Olen harrastanut vinyylinkuuntelua 90-luvun alusta saakka. Vaikka minulla ei mikään huikean kokoinen levyvarasto olekaan, on lp:tä kasautunut nurkkiin satoja kappaleita. Mitä pidemmälle harrastus on edennyt, sitä enemmän olen havainnut ongelmia esimerkiksi levyjen napsumisen kanssa. Näitä napsuja ilmestyy huolimatta siitä että säilytän levyt huolellisesti, uusin äänirasian neulan säännöllisesti ja käsittelen levyjä huolella. Onpa pariin levyyn tullut jopa jumittumisongelma. Eli levysoitin jää soittamaan pientä pätkää eikä etene.

Levypesuria olen ajatellut hankittavaksi useampaankin otteeseen, mutta hankinta on aina jäänyt muiden asioiden taakse. Nyt vihdoinkin ryhdistäydyin ja hankin pesuriksi Pro-Jectin tuoreimman, alumiinisen mallin. Pesurin suositushinta on noin 500 €, pitkä penni pulitettavaksi yksinkertaisesta laitteesta. Mutta toisaalta 500 € on helppo kuluttaa hifi-harrastuksen yhteydessä lähes huomaamatta. Ensimmäinen positiivinen seikka pesurin hankinnassa oli se, että se saapui Hifimestaan jo kahden päivän sisällä tilauksesta.

Nyt kirjoituksen aiheena oleva VC-S2 ALU on Pro-Jectin kolmas levypesurimalli. Aiempien runko on ollut jotain puupohjaista materiaalia, uusin on nimensäkin mukaan rakennettu alumiinista. Laite on kohtuullisen kokoinen, 415 x 325 x 272 mm. Levypesuri toimii niin että ensiksi puhdistettava levy laitetaan laitteeseen kuten levysoittimeenkin, ja sen jälkeen levyn etiketin suojaava klamppi laitetaan paikoilleen. Moottori kytkimestä käyntiin, ja pesuaineen levitys vaikka niin että pesuaineliuos laitetaan vanhaan tiskiainepulloon ja truutataan pieni vana levylle. Tämän jälkeen aine levitetään koko levyn alueelle mukana tulevalla vuohenkarvoista tehdyllä harjalla. Seuraavaksi käännetään pesurin ”putki” levyn päälle ja laitetaan imuri päälle. Nyt laite puhdistaa levyn putken alla olevilla huopasuikaleilla, ja imee nesteen pois imurilla. Molemmat mainitut toimenpiteet voidaan myös suorittaa kahteen kertaan niin että muutetaan moottorin pyörimissuunta kytkimellä toisin päin. Imurin ääni on varsin suuri, tämä kertoo varmaan siitä että tehoakin moottorissa on reilusti.

Jo muutaman koekappaleen pesun jälkeen voin sanoa että investointi levpesuriin on ehdottomasti kannattava. Aiemmin yhdessä biisissä napsuva Pink Floydin Wish You Were Here muuttui täysin napsuvapaaksi. Levyssä ei ollut mitään silminnähtävää vikaa, siitä huolimatta pesuri auttoi. Ikävämpi oli tilanne Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen Rajaportti -levyllä jossa levysoittimen neula jäi jumiin ja soitto jäi pyörimään parin uran kohdalle. Tässäkään levyssä ei ollut mitään vikaa jonka näkisi tarkemmallakaan katselulla. Pesun jälkeen tämäkin levy soi moitteetta!

Erinomainen seikka on myös se että usean levyn äänenlaatu parani pesun jälkeen. Esimerkiksi Juice Leskinen Slamin ”Tauko III” -levyltä löytyvän Mene Kotiin -biisin aiemmin lähes huomaamattomat tomien kalvot tulivat paremmin esille. ”Ei elämästä selviä hengissä” soi erinomaisen irtonaisesti ja selkeästi. Tämä noin 30 vuotta käytössä likaantunut, hyväsoundinen levyni sai uuden elämän.

Ehkä huomattavin asia napsumisten katoamisen lisäksi on pestyissä levyissä staattisen sähkön poistuminen (staattinen sähkö on tietysti osasyy napsuihin). Kun laittaa pestyn levyn soimaan, Linnin huovasta tehty levymatto ei enää nouse mukaan levyn kääntämisen tai vaihdon yhteydessä.

Levypesurin hankkiminen on suuri parannus kenelle tahansa vinyylinpyörittäjälle. Kuinka hienoa onkaan soitella pestyjä levyjä joiden napsumiseen on jo tottunut, ja yht’äkkiä ne napsut ovatkin kadonneet. Suosittelen kaikille pesurin hankkimista, levysoittimesta ja musiikkimausta riippumatta.