Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta onko se kuitenkaan niin helppoa – hifilaitteiden testaamisessa käytettävien biisien valinta. Näistä on niin monta mielipidettä kuin on testaajaakin. Mielestäni tärkeintä on saada testibiisisettiin omaa musiikkimakua heijastavia kappaleita, sellaisia jotka koskettavat niin emotionaalisella kuin ”soundillisellakin” tasolla. Ja toki kyseessä olevien biisien tulee mielellään olla hyvin äänitettyjä, ja nimenomaan soundit kohdallaan.
Viimeistään käytyään hifimessuilla harrastaja ymmärtää että se testibiisien keksiminen ei todellakaan ole helppoa, varsinkin messutunnelmassa jossa pitäisi pystyä tyydyttämään mahdollisimman monta kuuntelijaa. Tuntuu siltä että messubiisit jakaantuvat karkeasti muutamaan ryhmään:
- Klassikot. Tähän lukeutuu ennenkaikkea Dire Straits. Tässä on se hyvä puoli että jokainen taatusti tietää miltä tämä kuulostaa kotona tai muualla.
- Nainen ja piano tai kitara. Näitä riittää striimauspalvelujen täydeltä.
- Yksi demoaja on keksinyt hyvän demobiisin, jonka sitten kaikki ottavat sumeilematta samantien käyttöön. Esimerkiksi Leonard Cohen ja You want it darker, joka levisi joku messukerta viruksen lailla.
- Jazz ja blues. Voi olla niin että olen vain erilainen, mutta kumpikaan näistä musiikkityyleistä ei oikein jaksa innostaa. Sen sijaan demoajien mielestä lähes kaikki kuuntelevat näitä kahta lajia, sen verran usein näitä kuulee.
Nyt jo melkein kuulen huudot: ”Mitä sitten pitäisi soittaa?”. Koitan olla karkaamatta liikaa messuosastolle, johon tämä artikkeli lähti suuntaamaan hieman varkain. Tietysti demotilanteessa täytyy keksiä musiikkia joka miellyttää mahdollisimman monta henkilöä, itse voi testiin valita tietysti juuri sitä musiikkia kuin haluaa.
Mutta jätetäänpä esipuheet tähän. Minun on tarkoitus julkaista suhteellisen nopealla aikataululla biisejä, joita ainakin itse käytän mielelläni testissä, ja ne ovat myös sellaista musiikkia kuin haluan kuunnella. Nimittäin jos testin tekee musalla mistä ei itse pidä, ollaan jo pahasti hakoteillä. En harrasta ns. audiofiililevyjä. Kuunnellessa keskityn mieluummin musiikkiin kuin virvelin kantti-iskun kuuntelemiseen tai mustan taustan löytämiseen. Biisit joita pian esittelen ovat sellaisia että ainakaan minä en ole kuullut missään demossa. Niiden musiikkityyli vaihtelee paljonkin, ja kaikkia tosiaan yhdistää se että pidän niistä musiikkina, ja mukana on myös hyvät soundit.
Jokaisen testibiisin yhteydessää mainitsen formaatin, jolla olen biisiä kuunnellut. Eli kommenttini liittyvät vain ja ainoastaan kyseisen formaatin tapaan esittää biisi. Kyseessä ei ole mikään arvottelujuttu tyyliin cd vs. lp, vaan yleensä yksinkertaisesti siitä että minulta löytyy vain kyseinen formaatti. Jos minulla on biisistä sekä cd että lp, mainitsen kumpi toimii mielestäni paremmin.
Diabolus in HiFi 
Jätä kommentti Denali Peruuta vastaus