Hifiharrastajienkin viestialueen palstatilaa on syönyt digitaalisten lähteiden twiikkaus. En nyt tarkoita CD-soitinta, vaan muita digitaalisen domainin asioita. NASseja, kytkimiä, ethernet-johtoja, optisia kaapeleita, koaksiaalikaapeleita, USB-kaapeleita jne. Ei ole niinkään yllättävää että tämäkin asia saa lähestulkoon uskonnollisia mittasuhteita. Jotkut uskovat siihen että eroja on, jotkut taas uskovat siihen että eroja ei ole. Jotkut ovat kuunnelleet ja eroja löytäneet, jotkut taas eivät. Jotkut tietävät kuuntelematta miten asia on.
Olen itse suhtautunut skeptisesti digitaalisen domainin eroihin. Minun järkeeni ei mahdu miten jotkut bitit voivat olla musikaalisempia kuin toiset, toiset taas hifimpiä. Tai päinvastoin. Olen kuitenkin aina valmis kuuntelemaan avoimin korvin erilaisia ratkaisuja, ja teen sen mielelläni. Sillä eihän sitä tiedä mihin vielä törmää ja mitä oppii. Niinpä tartuin oitis tilaisuuteen kun eräs hifiharrastaja lähestyi minua kysymyksellä haluaisinko kokeilla Uptone Audion Etherregen -ethernetkytkintä tykötarpeineen. Tässä tapauksessa tykötarpeet käsittivät ihan hervottoman Faradin ulkoisen virtalähteen, sormen paksuiset ethernet- ja koaksiaalikaapelit sekä kaiken lisäksi ulkoisen kellolaitteen. Olisihan se erinomaisen mukavaa jos maltillisella 650€ sijoituksella (Etherregen-kytkin) saisi musiikintoiston paremmalle tolalle, ja tätä myötä hifiharrastukseen tulisi ihan uusi osa-alue.
Allaolevassa kuvassa näkyy ”vanha” setup, eli miten hifi & ethernet-laitteet on yhdistetty toisiinsa. Testiä varten siirsin ethernet-kytkimen teknisestä tilasta av-tilaan. Samalla sain kytkimeen suoraan kiinni Anthemin etuvahvistimen sekä Bluesound-striimerin. Seinien välissä kulkevia johtoja pitkin hoituvat yhteyden NASsiin sekä Googlen Mesh -purkkiin. Seinien välissä tekniseen tilaan johdot menevät arviolta 20-25 metriä. ”Uusi” setup näkyy alemmassa kuvassa.


Ensimmäiseksi tosiaan siirsin oman kytkimeni teknisestä tilasta av-tilaan ja järjestelin ristikytkentöjä niin että NAS ja internet-yhteys toimivat. Sitten tositoimin ja Etherregen minimikonfiguraatiolla käyttöön. Eli ilman parempia virtalähteitä tms.
Ja jopas jotain! Ensimmäiseksi tuntui niinkuin resoluutiota olisi tullut lisäää. Kuuntelin jonkun aikaa ja sitten vaihdoin tilalle oman kytkimeni. Sama lopputulos, eli en kuullut eroja äänessä kytkimiä vaihtamalla. Tästä mieleen nousi kaksi vaihtoehtoa. Joko kuulemani musiikki soi ihan samalla tavalla kuin aiemminkin, ennenkuin mitään muutoksia tehtiin. Tai sitten kytkimen siirto lähemmäs hifilaitteita vaikutti soundiin. Ei muuta kuin jatkamaan harjoituksia, ja kuulokkeet korville.
Olen yrittänyt löytää eroja monella tapaa. Välillä olen kuunnellut biisiä lyhyemmän ajan, ja sitten siirtänyt ethernet-piuhat kytkimestä toiseen. Joskus olen taas kuunnellut eri bändeiltä muutaman biisin putkeen, ja vaihtanut sitten kytkintä. Olen myös kuunnellut vaikkapa koko levyn rauhassa, erityisesti keskittymättä äänentoistollisiin asioihin ja sitten vaihtanut kytkintä. Sama lopputulos kaikilla; ei eroja.
Ensimmäisten parin päivän ajan keskityin tuttuihin testibiiseihin. Tenhin Näkin laulu, Therionin The Rise of Sodom and Gomorrah sekä Summernight City, Willow’s Song The Wicker Man -leffasta, hard rock -Annican hituri Into Dark. Tuuttasinpa välillä raskaampaa elektronista musiikkia á la Suicide Commando. Nämä soivat Tidalin kautta.
Nuo kuuntelut suoritin Focalin Clear -kuulokkeilla (Focal Clear -kuulokkeet – Diabolus in HiFi ). Osin perhesyistä, osin siksi että ajattelin kuulokekuuntelun tuoman tarkkuuden olevan hyväksi tässä testissä, vaikka pidänkin enemmän kaiutinkuuntelusta.
Ensimmäisen testipäivän jälkeen päätin että seuraavaksi mennään ”all in” -kokoonpanolla. Eli kaikki harput, huilut ja kanteleet kehiin. Etherregen -kytkimelle Farad -virtalähde hienoine virtajohtoineen, ulkoinen kellolaite joka kytketään koaksiaalikaapelilla kiinni Etherregeniin ja lisäksi vielä sormenpaksuinen ethernet-kaapeli kytkimen ja Anthemin välille. Jos tällä satsilla en havaitse eroja, niin en sitten millään.
No, sitten kaiutinkuuntelu käyntiin ja äänilähteenä NAS. Kytkimistä ensin vuorossa Etherregen. Metallican Blackened kuulosti hieman siltä että bassoa olisi nyt aiempaa enemmän. Ja kuulinko aavistuksen selkeämmän diskantin? Kytkimen vaihdollahan se selviää. Close but no cigar, ei eroa.
Etherregen käytössä ja Dream Theaterin Lie soimaan. Basso möyrii erinomaisesti! Yläkerta on avoin! Hallelujaa! Kytkimen vaihto tuo valitettavasti ilmi sen että hallelujaat voisi huutaa myös tälle laitteelle. CMX:n Aion -levyltä Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen. Gigantin kytkimellä soi hyvin, vaihto Etherregeniin ei tuo muutosta.
Tiesin toki aiemminkin että striimereissä (kuten myös ethernet-laitteissa) bufferoidaan dataa. En arvannut että Bluesound bufferoi niinkin paljon, ethernet-johdot irrotettuina musiikki raikaa vielä jonkun minuutin. Jos ajatellaan että jotkut erot kuuluisivat vaikkapa siksi että kytkimen ja striimerin välillä bitti ei viuhu riittävän vilkkaasti, paketit tulevat perille miten sattuu tai virheitä tms. juttuja ilmenee, niin tällainen bufferointi kyllä pitää huolen että homma toimii kuten pitää.
Ennen seuraavaa muutosta laitan vielä vanhan sotaratsun, Opethin Windowpanen soimaan. Ensiksi Etherregenin kautta, sitten giganttilaisen. Vaihdon jälkeen on lähestulkoon heti havaittavissa että tässäkään en eroja kuule.
Eräs entinen kollegani on tutustunut Etherregeniin teoriapohjalta, ja ehdotti että kokeilen sitä jonkun huonomman DACin kanssa. Bluesoundin DAC ei kovin hääppöinen ole joten käytetään sitä. Päätän jatkaa kaiutinkuuntelulla, homma vaatii vielä RCA-johtojen (”musical blue”) kytkemisen Bluesoundin ja Anthemin välille. Digisignaali Bluesoundin ja Anthemin välillä kulkee ja on kulkenut koksua pitkin (Chordin kaapeli).
Kytkentöjen sekä Anthemin asetusmuutosten jälkeen kuuntelemaan. Nyt kytkimenä on giganttilainen. Diskantti on sietämätöntä kihinää, voisiko tätä sanoa myös jonkinlaiseksi digitaaliseksi kovuudeksi. Anthemin DAC tuottaa huomattavasti sivistyneempää ääntä.
Therionin Seven Secrets of the Sphinx aloittaa. Cheapo-kytkimen kautta aika rasittavaa kuultavaa diskantin korostuksen takia. Toisaalta ylempi keskialue tuntuu kärsivän tukkoisuudesta. Vaihdetaanpas kytkintä. Mitä ihmettä? Nyt vaikuttaa ihan siltä että diskantti olisi hieman rauhoittunut! Vai olenko vain tottunut Bluesoundin ääneen? Se selviää vaihtamalla.
Vastaus on ilmeisesti se että ehdin jo tottua Bluesoundin DACin ääneen. Ei nimittäin eroa ethernet-kytkintä vaihtamalla.
Kolmen päivän aikana tehtyjen kuunteluiden jälkeen kokeilin vielä muutamaa laitteiden omistajan laittamaa musiikkivinkkiä. Apocalypticaa sekä joitain muita. Vesiperä jälleen kerran, yrityksestä huolimatta en havainnut äänellisiä tai musikaalisia poikkeavuuksia laitteiden äänessä.
Olen koittanut pohtia pääni puhki, että olenko tehnyt testeissäni jotain väärin. Mistä johtuu että eroja en kuule? Olen huomannut eroja virtakaapeleissa (pieniä) sekä töpselin käännössä (monesti ismpiakin), enkä osaa sanoa mistä erot teknisesti johtuvat. Selittämättömiä, joskin pieniä, eroja olen kuullut myös streamereissa.
Ethernetpuolen testauksiin en ole sen enempää perehtynyt kuin että vertasin johdolla kytketyn NASsini äänenlaadullista eroa langattomalla Windows -läppärillä tehtyy tiedostojakoon. En kuullut eroja. Ja niitähän olisi pitänyt olla roppakaupalla; langaton vs. langallinen verkko, SSD vs. HDD ja niin edelleen.
Mistä sitten voisi johtua että en kuule eroja tässä kytkintapauksessa? Kokosin asiasta allaolevan pienen listan, listan asiat eivät ole missään tärkeys- tms. järjestyksessä.
-Anthemin DAC on liian huono jotta erot kuuluisivat
-Muu äänentoistolaitteistoni on niin huono että erot eivät kuulu
-Olen puukorva
-Eroja ei vain ole, ainakaan minun laitteistossani
-Iso bufferi striimerissä eliminoi mahdolliset ongelmat datan kulussa kytkimen ja striimerin välillä
-Striimerini on liian huono
-Muut käytössä olevat ethernet-johtoni ovat liian huonot (cat5)
Olen nyt sen verran jo kuunnellut ja vertaillut näitä kytkimiä että alan kallistua yo. listan kohdan 4 puoleen. Eli eroja ei vain kuulu minun laitteistossani.
Striimerin varsin iso bufferi saa minut miettimään miten mahdolliset ongelmat ethernetin kautta kulkevassa datassa voisivat kuulua. Useamman minuutin aikana ehditään moneen kertaan lähettämään paketit tarvittaessa uudelleen, puhumattakaan niiden järjestelemisestä oikeaan järjestykseen. Ja datahan ei siis noissa tapauksissa muutu miksikään. Eheys on taattu. Testikuuntelun kannaltahan noin pitkä bufferi on hyvin armollinen; verkkopiuhat ehtii hyvin vaihtaa toiseen kytkimeen tuossa ajassa, ja mahdollisen muutoksen äänenlaadussa pitäisi kuulua silloin kun ”vanhan” liitännän tuoma data vaihtuu ”uuteen”. Mutta kun mitään ei kuulu, ei edes pientä pätkäisyä. Useinhan kuuntelutestissä luotettavuusongelman tuo se että testattavan laitteen vaihto voi kestää minuutteja, ellei pidempäänkin. Tässä tapauksessa mitään katkoa ei ole joten mahdollisuus subjektiivisen havainnoinnin mukanaan tuomiin ongelmiin musiikin ollessa pimeänä ei ole. Toisaalta, mikäli vaihtokohtaa ei tiedetä, voivat ihan pienet erot jäädä kuulematta.
Tuo jälkimmäinen lause saa minut kuuntelemaan vielä kerran, onko eroja havaittavissa. Otan Bluesoundin ethernet-johdon irti kytkimestä ja odotan kunnes soitto lakkaa eli bufferi tyhjenee, sitten kytken johdot toiseen kytkimeen ja laitan soiton soimaan. Ei muutosta, vaikka tein tämän useampaan kertaan.
Viimeisenä mahdollisuutena päätän vielä käyttää Anthemia striimerinä Play-Fi -systeemin kautta. Kytken Anthemin kiinni Etherregeniin ja laitan soiton soimaan. Nyppään verkkojohdon irti kytkimestä, ja odotan että soitto lakkaa. Nyt se lakkasi nopeammin kuin Bluesoundilla, noin minuutin sisällä. Jokohan kuulisi eroja? Soitan musiikkia hieman laidasta laitaan. Edguy, Bruce Dickinson, Therion, Metallica. Välillä vaihdan kytkintä mutta joka kerta tulos on kyllästyttävän sama: ei muutosta äänenlaadussa. Nyt olen tullut testeissäni umpikujaan sillä olen kokeillut asiaa jo kahden eri striimerin kautta enkä ole saanut tulosta aikaiseksi.
Bufferin riittävyyden lisäksi Anthemin ja Bluesoundin käyttäytymisessä johtojen vaihdon yhteydessä on yksi ero. Anthemissa kuuluu pieni pätkäisy hieman johtojen vaihtamisen jälkeen. Bluesoundissahan ei ollut mitään räpsyjä.
En sano olevan absoluuttisen varmaa että mitään eroja digitaalisessa domainissa ei voi olla, sanon vain että minun järjestelmässäni niitä ei kuulu. Järjestelmäthän ovat erilaisia, voihan näillä laitteilla olla vaikutusta jossain toisessa ympäristössä. Kuten vaikkapa siinä mistä nämä hienot laitteet sain käsiini.
Paljonhan hifimaailmassa on asioita joita ei voida mitata, ja silti niillä voi olla äänenlatuun jotain vaikutusta. Monesti on käynyt niin että mittaukset laahaavat kuuntelukokemusten perässä. Olisi toki mielenkiintoista ja positiivista jos jonkinlaista teoriaa olisi näistä digitaalisen domainin sisällä tapahtuvista asioista. Miten metrin mittainen ethernetkaapeli voi vaikuttaa äänenlaatuun? Eli siis dataan joka sitä piuhaa pitkin matkustaa. Usein valmistajien (esimerkiksi Melco) kertomukset siitä mikä äänenlaatuun vaikuttaa, ovat aika kaukana käytännöstä.
Kun nyt tuon Melcon mainitsin, niin otetaanpa tähän yksi Melcon väite (mel_2073_s100_a4_2pp_info_sheet_v3.pdf (melco-audio-masters.com) : ”Any damage to packet data, timing, packet order, noise, or intrusive data, damages the overall musical performance. IT switches are optimised for speed and throughput – not data integrity.”
Mikäli datan eheys (integrity) ei olisi ethernet-kytkimissä ykkösasia, juuri mikään tietotekniikka ei nykypäivänä toimisi. Jos data muuttuisi matkalla, kukaan ei katselisi Netflixiä tai striimaisi musaa Tidalilla. Lisäksi tuo ”noise”, kutsutaan sitä nyt häiriöksi, on väitteenä erikoinen. Konesaleissa on kilometrejä ethernetkaapelia, tuhansia virtalähteitä, tuhansia kovalevyjä sekä SSD-levyjä, sadoittain tai tuhansittain tietokoneita. Kaikesta näiden laitteiden aiheuttamasta potentiaalisesta häiriöstä huolimatta data kulkee virheettä paikasta A paikkaan B. Tuhansien kytkinporttien, kymmenien kytkimien kautta. Melcon väitteet tuntuvat usein pelkältä FUDilta (Fear, Uncertainty, Doubt). FUD on myyntimiehen klassinen työväline jota näköjään digihifin kanssa käytetään armotta.
Olisikin parempi että valmistajat käyttäisivät teknisesti paikkaansa pitäviä mainoslauseita tuotteidensa yhteydessä, eivätkä tuuttaisi mitä tahansa pseudotieteellistä kuraa. Usein annetaan lukijoille fiksulta, jopa hieman tieteelliseltä kuulostavia väitteitä mutta ei perustella niitä sen pidemmälle. Tässä mielessä Uptone Audio on oikealla polulla sillä se selittää nettisivuillaan filosofiaa kytkimen takana, sekä ihan teknisiäkin asioita.
Kun aloitin kamppeiden pakkaamisen rasioihinsa, muistin vielä että se vihonviimeinen testi on tekemättä. Eli vanhan kytkimen vienti tekniseen tilaan ja kuuntelu onko tällä vaikutusta. Siirrettyäni kytkimen ja tehtyäni tarvittavat johtojen vaihtelut, kuuntelu päälle kunhan Anthemin saa näkyviin Play-Fi aplikaatioon. Vaan eipä ole nytkään muutosta matkassa, samalta kuulostaa kuin aiemminkin. Eli jokunen kymmenen metriä cat5 -ethernetkaapelia ei tehnyt ääneen kuultavaa eroa.
Olen edelleen hieman harmissani että kovasta yrityksestä huolimatta en Etherregenille löytänyt käyttöä järjestelmässäni. Mutta ei voi mitään, jatkan eteenpäin nykyisellä tavalla, ja jos jotain uutta testattavaa tulee niin mielelläänhän näitä kokeilee.
Hieno raportti eikä voi ainakaan yrityksen puutteesta syyttää. Monet parhaimmista toteutuksista hyödyntävät tuota mainitsemaasi bufferointia kuten Auralic striimereissään ja Melco kytkimissään. Jos laitteiden välillä liikkuvat häiriöt pysyvät minimissä ja dacissa on ensiluokkainen häiriösuojaus erot voivat olla vähäisiä. Tai sitten laitteistossa on pullonkaula joka ”hävittää” potentiaalisia eroja.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos hyvästä ja analyyttisen kiihkottomasta kirjoituksesta. Näistä aiheista asiaa löytyy mm. Mark Waldrepin -sivustolta (https://www.realhd-audio.com/) ja Archimagon blogista (http://archimago.blogspot.com/). Lisäksi Audio Science Review (https://www.audiosciencereview.com/forum/index.php?reviews/)
on hyvä tietolähde hifin ”objektiivisesta” puolesta kiinnostuneille.
Itse en välitä pilata musiikin kuuntelun iloa murehtimalla liikaa audioinsinöörien asioita, joita en edes ymmärrä, mutta toisaalta yritän olla realisti etten hurahtaisi mainosmiesten korulauseisiin. Oma systeemini on vuosien varrella parantunut ennen kaikkea vaihtamalla kaiuttimia parempiin. Viimeksi koin ilon hetkiä, kun pari vuotta sitten hankin huoneakustiikan ongelmia korjaavalla prosessorilla varustetun vahvistimen.
TykkääTykkää
Kiitos viestistä! On aina kiva saada palautetta. Tuo ”audiosciencereview” on tuttu, siellä on tehty testi samasta Etherregenistä:
https://www.audiosciencereview.com/forum/index.php?threads/uptone-audio-etherregen-switch-review.10232/
TykkääTykkää