Parhaiten levysoitinvalmistajana tunnettu skotlantilainen Linn on keksinyt jo vuosikymmeniä sitten loistavan bisnesmallin: myydään asiakkaalle ensin edullisempi soitin, jota voi sen jälkeen päivittää maailman tappiin saakka. Toki soittimen voi ostaa jo valmiiksi kovemmilla spekseillä varustettuna, ja on hieno asia kun vanhaan soittimeen pystyy päivittämään uusia teknologisia ratkaisuja joilla saadaan taas parannettua äänenlaatua.

Itse myönnän nielaisseeni upgrade-koukun kerralla ja kokonaisena; alunperin edullisimpana Majik -mallina ostamani soitin on kokenut monia muutoksia: virtalähde on vaihtunut Hercules & Mose -yhdistelmään, äänivarsi Akitoon, laakeri Karouseliin ja nyt viimeisimmäksi äänirasia Krystaliin. Kauhulla odotan mitä keksin seuraavaksi päivittää.

Krystal -päivityksen voi sanoa ainakin osittain triggeröityneen siitä että ostin Musiikin.com -liikkeen lopettajaisista Graha Slee Elevator -purnukan jonka avulla low output -MC rasian saa liitettyä MM RIAA -purkkiin (minulla Graham Slee Reflex M)

Tilasin Krystalin Englannista harrastajalta joka itse vaihtoi vielä yhtä tasoa korkeampaan askiin – Linn Kandidiin. Itse en koskaan aio laittaa pelkkään äänirasiaan pitkälti yli kolmea tonnia kuten tämä kaiffari (koputan puuta). Krystalissa sanottiin olevan vain n. 40 käyttötuntia huolimatta kahden vuoden iästä. Hyväkuntoiselta rasia näyttääkin joten toivottavasti oikea käyttötuntilukema on jossain päin luvattua.

Rasian asentaminen kesti yllättävän pitkään. Kävin läpi useita netistä löytyviä ohjeita, ja niiden avulla homma hoitui. Yllätys oli esimerkiksi se että Linn vaatii äänivarren irroittamisen soittimesta äänirasian vaihdon ajaksi jotteivät äänivarren laakerit vaurioidu. Ensin ajattelin että ei kai sen niin väliä, ja asennan uuden rasian varren ollessa paikallaan. Luin kuitenkin vielä useamman jutun jossa kerrottiin varren irrottamisen olevan välttämätöntä, joten päädyin sitten siihen. En ole ennen irrottanut tai asentanut levysoittimen äänivartta, mutta tulipa se nyt kokeilluksi. Eräs huono puoli asennuksessa oli se että käytin vanhoja Adiktin mukana tulleita rasiajohtoja koska Krystalin mukana tulleiden liittimet olivat liian pienet.

Kun asennus oli viimein kaikkien taiteen sääntöjen mukaan valmis, laitoin ensimmäisen levyn tulille. RIAA-kombona toimi Graham Slee -yhdistelmä. Ainoa ääni mitä kuulin, oli rasiasta itsestään tuleva sihinä, äänentoistolaitteisto oli mykkä. No, tästä sitten ihmettelemään että missä vika. Vaihdoin RIAA:ksi vanhan Consonancen purkin, sama lopputulos eli hiljaisuus. Tämän jälkeen purin koko asennuksen, ajattelin että jos johtojen kanssa olisi tullut mokailtua. Ei ollut, hiljaisuus oli tämänkin jälkeen lopputulos.

Jossain vaiheessa muistin että tyttären huoneessa on vanha levysoittimeni sekä Denonin vahvistin jossa on sekä MC- että MM-rasiat hyväksyvä RIAA. Raahasin Linnin sinne ja kytkin kiinni. Levy soimaan, ja yllätykseksi musiikki raikasi. Harvoin on tuntunut näin hyvältä kuulla musiikkia levysoittimesta.

No seuraavaksi miettimään että mikä on vikana. Helpointa oli sulkea ulos Consonancen RIAA. Se oli nimittäin täysin mykkä eli rikki. Hieman hankalampi oli miettiä mikä oli ongelmana Graham Slee -kokoonpanossa. Jossain vaiheessa sain kuitenkin siitä ääntä ulos, ja aloitin hämmästelyn jotta missä vika oli. Tulin johtopäätökseen että Graham Slee -purkit eivät olleet riittävän kauan virroissa kun koitin soittaa musiikkia. Eli oltuaan hieman pidempään päällä, musa alkoi kuulua noiden purkkien kautta. Ja tässä veikkaan ongelman olleen nimenomaan Elevatorissa, eli purkissa joka nostaa MC-askin tuottaman jännitteen MM-RIAA:n ymmärtämälle tasolle. En tiedä kuinka vanha Elevator on, veikkaan useampia vuosia.

Jonkun tunnin kuuntelun jälkeen oli aika alkaa tehdä huomioita uusi vs. vanha kokoonpano. Eli low output MC Krystal & Graham Slee Elevator + Reflex M uutena ympäristönä, ja Adikt & Graham Slee Reflex M vanhana ympäristönä.

Ja kyllä niitä huomioita sekä eroja riittää. Krystalin kanssa basso on huomattavasti tiukempi ja paremmin kontrollissa, nyt lopputulos on tarkka ja ulottuva. Rumpusatsin lautaset kuulostavat luonnollisilta ja niissä on ”pidempi” ja selkeämpi sointi. Joillakin hyvin äänitetyillä levyillä kolmiulotteisuus, tietynlainen hologrammimaisuus tulee ilmi. Esimerkiksi Tom Waitsin Blue Valentine -levy kuulostaa hyvin aidolta ja vaikuttaa siltä kuin herra nojailisi baaritiskiin kaiuttimien edessä. Ennen askin saapumista olin käynyt paljonkin läpi erilaisia nettikeskusteluja jotka koskivat uutta Krystalia, vanhaa Adiktia tai molempia. Englantilainen koulukunta oli sitä mieltä että Adiktilla ei tee mitään, hanki parempi tilalle. Suomalainen koulukunta taasen arvostaa Adiktia paljon korkeammalle, eikä mitenkään välttämättä suositellut Adiktin korvaamista kalliimmalla. Olen kuitenkin omalla kohdallani erittäin tyytyväinen rasian vaihtoon.

Mutta mutta. Parin päivän mittaisen juhlan jälkeen toisen kanavan äänentaso tippui huomattavasti oikeaa alemmaksi. Tarkistin kaikkin rca-piuhat, ei vaikutusta. Päättelin että ongelman täytyy olla kiinni vanhoista rasiajohdoista, ne olivat nimittäin aika lailla kärsineen oloiset kun laitoin ne paikoilleen. Ok, ei muuta kuin varsi irti ja irrottelemaan rasian johtoja. Yksi piuha irtosi jo siitä kun kosketin nokkapihdeillä viereiseen johtoon, eli ongelman syy oli selkeä. Kävin noutamassa Hifimestasta uuden johdot, ja asensin systeemin takaisin. Nyt homma pelitti täysin.

Mutta ei aikaakaan niin kauhistus. Muutaman tunnin kuuntelun jälkeen ääni katosi kokonaan. Nyt otsasuoni alkoi ihan oikeasti alkaa esittää repeämisen merkkejä. Mietin että mikä ihme voi olla vikana, ja ainoa minkä keksin oli äänivarren pohjassa oleva varsijohdon 5-pinninen liitin. Painoin tuota liitintä ylöspäin samalla vastaten yläpuolelta, ja kuuntelin lopputulosta. Eipä ollut paljon kuunneltavaa, nimittäin mitään ei kuulunut. Viimeisenä yrityksenä otin varsijohdon kokonaan irti, ja tökkäsin takaisin. Nyt musa taas soi. Muistin samalla, että äänivarressa on piskuinen ruuvi joka pitää varsijohdon paikallaan. Väänsin ruuvin kiinni (viheliäinen homma) ja musa soi edelleen. Tämän jälkeen ongelmia ei enää manifestoitunut.

Laskin yhteen työtunnit, joita turailussa oli mennyt. Pääsin tulokseen 10-12 tuntia, ja tuona aikana purin ja asensin koko äänivarsi-rasia -kombon ainakin neljään kertaan. ”Tein itse ja säästin”, mutta olisiko kuitenkin kannattanut antaa ammattilaisen hoitaa homman? Meinaan sen verran tuli hikoiltua ja kiroiltua touhutessa.

Äänelliseen lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Harvalla muutoksella pääsee näin paljon eteenpäin äänenlaadussa ja musiikin toistossa. Mutta ainahan kiinnostaa onko vielä jotain mitä voisi tehdä, ja olen tässä jo keksinyt parikin kokeilun arvoista hommaa. Ensiksi tietysti levysoittimen äänivarren pohjasta lähtevä rca-johto joka on ihan bog standard -kamaa, ja seuraavaksi Elevatorin ja Reflex M:n välinen kaapeli. Mutta annetaan homman olla nyt kuitenkin jonkin aikaa näin, ja keskitytään nauttimaan musiikista.

PS. Pitihän sitä piuhahommaa pikaiseen kokeilla. Helpoiten tuo onnistui Graham Slee -purkkien välillä, rca-johdot vaihtamalla. Minulla on käytössä lyhyet (n. 30 cm), ohuet rca-kaapelit joiden merkkiä en muista. Niiden hinta liikkuu varmaan jossain satasen kulmilla. Vaihturiksi otin minulla jo varmaan vuosikymmenen olleet ”Porin Pekan kengännauhat” eli suojaamattomat, palmikoidut rca-johdot. Nämä piuhat olivat noin metrin mittaiset. Vaihdon lopputulos oli karmea. Kengännauhoilla basso oli täyttä muhjua, siitä ei saanut mitään selvää. Yläkerta toimi sentään paremmin. Tässä täytyy ottaa huomioon piuhan strateginen sijainti ääniketjussa, nimittäin MM-RIAA:lle kulkeva signaali on varsin heikko. Ja kun johtoa ei ole suojattu, ja sen pituus on kolminkertainen verrokkiin nähden, ei ole ihme että homma ei vain toimi. Mutta ehkäpä saisin jostain kokeiltavaksi jonkin hieman paremmin tähän kohtaan sopivan johdon?