Hieman omituisesti nimetty Mono Inc. (tämän merkityksen voitte googlettaa) on Suomessa varsin tuntematon bändi. Ja täysin turhaan. Nimittäin Mono Inc. on kerrassaan mainio tapaus, joka roikkuu kotimaassaan Saksassa jokaisella uudella levyllään listakärjessä viikkokaupalla. 

Orkesterin musiikkia on hieman vaikea lokeroida tiukasti mihinkään laatikkoon, jos jotain laajempaa viitekehystä haetaan niin mieleen nousee darkwaven sateenvarjo. Isohko osa bändin musiikista ja tyylistä liittyy goottigenreen, mukana on myös annos massiivista, melodista rockmusiikkia. Bändissä vaikuttaa kaksi todellista lahjakkuutta, vokalisti Martin Engler säveltää ja sanoittaa biisit, hoitaapa hän lisäksi myös akustiset kitarat sekä koskettimet. Ihastuttava Katha Mia puolestaan soittaa rumpuja sekä laulaa usein erittäinkin hienot taustalaulut. Myöskään kitaristin tyylitajuista soittoa ei pidä ohittaa.

Mono Inc. sellaisena kuin se nykyään tunnetaan, alkoi vuonna 2006. Vuoden kuluttua julkaistiin mainio täyspitkä Temple of the Torn. Tällä levyllä bändi haki vielä ilmaisutapaansa, positiivisessa mielessä. Joissakin biiseissä voidaan kuulla hieman Rammstein-tyyppistä industrialjyrää, mutta onpa mukana balladikin sekä komeasti rokkaavaa, jylhän melodista menoa mikä on leimallista varsinkin bändin nykytuotannolle.

Marting Englerin sanoitukset ovat varsin melankolisia,  jopa synkkiäkin. Niiden pimeys tuntuu kumpuavan Englerin mielestä suodattamattomana, aitona. Joidenkin goottibändien falskiutta en Mono Inc.:n sanoituksissa havaitse, vaan aistin rehellisen tunnevirran joka vuodatetaan sanoina paperille. Englerillä on kyky tiivistää isoja asioita muutamalla sattuvalla sanalla. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:

”If this is life, it ain’t worth the tears we cry”

”Come walk in my shoes for a little while and sink in my pain”

”Look at me I am the living proof that end can mean relief”

”Life hates you, but you hate this life too”

Englerin sanoitukset ja biisit ovat kuitenkin myös monimuotoisempia, eikä kaikki aina ole sitä miltä se ensin vaikuttaa. Ainoastaan pianolla säestetyssä herkässä Pain Machine -balladissa lauletaan ”I’m here to shed your blood, I’m here to rip your heart in two”.

Mono Inc. ei ole tyytynyt pitämään kynttilää vakan alla, vaan laadukkaita levyjä on julkaistu tasaisesti. Kymmenen levyä kolmessatoista vuodessa on tehokas suoritus bändiltä kuin bändiltä. Ja varsinkin tässä tapauksessa, kun katalogista ei löydy ainuttakaan huonoa levyä. Eiväthän kaikki biisit toki ole silkkaa kultaa ja mirhamia, mutta hyviä biisejä on joka julkaisulle löytynyt voittopuolisesti. 

Martin Englerin hyvällä tavalla persoonallinen ääni sekä kerrassaan loistava melodiantaju tuntuu vain yksinkertaisesti olevan ehtymätön luonnonvara josta riittää ammennettavaa. Tilattuani koko Mono Inc.:n tuotannon vinyyliboksina, ja kuunneltuani sen ajatuksella alusta loppuun, ymmärsin viimein sen että bändin kuuntelua ei kannata jättää striimauspalvelun ”parhaat palat” -tyyppiseksi. Uusimpien, suurimmat hitit sisältävien levyjen lisäksi kannattaa ehdottomasti kuunnella vanhempaa tuotantoa sillä niissä on mukana enemmän vaihtelua. Ja ihan hemmetin hyviä biisejä.

Mono Inc. -tuotanto ei, onneksi, ole pelkkää tuskassa ja kurjuudessa piehtarointia. Englerin biisikynästä lähtee nimittäin myös uhmakasta, voimakkaan massiivista ja ”vitut muista” -asenteella tehtyä materiaalia. Varsinaiseksi pimeydessä vaeltavan väen kansallislauluksi on noussut Mono Inc. -täydellisyys nimeltä Children of the Dark. Oli huikeaa olla mukana M’era Luna -festivaalilla kun 20 000 goottia lauloi antaumuksella niin kertsin sanat kuin melodiatkin. Siinä hetkessä ymmärsin että maailma ei ole pelkästään paha.

Erinomainen, goottikansaa yhdistävä kappale on myös Voices of Doom -albumin nimibiisi. Jälleen erinomaisella melodialla varustetun biisin kertosäkeessä kehotetaan ”Sing to me, all you voices of doom, come on sing to me”. Ja, kyllähän ne tuomion äänet keikalla täysin rinnoin mukana lauloivat. Hienoa! 

Muutaman tuoreimman albumin myötä voi sanoa bändin löytäneen jutun mitä se haluaa tehdä. Levyjen biisit ovat lähes kauttaaltaan onnistuneita, ja paisutellut kertosäkeet toimivat hienosti. Toki toivon että Mono Inc. löytäisi vielä uudenlaista ilmaisuvoimaa, ja ulosanti tulisi monipuolisemmaksi. Mutta aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan.