Kaiutinjohto testissä: Atlas

Atlas

Hyper Achromatic speaker Z -kaiutinkaapelit

Nykyiset Chordin kaiutinkaapelini ovat olleet jo hyvinkin pitkän aikaa käytössä, itseasiassa ikää taitaa olla lähestulkoon parikymmentä vuotta. Ne ovat mielestäni kuitenkin hoitaneet hommansa ihan hyvin, ne eivät olleet halvimmat, mutta eivät myöskään erityisen kalliit. Tämä oli tietysti hyvä asia, varsinkin kun käytän niitä tuplajohdotuksella.

Niin, luitte aivan oikein. Käytän tuplajohdotusta. Päätevahvistimessani, Proceedin Amp 2:ssa on kahdet kaiutinliittimet per puoli, joten tuplajohdotus on varsin helppoa. Ja niin, tietysti kaiuttimien päästä löytyy myös tuplajohdotus.

Aina kun minulla on ollut käytössäni kaiuttimet joissa on ollut mahdollisuus tuplajohdotukseen, olen huomannut siitä olevan hyötyä. Nyt pitää kyllä tosin mainita että näitä ei ole liiemmin ollut, mieleen nousevat lähinnä Genelec Biway 1049A sekä nykyään käytössä olevat System Audio Explorer Master -kaiuttimet.

Vanhat Chordini ovat siinä mielessä erikoiset, että niissä kohtuullisen paksut kuparisäikeet on päällystetty hopealla. Säikeet on kierretty ohuen silikonipiuhan ympärille. En osaa sanoa paljonko läpimittaa säikeille tulee yhteensä, ehkä jotain kolme-neljä milliä.

Olen tosiaan nykyisiä kaiuttimiani käyttänyt alusta asti tuplajohdotuksella, enkä ole mitään testejä tehnyt tyyliin sngle/tupla.

Kiinnostukseni kaiutinkaapeleihin heräsi, kun sain testiin Harbethin minimonitorit. Käytin Harbetheja niiden mukana saamieni Atlaksen kaapeleiden kanssa. Sitten uteliaisuus sai voiton, ja kun Harbethien testi valmistui, aloitin kaapelirumban.

Ensimmäiseksi riisuin homman niin, että System Audiot olivat single -johdotuksella Chordeilla. Soi ok, jossain määrin latteammin kuin aikaisemmin, ei mitään sydämentykytyksiä. Seuraavaksi vaihdoin single-johdotukseksi tilalle Atlaksen. Nyt soundi parani jonkin verran; ei tästä vielä lauluja lauleta, mutta pieni parannus joka tapauksessa.

No seuraavaksi sitten vähän isompi jumppa; siirtyminen Atlaksella tehdystä single-johdotuksesta Atlas -tuplajohdotukseen. Ja nyt piti hetken aikaa kerätä leukaa rinnuksilta, nimittäin ero aiempaan oli selkeä, ja positiivinen. Therionin Summernight City sekä The Rise of Sodom and Gomorrah soivat aiempaa suuremmalla äänikuvalla, ilmaisu oli jossain määrin aiempaa eteenpäin työntyvämpi, ja sointi oli selkeämpi. Ja se mitä aina haen äänentoistossa, eli livemäisyys ja hengittävyys, oli montakin astetta aiempaa parempi. Ja, voisiko sanoa, soundin esillepano oli jollain tapaa röyhkeämpi ja räväkämpi. Homma potkii munille.

En koskaan tee testejä toistamatta niitä. Eli vaikka en teekään testejä sokkona, hoidan ne aina vähintäänkin kahteen eri kertaan. Toistojen määrä riippuu tapauksesta ja erojen suuruudesta, tai kuulumattomuudesta.

Nyt lähden riisumaan kokoopanoa. Atlakset irti, single-johdotusta varten piuhanpätkät kaiuttimien liitinten väliin paikalleen, ja Chord kiinni. Latteus ja innostamattomuus palasi. Seuraavaksi Atlakset tilalle, niukka parannus.

Siltauspätkät irti, ja Chordit tuplajohdotuksella. Nyt kuulostaa jo paremmalta. Sitten Atlaksen tuplajohdotus paikalleen, ja taas voi vain ihmetellä että mitä siellä tapahtuu? Nyt pyöritän myös kevyempää musiikkia; Wickerman -leffan Willow’s Song, CMX:n Ruoste, Bruce Dickinsonin Navigate the Seas of the Sun. Eipä ole huono näidenkään biisien esiinpano; löytyy kolmiulotteisuutta, herkkyyttä, läsnäoloa, tarvittaessa tummuutta vaan ei paksuutta, akustisten kitaroiden body on havaittavissa jne. Myös röyhkeämmät biisit pelaavat kuten jo aiemmin kuvasin.

On oikeastaan turha lähteä erottelemaan ja esittelemään sen tarkemmin tuoreimman setupin tuomia etuja; tosiaan, lähelle tulo, selkeys, elävyys, hiukkanen lisää terävyyttä, tarvittaessa rankemman musiikin jyräävyys ja jyrähtävyys… Siinä se keitto on.

Ja ei, en osaa selittää sähköistä syytä siihen, miksi toinen kaiutinkaapeli kuulostaa erilaiselta kuin toinen. Tuplakaapeloinnissa tulee tietysti mieleen se, että pinta-alaa on tuplat normaaliin verrattuna, mutta ei kai sen näin pienillä virroilla pitäisi vaikuttaa. Eli en osaa selittää syytä tähänkään eroon.

Jos olette sivustoani jo enemmän lukeneet, olette varmaan saaneet jonkinlaisen käsityksen harrastusfilosofiastani. Olen subjektivisti, uskon siihen mitä korvani kuulevat. Kokeilut teen aina toistaen, mutta silti subjektivistisesti. Mikäli mittaukset ovat kohdallaan, se on kiva plussa, mutta en tee hankintojani mittausten perusteella. Toisaalta, jos mittaustulokset ovat aivan päin puuta, en lähde ko. laitteen perässä juoksemaan. On aina positiivista jos kuulohavainnoille on olemassa jonkinlainen sähkötekninen perusta, mutta en sitä tosiaan absoluuttisesti tarvitse, vaan luotan kuulohavaintoihini.

Tällainen kaapelikeikka tällä kertaa!

2 kommenttia artikkeliin ”Kaiutinjohto testissä: Atlas

  1. HEI
    Hieno testi. Onnittelut! Oleellista on testauksen selkeys ja siitä saadut havainnoit. Olen itse tehnyt samanlaisia testejä ja aina ihmetellyt Hifiharrastaja palstan älyttömiä riitelyitä asioissa jotka voi noin kätevästi testata itse. Minulla tuplajohdotus oli viimeksi Phonar P6 ja paransin hieman kajarin liiallista basso dominanssia. Kiinostaisi nytkin ottaa käyttöön, mutta pitäisi jostain saada 2 kappale SIltechin FT12 lattasinistä kajarijohdinta kohtuuhintaan. Johto on 1980-luvun lopulta oleva täyshopeinen piuha ja soi yksinäänkin jo upeasti. T. Jukka I

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s