Eihän sitä ihminen voi kaikkea muistaa. Esimerkiksi, mitä levyjä omasta hyllystä löytyy jo cd:nä, kun miettii että hankkiiko vinyyliä. Nimittäin en kovin mielelläni hanki kaksoiskappaletta vinyylinä, paitsi jos pidän levystä erikoisen paljon ja mielellään jo etukäteen tiedän että vinyyli soi paremmin.

Tämän Type O Negative -kokoelman kanssa kävi tuo unohdussyndrooma toteen. En suinkaan muistanut omistavani jo CD:n, kun ostin LP:n levykaupasta. Totuus paljastui vasta nyt kun rippaan CD-levyjäni NASsille, tämä CD-kokoelma käveli vastaan levyhyllystä.

Jenkkilästä kotoisin oleva Type O Negative aloitti vuonna 1989 hyvin omaperäisen goottimetallinsa soittamisen. Bändin musiikissa oli mukana niin goottia, metallia kuin kunnon punk-asennettakin. Uransa huipun Type O Negative saavutti albumilla Bloody Kisses, joka sisälsi lähes yksinomaan erinomaisia tai loistavia biisejä. Levyn suurin hitti Christian Woman sensuroitiin MTV:tä varten, biisin sanat jouduttiin muuttamaan jotta MTV suostui näyttämään sitä. Itse levyllä sanoitukset ovat sitä mitä pitääkin.

Täysosuma Bloody Kissesin jälkeen bändin nokkamies Peter Steelen biisikynä valitettavasti tylsyi, ja seuraavien levyjen biisit olivat usein tylsää jankkaamista, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Valitettavasti herra kuoli vain 48-vuotiaana ilmeisestikin johonkin syndäntaustaiseen ongelmaan.

Se taustasta, siirrytäänpä äänenlaadullisiin seikkoihin.

Kokoelman viides biisi, Love you to death, alka pianon ja Peter Steelen duetolla. Vinyylillä Peterin ääni on syvä ja huomattavan matala. Näitä ominaisuuksia ei CD:llä ole, vaan ääni voisi olla melkeinpä kenen tahansa kadun tallaajan. Myös itse biisin varsinaisesti alettua CD on yksiulotteinen, epätarkka ja vailla alataajuuksia.

Type O Negative on läpi uransa tehnyt joukon hyvinkin erikoisia ja onnistuneita covereita. Tällä kertaa coverin kohteeksi valittiin se kaikista pyhin, eli Black Sabbathin Black sabbath (from the satanic perspective). Nyt CD on jo lähempänä LP-toistoa, mutta vinyylillä esimerkiksi tomeilla on enemmän bodya ja Steelen ääni on täyteläisempi.

Christian Woman on nyt se MTV:llä paljon pyörinyt, sensuroitu hittibiisi. Edelleen LP:llä ja CD:llä on selvä ero, mutta tälllä kertaa voittaja on vaikeampi julistaa. Nimittäin LP:llä on enemmän alakertaa, CD:llä yläkertaa. Sovitaan että tuli tasapeli.

En oikein tiedä minkä takia 12 Black Rainbows on otettu mukaan tälle kokoelmalle, se ei mielestäni biisinä ole kovin erikoinen. Biisin diskanttiosasto täyttyy omituisesta sihinästä, vinyylillä tämä sihinä on siedettävissä, laserlevyllä taas ei. CD:llä ylimääräisen kihinän joukosta voi tosin erottaa asioita mitä LP:llä ei kuule.

Kokoelman tour de force, lähes 13-minuuttinen ”Unsuccesfully coping with the natural beauty of infidelity” muistuttaa kuulijoita siitä mitä Type O Negative oli parhaimmillaan. Biisi polveilee tunnelmasta toiseen, ollen välillä räyhäävä punkbändi, välillä pohdiskelevampi tummasävyinen gootti. Kappale löytyy bändin ensimmäiseltä levytykseltä Slow, Deep and Hard. Tässä tapauksessa CD:n sointi huomattavasti ohuempi, laulu ja kitarat kuuulostavat kokoaan pienemmilta ja hauraammilta. CD:llä on enemmän diskanttia mutta se ei tarkoita tarkkuutta, vaan hieman epämääräistä ylimääräistä kirkkautta. Täten voitto vinyylille.

Kun ylläolevasta tekee yhteenvedon, on aika selkeää että LP voittaa tämän kisan.