Jo vuonna 1990 perustetun doom-orkesteri My Dying Briden uraauurtava rooli omassa genressään on varmasti tuttu asia monille synkempien metallimerien kyntäjille. Bändin toinen levy, Turn Loose the Swans, takasi My Dying Bridelle ikuisen paikan fanien sydämissä. Kaihoisan synkkä albumi osoitti orkesterin kyvykkyyden tehdä tasaista jälkeä, sekä tarvittaessa erinomaisen hienoja klassikoita kuten levyn sisältämä Sear Me MCMXCIII osoittaa. Olennainen osa bändin sointia on laulaja Aaron Stainthorpen välillä muriseva, välillä puhtaasti kuuluva ääni.

My Dying Briden Turn Loose the Swansilla alkanut laatujulkaisujen putki jatkui kolmannella levyllä. Loistava The Angel and the Dark River kuuluu jokaisen arvonsa tuntevan metallimiehen ja -naisen levyhyllyyn. Vaan eipä mitään, bändin luomisvoima synnytti seuraavaksi nyt testissä olevan Like Gods of the Sun -albumin. Tällä levyllä ei ole joukossa ainuttakaan filleriä, jokaiselle biisille on levyllä oma paikkansa ja albumin päättävä For My Fallen Angel on syntikalla ja viululla säestetty mestariteos.

Aikoinaan 90-luvulla innostuin My Dying Bridesta, kun kuulin Turn Loose the Swans -albumin, ja hankin pari seuraavaa levyä heti niiden ilmestyttyä. Valitettavasti orkesterin biisikynä tylsistyi jo viidennellä levyllä. 34.788% ei sisältänyt enää aiempien levyjen taianomaista ilmapiiriä, ja tätä levyä pidetään yleisesti My Dying Briden kultakauden päättäneenä albumina. Laulupuolelle lisättiin reippaasti death metal -tyylistä mörinää joka jätti puhtaan laulutyylin nielemään pölyä. Bändi julkaisi seuraavaksi pitkän listan levyjä, joista ei valitettavasti ole klassikoiksi. Viimeisten parin levyn aikana My Dying Bride on kerännyt ylistäviä arvioita, ja vaikuttaa siltä että orkesteri on tehnyt arvoisensa comebackin.

Nyt cd vs. lp -testissä olevan Like Gods of the Sunin hankin levyn ilmestyessä cd:llä, ja nyt löysin viimein uunituoreen uusintapainoksen vinyylillä. Kuuntelin vinyylin jo pari kertaa läpi, ja soundit ovat erinomaiset. Seuraavaksi pitää kaivaa cd levyhyllystä ja tehdä vertailu.

CD:n ja lp:n erot ovat aika selkeät. Tällä kertaa lp tuottaa huomattavasti paremman stereokuvan, ja soundissa on sopivasti ilmaa. Basso-osasto kulkee sopivasti lattian rajassa. CD:llä hämäännystä tuottaa diskantti, joka on omituisen häilyvä, jopa lähes huojuva. Kyllä cd:täkin voi kuunnella, mutta nyt suosittelen vinyylin valintaa.

CD-versio on https://www.discogs.com/My-Dying-Bride-Like-Gods-Of-The-Sun/release/382125

Ja vinyyli https://www.discogs.com/My-Dying-Bride-Like-Gods-Of-The-Sun/release/4101404