Blutengel on ollut jo vuosia saksalaisen sähköisen goottimusiikin sanantuoja. Ja Blutengelin gootti koostuu nimenomaan elektronisista instrumenteista sillä esimerkiksi kitaraa ei ole lainkaan mukana.

Oma suhtautumiseni Blutengeliin on ollut tähän asti hieman kaksijakoinen: bändin jokaisella levyllä on ollut kyllä yksi-kaksi välittömästi päähän jäävää hittibiisiä, mutta muuten biisit ovat usein olleet hieman mielikuvituksettomia, harmaaksi massaksi muodostuvia.

Kuultuani ensimmäisen kerran Damoklesta olin hieman ymmälläni. Nimittäin en havainnut levyllä yhtään ”pikahittiä”. Muutenkaan en oikein osannut muodostaa kuvaa siitä millainen levy on kyseessä. Mutta useampi, keskittyneempi kuuntelu oli palkitsevaa. Sillä Damokles on kokonaisuudessaan hieno levy, jonka lähes jokainen kappale lähentelee erinomaisuutta. Kappaleet ovat melodisia, sanoitukset tuntuvat henkilökohtaisilta ja niissä on sanomaa.

Jo ensimmäisenä varsinaisena biisinä, heti intron jälkeen, tarjoiltava nimibiisi Damokles riisuu kuulijan aseista ollen vallan mainio biisi. Jostain syystä tämä kappale lauletaan saksaksi, mutta onneksi internet auttaa, ja biisistä löytyy käännös myös englanniksi.

Jatkossa omiksi suosikeikseni muodostuvat The Search, Strong sekä Hourglass of Time. Mutta nämä eivät ole ainoita hyviä biisejä sillä marginaali muihin levyn kappaleisiin ei ole kovin iso.

Uskallan suositella Blutengeliin tutustumista varsin monille: niille jotka pitävät elektronisesta musiikista, goottidiggareille sekä muuten vain hieman eksentrisestä musiikista pitäville.

9/10