Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetalllenteita, osa IV

Osa IV: Queen, Rock Montreal

Jatkan sarjaani Erinomaisia ja mielenkiintoisia keikkatallenteita. Ja varsinkin nyt siihen on hyvä syy: käteen tarttui Queenin kulta-aikana taltioitu Montrealissa tehty livenauhoitus.

Ei muuta kuin tulta päin, ja laitetaan live päälle. Aivan keikan alussa liikkuen avautuvat jättimäiset valotelineet luovat odotusta jostain elämää suuremmasta kokemuksesta. Hetkisen kuluttua lavalle nousee savua, kaiuttimista kuuluu räjähdysten ääntä, ja vihdoin Brian Mayn kitara aloittaa ikonisen We Will Rock You:n kitarariffin.

Ja tästä hetkestä eteenpäin keikka onkin silkkaa juhlaa. Koko bändi on aivan käsittämättömässä keikkakunnossa. Freddie Mercury: laulu, Brian May: kitara, John Deacon: basso, Roger Taylor, rummut.

Jopa myöhemmillä vuosilla todella jähmeästi esiintynyt basisti John Deacon pyörii bassonsa kanssa ja hytkyy musiikin mukana. Ja siirtyilee paikaltaan musiikin tahdissa! Niinpä, onhan hän sentään livekeikalla.

Itselleni keikan sykähdyttävimpiä kohtia ovat biisit, joissa Freddie Mercury siirtyy lavan edessä olevan flyygelin ääreen, ja aloittaa soittamisen sekä laulamisen. Miehen taidot sekä soittajana että laulajana ovat mykistäviä: missään kohtaa ei voi sanoa että nyt meni vaikkapa laulu nuotin vierestä, tai että oikaistiin. Ja muistakaa, tämä on sentään live. Olen tottunut siihen, että hyvin usein levyllä äärimmäisen hienosti hommansa hoitavat laulajat oikovat biisejä livenä, tai joskus menee jopa hieman nuotin vierestä. Mutta tähän Freddie ei sorru. Kaikki on kohdallaan.

Vaikka onkin kunnioitettava saavutus kyetä soittamaan biisit livenä juuri kuten levyllä, on se mielestäni hieman tylsä lähestymistapa. Queenin soittajat olivat onneksi asiasta kanssani samaa mieltä, ja hyvin moneen biisiin on lisätty erilaisia kikkoja, osia jne. On hienoa kun koskaan ei voi olla varma mitä eteen tulee. Se on varmaan sitä draamaa.

Aidon rokkitähden elkein oman tonttinsa hoitava Brian May on kitaransa kanssa kuin yhtä puuta. Soolot, riffit, kaikki on kohdallaan. Saumatonta, virheetöntä, mutta samalla orgaanista soittoa on todellakin ilo katsella ja kuunnella.

Freddien Mercury on kuitenkin keikan selkeä kuningas; koko 18 000 henkeä vetävä Montrealin hallin yleisö suorastaan syö hänen kädestään, laulaa täysillä mukana laulatuksissa, hurraa biisien välissä. Freddien esiintyminen ja lavan haltuunotto on totaalista. Freddie juoksee, jammailee, leikkii lyhyen mikrofonistandinsa kanssa, pelleilee ja elää jokaista biisiä sataprosenttisesti. Useinhan käy niin että kun tulee pidempi soolo, laulaja jäätyy johonkin lavan kulmaan tai nojailee mikkitelineeseen. Freddie ei tätä tee, vaan elää vaikkapa kitarasoolojen aikana täysillä.

Teknisesti Queenin live on huippuluokkaa. Montrealin keikka oli ensimmäinen, joka kuvattiin 35 mm filmille, ja sen kyllä huomaa. Kuva on värikylläinen, elävän oloinen, tosin välillä kuva voisi olla tarkempikin. Tämä tarkkuusongelma on tietysti osittain DVD-formaatin syytäkin. Keikasta on olemassa myös Blu-ray versio, pitääkin selvittää onko se vielä saatavilla jostain järkevään hintaan. Kameroita käytetään sen verran paljon, että kaikkien bändin jäsenten tekemisestä jää selkeä jälki. Ja sitten ne soundit. Nyt seisomaan, lakki pois päästä ja hetken hiljaisuus. Tämän tallenteen soundit ovat täydelliset. Soitinten välinen balanssi on täysin kohdallaan, yleisön ääntä kuullaan silloin kun se on tarpeen, eli biisien välissä ja laulatuksissa. Kitarasoundit, laulu, flyygeli, basso ja rummut, ne kaikki on äänitetty just eikä melkein. Huikeaa, todella huikeaa! DVD:ltä löytyy muuten myös 96 khz DTS -ääniraita (tätä kuuntelen).

Brian May aloittaa Love of my Life -biisin 12-kielisellä akustisella kitaralla näppäillen, baarijakkaralla istuen. Vieressä, samanlaisella jakkaralla, istuu Freddie Mercury. Hän laulaa täydellisesti, tunteikkaasti, nostaen kyyneleet katsojan silmiin. Tämän biisin esitys on niitä totaalilsen maagisia hetkiä, joita varten ihminen elää.

Love of My Life -biisin hiipuessa ajattelee että ehkä nyt annetaan katselijan vähän huoahtaa. Mitä vielä, täydellinen esitys biisistä Under Pressure varmistaa että katsojan aistit seuraavat esitystä herkeämättä.

Mikä erottaa Eppu Normaalin Queenista? Se, että Queenilla oli varaa patarumpuihin, ja vieläpä kahteen sellaiseen keikkaolosuhteissa. Eppujen ”voi kuinka me sinua kaivataan” -biisissä kuuluva patarummulta kuulostava ääni on nimittäin tehty koripallolla jumppasalissa.

Keikan jättimäisestä valosetistä täytyy vielä sanoa sananen. Nimittäin sitä käytetään todella fiksusti ja aistikkaasti. Vaikkapa Brian Mayn soolospotin aikana vain pari lamppua valaisee stagea, kun taas menevämmissä biiseissä koko setti hohtaa eri väreissä.

Massiiviset 98 minuuttia kestävä livenauhoitus on koottu kahtena peräkkäisenä iltana vedetyistä Montrealin keikasta. Niinpä biisilistaa riittää peräti kahdenkymmenenkolmen kappaleen ajan. Vuonna 1981 Queen oli mielestäni parhaimmillaan. Keikalla kuullaan setti äärimmäisen hyviä biisejä, mutta jos jotain olisin jättänyt pois, niin Jailhouse Rock on täysin turha. Mieluummin olisin nauttinut jostain Queenin omasta biisistä.

Kuten varmaan jo kävi selväksi, on Queen Rock Montreal mielestäni yksi ehdottomasti kaikkien aikojen parhaita livetallenteita. Sen sisältämä energia, musiikillinen nerokkuus, taito ja tunteikkuus on jotain mitä vain erittäin harvalta livetallenteelta löytyy. Tee itsellesi palvelus, hanki Queen Rock Montreal!

Tässä alla koko keikka Youtubesta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s