Sentenced Down: CD vs. LP

Sentenced alkoi tehdä kanssainväilistä läpimurtoa Amok -nimisellä albumilla, 90-luvun puolivälissä. Tuolloin laulajana toimi vielä vanha raspikurkku Taneli Jarva, ja levyltä lohkaistu ikiklassikko Nepenthe julkaistiin videona joka sai oikein kansainvälistä jakelua. Vaikka levy menestyi hyvin ja bändi alkoi saada nostetta, Jarva päätti jättää yhtyeen vedoten henkilökohtaisiin syihin. Down -albumi tehtiin varsin pian Amokin jälkeen, levyjen väliin mahtuu aikaa vain yksi vuosi. Jarvan irtisanouduttua uuden laulajan löytäminen oli kiireellinen asia, sillä tulevan levyn äänityksiin oli vain kolme viikkoa aikaa. Laulajaksi Jarvan tilalle löydettiin Ville Laihiala, jonka ulosanti on Jarvaa huomattavasti kevyempi ja melodisempi. Mörinä oli nyt Sentencedin osalta ohi.

Itselleni Down on se levy joka herätti minussa todellisen Sentencedin fanittajan. Amok oli jo alku, mutta vasta Down iski lujaa sydämeeni. Monta astetta melodisemmaksi muuttunut bändi säilytti synkeän maailmansa, jossa kukoisti sysimusta huumori. Ja huolimatta kevyemmästä tatsista, kyllä sitä raspiakin oli vielä mukana.

Down on juuri julkaistu uusintapainoksena vinyylillä, ja kävin hakemassa sen Turun Äxästä. Julkaisussa ei ole muuta erikoista kuin se että vinyyli on värikäs splatter, jossa on mukana mustaa ja jotain ilmeisesti kultaa imitoivaa väriä. Kansipahvin sisällä on levyn lisäksi levyn lyriikat ja muutama valokuva. Oikeastaan ihan tyylikäs julkaisu, kaikessa minimalistisuudessaan.

No miltä se sitten kuulostaa? Laitoin levyn lautaselle ja kuuntelin molemmat puolet kertaalleen. Äänimaailma kuulosti tummalta ja mitäänsanomattomalta. Seuraavaksi laitoin ensimmäistä julkaisua olevan cd-levyni soittimeen, ja vertailin laserlevyä sekä lp:tä. Välittömästi kävi ilmi että vinyyli on mokattu täydellisesti. CD:llä lautaset soivat elävästi, bassosta saa selvää ihan omana soittimenaan ja kitarat kuulostavat, no, kitaroilta. Vinyylillä kitarat ja basso ovat yhtä muhjua josta ei saa selvää. Lautasillakaan ei kuuntelijaa juuri hellitä. Soundimaailma on paskottu niin käsittämättömän pahasti että en ymmärrä miten se on mahdollista.

Pienen tutkimisen jälkeen huomasin että levyn sanoituspahvissa sanotaan levyn olevan remasteroitu. En osaa sanoa onko tämä remaster sama kuin 2007 julkaistu remasteroitu cd, vai onko kyseessä uusi remasteroitu painos. Veikkaan jälkimmäistä, pahvissa kun on oikein mainittu että levy on digitaalisesti remasteroitu Ulf Horbeltin toimesta.

Vinyylin soundi on niin huono, että koen sen lähinnä fanikunnan loukkauksena. Että tämmöinen tapaus tällä kertaa.

4 kommenttia artikkeliin ”Sentenced Down: CD vs. LP

  1. Hyvä kuulla välillä näistä ”to be avoided” vinyyleistäkin. Yleisesti näkee vain ylistäviä kehuja kuinka vinyylin soundi on parempi kuin CD:n, mutta ei se välttämättä sitä tarkoita. Itse innostuin n. vuosi sitten vinyyleistä uudestaan ja olen siitä lähtien ostanut enemmän vinyylejä kuin CD-levyjä. Harmikseni sekaan on osunut useampiakin hutivetoja, jotka olisi saanut jäädä ostamatta.

    Esim. Immortalin Blizzard Beasts 2017 splatter editionina ei jää soittolistalleni. Onhan levyssä jo lähtökohtaisesti varsin rujo äänimaalima, mutta en tiedä mitä vinyylin printissä on tehty. Suurinpiirtein kaikki soundit on plaanattu keskialueelle eikä mikään erotu mistään. Aivan karmea soundi.

    Fear Factoryn Obsolete 2018 ensimmäistä kertaa julkaistuna vinyylinä löytyi levykaupasta ja odotukset olivat korkealla. Levy kuuluu kuitenkin omiin suosikkeihini ja Securitronilla tulee tehtyä aina laitteiston bassojen testausta. Jollei jokainen basarin isku ei erotu, niin napakkuutta puuttuu. En tiedä johtuuko industrial soundien yleisestä soveltumattomuudesta analogiseen maailmaan vai mistä, mutta kyllä oli pehmeää. Ei vaan iske eikä lähe. CD:n digitaalinen ote pätee tähän musiikin tyyliin tämän kokemuksen pohjalta selvästi paremmin. Taitaa jäädä hyllyyn tuokin lätty ja orkkis CD:llä mennään jatkossakin.

    Eli lisää vinkkejä saa laittaa mikä vinyyli pelittää ja mikä ei. Ei näitä rapsoja liikaa löydy, varsinkaan suomeksi.

    Tykkää

    1. Juu aika vähän missään on analytttista ja rehellistä vertailua noista vinyylijulkaisuista. Itse yritän tätä asiaa auttaa omalla vaatimattomalla panoksellani. Pitäisi vain jaksaa useammin kirjoitella näitä, mulla taitaa olla vielä reilut parikymmentä julkaisua sekä laserina että vinyylinä. Ja tietysti koko ajan tulee lisää hankittua.

      Tykkää

  2. Aivan täsmälleen samaa mieltä tästä. Olen oston jälkeen kuunnellut kaksi kertaa. Toisen kerran varmistuakseni etten kuullut harhoja.

    Pitäisi saada eka versio vinskasta testiin tästä levystä.

    Tykkää

    1. Juu näin se valitettavasti on. Harmi juttu sillä musiikkituotos on erinomainen. En vaan ole tuota levyä liiemmin myynnissä nähnyt, että saisi vaikka originaalin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s