Sielun Veljet perustettiin aikoinaan, kun Hassisen Koneen rauniot vielä savusivat. Ismo Alangon ja kitaristi Jukka Orman uusi missio oli tehdä musiikkia joka ei ole läheskään niin helposti omaksuttavaa kuin mitä Hassisen Kone oli. Tästä saa hyvän käsityksen bändin debyyttialbumilla joka äänitettiin aikoinaan livenä Ylen mobiilistudiota käyttäen. Sielun Veljien varhaiset biisit tukeutuivat usein junnaaviin riffeihin, huutoon, hikeen ja räkään. Usein meno oli jopa shamanistinen. Suuri yleisö oli ihmeissään tästä totaalisesta muodonmuutoksesta, eivätkä Siekkareiden alkupään levytykset hätyytelleet levymyyntitilastojen kärkipaikkoja.

Meininki muuttui kun L’Amourha julkaistiin. Nyt musiikki oli helpommin lähestyttävää, ja levy sisälsi muunmuassa Peltirumpu -hitin jota soitetaan vieläkin radiossa. Ei L’Amourhan sisältö kuitenkaan ollut kokonaisuudessaan silkkaa hittimateriaalia, vaan se sisälsi myös raskassoutuisempaa tavaraa ja aikoinaan Ylen kieltämän On mulla unelma -biisin. Tässä kappaleessahan Ismo Alanko lauloi muunmuassa että ”mä pyyhin perseeni siniristilipulla”. Eli ei L’Amourha sentään pelkkää mainstreamia ollut.

Vertailussa minulla on tällä kertaa originaali vinyyli, ja digitaalisesti remasteroitu cd. Vinyyli kuulostaa kuuntelukelpoiselta niin kauan kunnes cd laitetaan soimaan. Nyt soundi on huomattavasti kirkkaampi ja ilmavampi, ja bassopuolella on huomattavaa muutosta. Basson voimakkuutta on lisätty ehkä liikaakin, mutta toisaalta nyt siinä on resoluutiota ihan eri tavalla kuin lp:ssä ja vaikkapa tomien iskut kuuluvat selkeästi.
Pidemmittä puheitta, tällä kertaa laselevy vie selkeästi voiton kun äänenlaatu otetaan huomioon.