Tuttavani kävi taannoin kyläilemässä, tarkoituksena testailla erilaisia HiFi -asioita. Eräs hänellä mukana ollut testilaite oli Pro-Jectin DAC box S USB. Päätimme kokeilla kuinka Pro-Jectin purnukka pärjää muita verrokkeja kohtaan. Olin saanut Hifimestasta kokeiltavaksi iFi Zen DACin jota vastaan Pro-Jectia vertailtiin.

Olen suhtautunut hieman skeptisesti hehkutettuihin ”valtaviin eroihin” eri dacien välillä. Viime kerrasta kun asiaan tarkemmin perehdyin on kulunut jo vuosia, tuolloin ostin cd-soittimeksi Consonance Reference CD 2.2:n. Toinen vaihtoehto olisi ollut joku Arcamin malli, joka tosin hävisi äänenlaadussa raskaasti Consonancelle.

Laitoimme ensimmäiseksi Pro-Jectin tuotteen tulille. Käytimme koaksiaalista kytkentää. Musiikiksi oli valittu ainakin Metallicaa, Megadethia ja Lasten Hautausmaata. Ensisavujen perusteella soundi kuulosti olevan kuunneltava, tosin melko tumma. Hetken kuuntelun jälkeen vaihdoimme Pro-Jectin tuotteen Zen DACiin. Musiikin alkaessa olimme tippua nojatuoleistamme. Vaikutelma oli kuin olisimme vaihtaneet vanhan monomankan kunnollisiin stereoihin. Ero oli oikeasti todella merkittävä, siitä ei ollut mitään epäselvyyttä. Kaikki skeptisyys hävisi musiikin soidessa, ja kummallista oli muunmuassa se että Zen DAC ei ole edes mitenkään kallis kapine, hintaa sillä on vaivaiset 159 €.

Pakko oli vielä tehdä tuplatarkistus, ja kytkimme Pro-Jectin jälleen soimaan. Sama lopputulos, nyt tietysti toisin päin. Musiikista hävisi ilmavuus, luontainen kirkkaus ja kuunneltavuus.

Koska Zen DAC oli lainalaite ja se piti palauttaa, en valitettavasti ehtinyt vertailla sitä etuvahvistimeni (Anthem AVM 60) DACiin tai CD-soittimeni vastaavaan. Tuo vertailu olisi ollut hyvin mielenkiintoista, ja pelottavaakin ehkä.

Sen verran DAC-vertailu jäi vielä kutkuttamaan että päätin verrata Anthemin ja CD-soittimeni DACeja. Consonance CD on siitä erikoinen että siinä käytetään yhtä Sovtek 6H30 -putkea. Anthem taas kehuu toimittavansa parasta digitavaraa 32-bittisine muuntimineen. Mutta ei muuta kuin eteenpäin kuuntelun kanssa. Kuuntelin musiikkia ensin Anthemin DACin kautta. Fiilikseksi tuli ilmava ja varsin skarppi sointi, särökitaroiden kanssa ehkä jopa hieman turhankin skarppi. Riipiväksi toistoa ei voi haukkua, mutta jonkinasteista kuunteluväsymystä voi laitteella metallimusiikin kanssa tulla.

Seuraavaksi vaihdoin soinnin tulemaan Anthemin analogisiin RCA-liittimiin, eli käytin CD-soittimen DACia. Tällä kertaa ero ei ollut yhtä suuri kuin Pro-Ject vs. iFi, mutta se oli kuitenkin selkeästi kuultavissa. Consonancen kautta soundi oli pari astetta pehmeämpi, särökitarat eivät olleet enää aivan yhtä teräviä. Toki särön kanssa soitetun sähkökitaran kuuluu kuulua säröiseltä, mutta sitä on kivempi kuunnella ilman jonkinasteista ”digitaalista kovuutta” tai miten sen sitten ilmaisisi. Olin tähän asti käyttänyt CD-soittimeni DACia, ja näin aion tehdä jatkossakin. Tosin täytyy vielä sanoa että detaljibongarille Anthemin DACin käyttäminen voi olla ehkä parempi vaihtoehto. Mutta tämä ei ole sinänsä mikään ongelma, kun CD-soitin on kytketty etuseen kiinni sekä analogisesti että digitaalisesti, valinnan voi tehdä helposti valitsemalla äänilähde kaukosäätimellä.

Kaikenkaikkiaan DAC-testi oli hyvin mielenkiintoinen ja sivistävä. Tämä onkin harrastuksen suola, koskaan ei tiedä mitä juttuja löytää edestään. Melkeinpä hävettää että ei tähän DAC-asiaan ole tullut tutustuttua aiemmin.