En ole koskaan ollut kova Stam1na -fani. Muistan vielä ajan jolloin sain erään Stam1nan ensimmäisistä cd-r -demoista arvosteltavaksi, en tainnut sille kovin monta pistettä antaa. Toki bändin soitto oli tuolloin aika lailla erilaista kuin nykyään.

Jos mennään kovin yksityiskohtaisiksi, olen kuunnellut enemmälti oikeastaan vain yhtä Stam1nan levyä. Viimeinen Atlantis on mielestäni täyden kympin levy, dystopia joka hakataan isolla lekalla kuulijan kalloon. Taisin jossain välissä ostaa bändin toisiksi uusimman levyn, enkä valitettavasti pitänyt siitä kuin yhden biisin verran. Arvostan musiikissa melodioita, tarttuvuutta, menevyyttä ja sitä että se koskettaa jollakin emotionaalisella tasolla. Valitettavasti Stam1nan tapauksessa nämä atribuutit toteutuvat omalla kohdallani vain yhdellä levyllä.

Siitä on kieltämättä jo aikaa kun olen Viimeistä Atlantista kuunnellut. Levyhän on julkaistu jo kymmenen vuotta sitten, joten ei ihme. Albumi tuli taas ajankohtaiseksi uuden remasteroidun vinyylipainoksen myötä. Tämä piti tietysti hankkia.

Saatuani levyn plakkariin, suunnistin välittömästi kotiin ja laitoin vinskan soimaan. Ensimmäinen havainto oli, että en muistanutkaan kuinka hyvät soundit levyllä on. Kuuntelin läpi molemmat puolet, ja olin soundeihin edelleen kovin tyytyväinen. Huonona puolena koin sen että dystooppisia puhepätkiä on lisätty alkuperäiseen cd-versioon verrattuna.

Muutaman kuuntelun jälkeen oli aika laittaa alkuperäinen cd soimaan. Olin lähes järkyttynyt, soundit ovat remasteroidulla vinyylillä huomattavasti paremmat. Vaikutti myös siltä että cd on loudness warin uhri, kaikkea tuli paljon mutta mistään ei meinannut saada mitään selvää. Vinyylillä soittimet soivat irtonaisesti ja niitä oli helppo kuunnella erikseen kun sille päälle sattui. Kokonaisuutena musiikki toistui miellyttävänä sekä selkeänä, ja vaikka levyn soundimaailma on tungettu melkoisen täyteen, seurattavuus on hyvää luokkaa. Myös särökitaroiden soundit olivat kohdallaan juuri eikä melkein. Lauluosuudet ovat mainiot, ja usein käytetyt tuplaukset kuuluivat selkeästi mutta eivät häiritsevästi.

Kuten varmasti kaikille on käynyt selväksi, suosittelen remasteroidun version kuuntelemista. En ole vielä vertaillut vinyyliä Tidal -toteutukseen, mutta sekin on vielä jossain vaiheessa ajankohtaista.