Bändi: Therion

Levy: Deggial

Kappale: Seven secrets of the Sphinx

Musiikkityyli: Symphonic metal

Formaatti: LP

Tidal linkki:https://tidal.com/browse/track/126091872

Ruotsalainen Therion lienee aika lailla ensimmäisiä bändejä jotka keksivät yhdistää oopperalaulun, klasarin ja hevimusiikin. Therionin biisit ovat alun alkujaankin rakennettu tällaiselle kokoonpanolle, eli kyseessä ei ole silloin tällöin nähty ”sinfoniaorkesteri soittaa hevibändin biisejä” -konsepti.

Tässä biisissä (kuten koko levyssä) äänentoistolaitteistosta tulee löytyä munaa. Volat kaakkoon niin että mikään paikka ei ahdista, ja että homma pysyy kasassa. Silloin toimii. Tarjolla on suhteellisen isoa äänikuvaa, ja harmillisesti tämän biisin rumpujen äänitys voisi olla parempikin. Mutta aina välillä yhden lautasen kilkatus puskee muusta omituisesti läpi. Se kilkatus on itseasiassa aika luonnollisen kuuloinen mutta kyllä olisi rumpujen äänityksessä pitänyt vähän enemmän nähdä vaivaa. Monessa muussa biisissä tällä levyllä rummut toimivat paremmin. Eli ei kannata jättää kuuntelua tähän yhteen biisiin, jos musa sinänsä iskee.

Olen nähnyt Therionin jo monta kertaa, ja se keikkailee yleensä kovastikin vaihtelevilla kokoonpanoilla. Välillä lavalta (ainakin Wackenissa) on löytynyt hevibändin lisäksi sinfoniaorkesterin osanen sekä oopperalaulajia, välillä pelkkä bändi & oopperalaulajat. Omituisin paikka missä olen Therionia todistanut olit Helsingin Lepakko, jossa Therionin lisäksi taisi soittaa In Flames.