opium warlords the god in ruins

Testibiisi: The God in Ruins, Opium Warlords

Bändi: Opium Warlords

Levy: Taste My Sword of Understanding

Kappale: The God in Ruins

Musiikkityyli: ?

Formaatti: Qobuz CD Quality

Opium Warlords on parhaiten doom metal -legenda Reverend Bizarresta tutun Sami ”Witchfinder” Hynnisen bändi. Opium Warlordsin musiikki on hidasta kuin kuolema itsessään, se on tekijänsä monumentti siitä ajasta ja niistä tunnelmista mitä hän on silloin kokenut.

Albumi Taste My Sword of Understanding on julkaistu vuonna 2014, seitsemän vuotta on kulunut nopeasti. Kuitenkaan nuo taakseni kadonneet vuodet eivät ole vieneet muistoa siitä, kun levyä ensimmäistä kertaa kuuntelin. Nimittäin hätkähdin todella, kun The God in Ruins -biisin sanat alkoivat kuulua kaiuttimista. Niitä ei lauleta, niitä ei puhuta; ne vaikeroidaan, ärjytään, huudetaan. 

Äärimmäisellä intensiteetillä,  inhimillisen käsityskyvyn ylittävällä tunteella ja omistautumisella suoritettu vokaaliosuus kertoo asioista Jumalan näkökulmasta. Ja, hyvät lukijat, Hynnisen käsitys siitä ei ole kovin juhlava.

They built statues and temples

To conciliate my anger

They wrote thousands of pages of studies

To construe my existence

They painted pictures

And constructed mandalas

To open the gates

To my enlightenment

On mahdotonta kyetä ymmärtämään, miten Hynninen on saanut aikaiseksi moisen tuskan korkeaveisun; jumalaisen näytelmän, totaalisen rappion yhdessä ja samassa biisissä. Kuinka saada aikaan moinen tunteen palo jossain studion laulukopissa?

And I was never there

I never revealed my mysteries to them

I was always away

Far away

In the hearts of those who

Covered with their own sick

Crawled in the gutters

Mutta mennäänpä sitten soundiosastolle. Melkein hävettää kirjoittaa moisista maallisista asioista tämän messiaanisen biisin juurella.

The God in Ruins ei tuo esille suurta soittimien armadaa. Soundtrack koostuu sähköbassosta, särökitarasta, ja kyllä siellä myös akustista kitaraa kuuluu.

Bassoa näppäillään välillä hyvinkin mielenkiintoisilla taajuuksilla, ja ainakin omassa kuunteluhuoneessani huomasin pari resonoivaa kohtaa, kun volumea piisasi. Hynnisen sanojen operointia on hyvin vaikea kuvailla enemmän kuin mitä jo alussa tein. Se pitää kuulla ja kokea. Sopivassa ympäristössä, ja sopivilla laitteilla, se kuulostaa hyvin todelta ja moniulotteiselta. Ja niin, uskottavalta.

Weak is the human heart
And always longing to enter my kingdom
But the doors are closed
And the festivals have ended

On tietysti selvää, että tämä annos suomalaista musiikkitaidetta ei sovellu suurimmalle osalle hifiharrastajia. Mikäli kyseessä olisi heleä-ääninen nainen pianon säestyksellä, kaikki varmastikin hyväksyisivät biisivalintani. Mutta herättäisikö se kenessäkään minkäänlaista oikeaa reaktiota, suuntaan tai toiseen? Itse olen täysin kyllästynyt perinteisiin ”hifibiiseihin”. Jopa Sielun Veljien ”Haista vittu” alkaa olla kulunut.

Äänentoistolaitteiston tasoa voidaan arvioida monella tapaa, ja sen arvioinnin tekemisen tavan saa jokainen itse valita. Tietenkään tätä kymmenminuuttista mammuttia ei testisessiossa tarvitse kokonaan kuunnella, hieman vähempikin riittää tuomaan tulokset esille.

https://open.qobuz.com/track/84812110

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s