Kuuminta hottia näyttävät hifi-kuvioissa nykyään olevan erilaiset NAS-, ethernet kytkin- ja tietokonetwiikit. Muodissa ovat mm. virtalähteiden vaihtaminen, kellopiirien muokkaus, kovalevyjen vaihdot, kytkinten korvaus ”paremmilla”, USB-väylien fiksaukset ja digitaalista signaalia kuljettavien johtojen vaihtamiset.

Itse olen saanut alunperin datanomin koulutuksen, toki sitten työskennellessäni esimerkiksi Hewlett-Packardilla tai EMC Computer Systemsillä olen saanut huomattavat määrät lisää kurssitusta. HP:lla korjasin sekä administroin hp-ux -palvelimia sekä työasemia. EMC oli erikoistunut high end -levyjärjestelmiin ja kuituverkkoihin, näiden kanssa toimin mm. administraattorina, arkkitehtina, projektipäällikkönä jne. Nykyään EMC on osa Delliä, nimittäin Dell osti EMC:n jonkin aikaa sitten.

Minulla on siis jonkin verran teknistä taustaa, jotta voin kommentoida asiaa omilla mielipiteilläni. Mutta jottei homma mene pelkästään tekniseksi filosofoinniksi, laitan tähän tekstiä testistä, jossa vertailin mahdollisia eroavaisuuksia cd:n, Tidalin, tietokoneen ja NASsin välillä.

Käytössä minulla on Netgearin Readynas, ja toisena ”nassina” Windows-läppäri jossa on share päällä. NAS kytkeytyy kolmen ethernet-piuhan kautta wlan-purkkiin, läppäri on kytketty langattomaan verkkoon. Striimerinä käytettävä bluesound node 2i on kytketty myös kolmen piuhan kautta wlan-purkkiin.

Musiikit on ripattu samalla läppärillä Exact audio copy -ohjelmalla flac-muotoisiksi tiedostoiksi.

Testasin ensin Opethin biisillä Windowpane tiedostojakoja eli nassia ja läppäriä, käyttäen ”soittimena” Bluesoundia. Nopeasti kävi selväksi että näissä en eroja kuule. Seuraavaksi Tidal, ei eroja. CD: kanssa ensin vaikuttaa siltä että bassotoistossa olisi eroa, mutta useamman kuuntelun jälkeen kuulostaa samalta.

Metallican Blackened, sama sointi kaikilla.

Homman hienovireisyydestä kertoo se, että toissapäivänä kuulemani erot Ayreonin biisin kanssa eivät kuuluneet tänään.

Erojahan pitäisi netissä julkaistujen raporttien mukaan olla vaikka kuinka. Esimerkiksi: ethernet-kytkentöjen ledivalot, langallinen Ethernet vs. langaton, NASsin kovalevyt vs läppärin ssd, erilaiset virtalähteet, erilaiset cpu:t jne.

Eli siis toistaiseksi en ole havainnut eroja CD vs Tidal vs NAS vs läppäri.

Läppärin jakotoimintoa voidaan verrata nassiin joten voin sanoa testanneeni kahta NASsia.

Daccina on käytetty kaikilla Anthem AVM 60-esivahvistimen daccia.

Varsinaista hifi-käyttöön tehtyä NASsia minulla ei ole ollut mahdollista testata, mutta koska en kuullut eroja yo. asioissa, tuskinpa kuulisin niitä myöskään hifi-NASsin kanssa. Nyt kun käytännön kuuntelutesti on saatu pois alta, voidaan alkaa miettiä mistä tulos johtui.

Työssäni palvelinkorjaajana opin nopeasti sen, että palvelimissa on runsaasti erilaisia tapoja varmistaa että data kulkee _muuttumattomana_ alkupisteestä loppuun saakka. Vaikkapa muistipiireissä esiintyvät single bit -virheet korjataan automaattisesti. Double bit -virheistä palvelin ei enää selviä, vaan kaatuu. Ja tämä kaatuminen on hyvä esimerkki siitä kuinka vakavasti tietotekniikkapuolella otetaan datan muuttumattomuuden vaatimus. Eli palvelin ennemmin laittaa itsensä nurin, kuin antaa datan muuttua ja jatkaa matkaansa. Data on tietysti loppupeleissä niitä ykkösiä ja nollia, joita hifipiireissä usein käsitellään ironisesti ja ilmeisesti ajatellaan että on olemassa vielä joku muu ulottuvuus josta äänenlaadulliset muutokset johtuvat.

Esimerkiksi hp-ux koneet tekevät kaatuessaan datavirheeseen rautadumpin, heksakoodia sisältävän tiedoston, josta voidaan tarkalleen nähdä mitä koneessa on tapahtunut datan korruptoituessa, nähdään missä koneen komponentissa data on seilannut seotessaan. Tämä taas kertoo että kyseinen komponentti on rikki ja se vaihdetaan. Vuosituhannen vaihteessa kävin Ranskassa kahden viikon mittaisen kurssin joka keskittyi pelkästään noiden dumppien tutkimiseen ja ymmärtämiseen mitä koneessa tapahtui. Homma meni niin että tietyt heksakoodit käännettiin binääreiksi, niistä katsottiin aina tietyt bitit, sama jatkui kunnes löydettiin komponentti jossa data muuttui eli korruptoitui. Nykyään tuo tapahtuu tietysti koneellisesti, mutta olen oikein tyytyväinen siihen että tuon asian opin tekemään, aika lailla sivistävää se oli.

Kovalevytkin pitävät huolta siitä että data kirjoitetaan ja luetaan virheettä. Kovalevy pitää itse yllä taulukkoa paikoista joissa on virheitä, tämä ei ole näkyvissä tietokoneelle. Jos tietokone lukee kovalevyltä viallista osiota, se julistaa löytäneensä lukuvirheen ja jättää asian siihen, eikä toimita eteenpäin virheellistä dataa. Tämä meni ulkomuistista enkä jaksa alkaa etsimään tarkempaa tekstiä miten asiat menevät, homma toimii suunnilleen näin. Tiedonsiirtotapoja kovalevyjen ja tietokoneen (tai levyjärjestelmän, tai NASsin) välillä on useita. Aikoinaan ide ja ata, näiden jälkeen sata. Sata on siitä huono, että se on hitaampi kuin vaikkapa SAS, sata-levyt ovat epäluotettavia (niiden MTBF, Mean Time Between Failure on huomattavasti SAS-levyjä huonompi) ja Sata aiheuttaa tietokoneelle enemmän kuormaa kuin vaikkapa osittain scsi-standardin mukaan rakennettu SAS. ”Hifi”-NAssien valmistajat taitavat suosia poikkeuksetta Sata-liitäntäisiä levyjä. Tähän en keksi muuta syytä kuin sen, että Sata -levyt ovat huomattavasti SAS-levyjä halvempia. Ja onhan SAS tietysti myös hankalampi implementoitava. Toisaalta nyt kun asiaa hieman ajattelee, valmistajat toimivat tietysti niin että edullisimmissa ratkaisussa käytetään edullista Sataa, ja kalliimmissa ratkaisuissa sitten SSD-levyjä. Tosin taisin jostain kuulla ainakin huhua että hifi-NAS valmistaja Melco olisi palaamassa SSD-levyistä Sata-levyihin äänenlaadullisista syistä. Vai olisiko taloudellisista syistä? On varmasti houkutteleva ajatus myydä tuhansien eurojen hintaista, kalleinta NASsiaan edullisilla Sata-levyillä. Seuraavassa on linkki mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa vertaillaan erilaisten levytyyppien ja raid-tasojen äänellisiä eroja. https://www.audiotherapyuk.com/2020/05/08/comparing-the-melco-n100-and-n1/

Aika hurjia väitteitä. Voin kyllä puhtain omantunnoin sanoa että raid-tasoissa ei taatusti ole äänenlaadullista eroa. Paitsi sitten jos käyttää raid-tasoa 0 jossa ei ole suojausta levyrikkoa vastaan, ja levyrikko tuhoaa datan. Mielenkiintoista on myös se että perinteisten kovalevyjen ja SSD-levyjen välillä kuullaan eroja. Nimittäin tavallisissa kovalevyissäkin on muistibufferi, jonka kautta data kulkee. Eli molemmissa vaihtoehdoissa data kulkee muistin läpi. Lisäksi tämän jälkeen data kulkee tietokoneen tai NAS-järjestelmän muistin läpi. Ja vastaanottavan laitteen. Vielä en ole nähnyt juttuja joissa vertailtaisiin erilaisten muistipiirien äänellisiä eroavaisuuksia. Lisäksi musiikinkuuntelun muodostama bittivirta on sen verran pientä että levy kuin levy ja mikä raid-taso tahansa riittää kyseisen bittivirran kuljetukseen.

Virtalähteiden mahdollinen vaikutus bittivirtaan on minulle täysi mysteeri, samoin kuin erilaisten elektroniikan aiheuttamien ”häiriöiden”. Mikäli nämä asiat kääntelisivät bittejä vääriin asentoihin, olisi maailmamme kovin paljon erilainen kuin se missä nyt elämme. Voitte kuvitella paljonko säteilyä ja ”häiriötä” tuottavat räkkiin asennetut palvelimet, ja silti ne sekä niiden levyt toimivat moitteetta vuodesta toiseen. Kellopiirien vaihdot menevät omalla kohdallani samaan kuvioon.

Myös ethernet ja tcp/ip -protokolla ovat varsin koeteltuja ratkaisuja, ja kotiverkossa tapahtuva liikenne on kuin pieni hippunen verrattuna siihen mitä tapahtuu konesaleissa olevissa isoissa kytkimissä. Mikäli ethernet ja tcp/ip olisivat niin huonoja kuin mitä näissä twiikkausjutuissa lukee, olisi turha kuvitella että voisimme välittää tietoa kuten sitä nykyään välitetään. Ethernetillä oli etsikkoaikansa joskus 90-luvun alussa jolloin vielä törmättiin siihen että yritysverkoissa voi tapahtua ”törmäyksiä”, tuolloin collision-valot vain vilkkuivat. Ethernet on kehittynyt huomattavasti viimeisten 20-30 vuoden aikana eikä moisista ongelmista tarvitse enää olla huolissaan. Jopa halvat, muutaman kymmenen euron hintaiset kytkimet kykenevät välittämään tietoa luotettavasti.

USB-väylä on ollut ainakin alussa varsin onneton tapa tiedonsiirtoon. Sillä on ollut turha yrittää siirtää vaikkapa liikkuvaa kuvaa. En tiedä mikä on tekninen tilanne nykyisen USB-3 standardin kanssa, mutta sitä aikaisemmat versiot eivät kovin häävejä ole olleet. Tässä yhteydessä ymmärrän twiikkaamisen.

Kaikki mistä nyt kirjoitin, sijaitsee digitaalisessa domainissa, DA-muuntimen takana. Itse DA-muuntimissa on hyvinkin suuria äänenlaadullisia eroja, suosittelen DA-muuntimen hankintaa korvia ja rahapussia kuunnellen.

Toistan vielä itseäni. Mikäli virtalähteet, piirilevyt, häiriösuojaus, kovalevyt, digitaalikaapelit, kytkinportit, kellopiirit jne. toimisivat niin huonosti kuin niiden monen hifistin mukaan uskotaan toimivan, ei meillä olisi nykyistä tietoteknistä tasoa, vaan yhteiskuntamme olisi jossain ajallisessa kaukaisuudessa. En voi keksiä tälle, lähes hysteerisellä tasolla tapahtuvalle twiikkaukselle, muuta pontta kuin sen että hifiharrastajat ovat pitkään olleet tilanteessa jossa oikein mitään uutta ei ole alalle tullut. Kuinka tylsiä ovatkaan vahvistimet ja kaiuttimet verrattuna hifin ”mustaan aukkoon” jossa sijaitsevat tietotekniikkaan liittyvät jutut. Niitä voidaan modata ja twiikata monin eri tavoin, ja harrastus onkin yht’äkkiä monta kertaa kiinnostavammalla tasolla. Minkäänlaista järkevää teknistä perustetta en ole näille asioille kuullut.