkä kiekko. En tiedä oliko alunperin tarkoitus julkaista molemmat albumit kerralla, muistelisin että levyjen julkaisussa oli noin puolen vuoden väli. Hypnotize aloittaa tasan siitä mihin Mesmerize jäi. Attack alkaa aggressiivisella riffillä ja jatkaa samaa tahtia, aina välillä hidastaen tahtia kunnes taas mennään konekiväärin nopeudella. Niin kuin vain Attack -nimiselle biisille sopiikin. Soundillisesti Hypnotize on suoraa jatkoa Mesmerizelle, minkäänlaista soundipoliittista eroa ei albumeilla ole. Attackin jälkeen kuulijalle ei anneta juurikaan levähdysmahdollisuutta vaan Dreaming jatkaa tutun rajulla linjalla, pitäen melodisuuden onneksi kuitenkin mukanaan ja loppubiisistä kuullaan kovinkin rauhallista menoa kunnes taas kitarat räjäyttävät tajunnan.

Levyn A-puoli jatkuu tutuilla linjoilla, Kill Rock’n’Roll on hieman kummallinen sekoilu, vaikka tietysti sitä sekoilua riittää yleensä joka biisiin. Hypnotize alkaa kauniisti ja jatkuu yllättävän rauhallisena loppuun saakka, kyseessä ei ole kuitenkaan levyjen top 5 -kategoriaan kuuluva biisi. Tuolle listalle päästäkseen pitää jo olla aika pirun kova kappale.

Stealing Society alkaa jälleen nopealla riffittelyllä mutta hidastuu hetkisen kuluttua eikä oikein iske kuulijan kuulohermoon. Tentative jatkaa huutolinjalla, hidastuu hieman keskivaiheilla kunnes taas tykittelee itsensä kalkkiviivoille. Biisissä on pysäyttävä kysymys: ”where do you expect us to go when the bombs fall?”. Tästä tulee hakematta mieleen Aleppo, Irak, Afganistan. Levyn julkaisusta on aikaa jo 13 vuotta mutta asiat eivät valitettavasti ole paljon muuttuneet.

B-puoli avataan korvia raastavasti U-Fig’n toimesta. Itse en tästä biisistä liiemmin pidä, mutta onneksi seuraavaksi Holy Mountains paikkaa tilannetta. Mitään easy listeningia ei tosin tämäkään biisi ole, kuten voitte helposti arvata. Harmillisesti nytkään ei olla top 5 -materiaalissa. Hypnotize koostuukin selkeästi huonommasta biisimateriaalista kuin Mesmerize, jonka lähestulkoon jokainen biisi on hitti.

Loppulevy sekoillaan loppuun erinäisten hassujen tai vähemmän hassujen raitojen kanssa. Soldier Side viimein kasaa levyn komeasti yhteen.
Elin vuosikaupalla pelkkien cd-levyjen varassa kunnes viimein, muutama kuukausi sitten, levyt julkaistiin vinyylillä. Ja hyvä että julkaistiinkin, nimittäin soundit ovat vinyylillä paremmat. Stereokuva on laajempi, viiltävät soundit eivät viillä ihan niin pahasti ja vokaalit ovat todentuntuisempia. Suosittelen siis vinyylien hankintaa, hintakaan ei muistaakseni ollut kovin paha.