Olen törmännyt joskus ilmiöön jossa henkilö on 100% varma siitä että nimenomaan hänen tapansa harrastaa on ainoa oikea. Tähän voi liittyä myös vaikkapa seuraavanlaisia oireita: ainoastaan hänen mielipiteensä ovat ne jotka merkitsevät, ja ainoastaan pieni hänen hyväksymänsä harrastajaraati ymmärtää mistä hifissä ja hifiharrastuksessa on kyse. Hän on henkilö joka voi julistaa totuuden siitä miltä jokin kuulostaa, vaikka ei laitetta koskaan olisi edes kuullut. Hän on yleistämisen mestari, oman elämänsä Leonardo Da Vinci joka kokoaa kamppeet ylivoimaisella älyllään osiaan suuremmaksi summaksi.

Toki meissä jokaisessa voi olla esimerkiksi osa yllä mainittuja piirteitä, murusia, osia. Arvostan ihmisiä jotka paneutuvat harrastukseen, olipa se vaikka hifi tai pizzan paistaminen. Intohimo ja asioista selvän ottaminen ovat hienoja asioita. Jokaisella saa olla oma mielipide asioista, ja on erittäin hyvä jos näin on.

Siinä vaiheessa mennään vinoon, kun ottaa oman osaamisensa ja asiantuntemuksensa liian vakavasti. Tällöin mielipiteistä tulee henkilölle universaaleja totuuksia, ajatuksista koko genreä määrittäviä faktoja. Olipa kyse sitten hifilaitteistoista, musiikista tai keikkakokemuksista.

En kykene ymmärtämään ihmisten tarvetta mollata toisten mielipiteitä, varsinkaan kun kyse on makuasioista. Vaikkapa musiikista löytyy genrejä enemmän kuin henkilöllä sormia ja varpaita, enkä esimerkiksi minä todellakaan väitä että kykenen ymmärtämään genrestä kuin genrestä mikä on paskaa ja mikä konvehtia. Enkä todellakaan tule kertomaan että sinun kuuntelemasi musiikki on roskaa ja soittajat eivät osaa soittaa.

Voin kylläkin kertoa että kyseisestä musiikista en itse pidä tai saa siitä mitään. Tämä on ihan eri asia kuin edellisessä kappaleessa mainitsemani suhtautuminen.

Olen kirjoittanut levyarvosteluja nyt hieman yli 20 vuotta, enimmäkseen raskaasta musiikista. Pyrin siihen että jollain tavalla ymmärrän genren mitä arvostelemani bändi soittaa. Silloin minulla voi olla enemmän onnistumisen mahdollisuuksia saada aikaan arvio joka jossain määrin pitää paikkaansa. Usein kuuntelen myös musiikkia omien genrejeni ulkopuolelta, saadakseni käsityksen siitä missä mennään, ja hyvällä tuurilla törmään uuteen hyvään musiikkiin josta pidän. Tästä huolimatta pitää muistaa että näkemykseni on vain minun omani. Kutsuisin laajaa mielenkiintoa ja ymmärrystä vaikkapa uskaliaasti sivistykseksi.

Eräs avainkokemus oli ensimmäinen käyntini goottifestareilla Saksassa 2008. M’era Luna kokoaa joka syksy yhteen noin 20 000 gootista, elektrosta, EBM:stä jne. pienten piirien musiikin diggarista. Tätä ennen olin lähinnä naureskellut elektronista musiikkia (paitsi Jarrea), ja alentavasti kutsuin sitä ”Casiomusaksi”. M’era Lunassa kävin katsomassa mahdollisimman monen bändin keikan, ja noihin sisältyi varmaan tusinan verran elektronista musaa tuottavia bändejä. Voin myöntää suoraan että rakastuin välittömästi useaankin EBM (electric body music) -bändiin. Heitän tässä muutaman täkyn: VNV Nation, Hocico, Agonoize, Elegant Machinery, Suicide Commando, Centhron jne.

Hienointa festarissa oli ja on se, että siellä suvaitaan ihan jokainen ihminen. Laitan jutun alle YouTube-linkin josta voitte pällistellä festarikansaa. Ainoatakaan häiriötapausta ei noilla festareilla ole ollut, tilanne on aika lailla samanlainen kuin Tuskassa. Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet äärimmäisen mukavia ja ystävällisiä, välillä hurjasta ulkonäöstä huolimatta.

Tuollaista suhtautumista kaipaan myös yleisemmin hifikeskustelujen maailmaan. Ei haukuta ja dissata, vaan ollaan kiinnostuneita ja avoimia.

Ennen M’era Lunaa kävin Wacken Open Air -festareilla vuodesta 1998. 1998-2007 aikana Wacken kasvoi kyläjuhlasta maailman suurimmaksi hevifestariksi. Wackenissa oli aivan yhtä hieno meininki kuin Lunassakin, taikka Tuskassa.

Vuotuisten festareiden lisäksi on tullut käytyä katsomassa ulkomailla ihan pistokeikkojakin, viime vuosista ehdottomasti paras oli Ayreonin ensiesiintyminen Hollannissa. Aivan mahtava keikka.

Jos laskee homman niin että vuotuiset festarikäyntini alkoivat 1991 ja jatkuvat edelleen (olen nyt 47-vuotias), niin arviolta yli tuhat keikkaa on tullut nähtyä.

Miksi kyllästytän teitä tällaisella tiedolla? Ihan siksi että ymmärrettäisiin niin minun kuin teidänkin kokeneen paljon, ja kenenkään itseään muita kokeneempana pitävällä ei ole oikeutta dissata. Ei teitä eikä minua. Silloin kun mennään loukkaamaan ihmistä henkilökohtaisella tasolla ja pidetään itseään kokeneempana tai laajemmin ymmärtävänä, voi tullakin ”pää vetävän käteen”.

Eli jos joku haukkuu sinua tai minua musiikin ymmärtämyksen tai kokeneisuuden suhteen, pyydä henkilöltä perustelut tai jätä hänet omaan arvoonsa.